26. helmikuuta 2013

@LETIC TOURNAMENT IV

Odottamassa ottelun alkua
© Joni Jaakkola
Ensimmäiset brasilialaisen jujutsun kilpailuni on nyt kilpailtu. Kilpailupäivää edeltävänä yönä olin saanut hyvin nukuttua, vaikka yleensä minulla on tapana nukkua huonommin, kun jotain erityistä on tapahtumassa seuraavana päivänä. Hyvin nukutun yön jälkeen astuin digitaalivaa'alle kisapuku ylläni todetakseni, että painossa ollaan eikä sen suhteen ole syytä stressata yhtään.

Jännitin vielä kotona ollessani, mutta saavuttuani kisapaikalle olin yllättävänkin rauhallinen. Ilmottauduin ja kävin vielä kisavaa'alla, minkä jälkeen siirryin hieman tankkaamaan hiilihydraattia koneeseen mm. banaanilla ja taateleilla. Ensimmäisen ottelun numeroni oli 9, joten pian sääntöpalaverin jälkeen otin terävät lämmöt, jossa hengästyin kevyesti. Tämän jälkeen puin riittävästi päälle, kävelin, pyörittelin paikkoja auki, jotten missään tapauksessa pääsisi kylmenemään ennen ottelua.

Ensimmäisessä ottelussa vastaani tuli Pieksämäki Fight Clubin Paula Huoponen. Paula aloitti vauhdikkaasti vetämällä guardiin, missä alku menikin minun osaltani täysin puolustuskannalla ollessa. Paula oli todella vahva, mikä alkuun säikäytti minut, mutta pian sain oman pelini käyntiin. Aloitin guardin avaamisen nousemalla ylös, mistä lopulta pääsin ohittamaan ja sain pisteet. Näillä pisteillä vein voiton koko ottelusta!

Vuosi sitten tyydyin katsomaan,
kun muut ottelivat
Toisessa ottelussa sain vastustajakseni Proeliator Jiu-jitsun Heidi Rinteen. Aloitin ottelun vetämällä hänet spider guardiin. Ottelun aikana sain haettua mm. triangelia sekä käsilukon, mutta en onnistunut viimeistelemään niitä. Pisteitä sain alasviennistä sekä mountiin menosta. Yht'äkkiä tuomari keskeytti ottelun, aluksi en ymmärtänyt syytä, mutta pian paljastui, että Heidi oli ristinyt jalkansa kielletyllä tavalla jalkani ympärille, mikä johtaa automaattisesti diskaukseen. Tuossa vaiheessa olin 5-0 pistejohdossa ja toinen ottelu päättyi minun voittooni.

Onneksi Joni kuvasi nämä ottelut, koska tarkempia muistikuvia minulla ei valitettavasti ole. Keskityin täysillä otteluhetkellä, mutta jälkikäteen muistikuvat ovat erittäin hatarat.

Finaalissa minua odotti oman seurani Lahden Gentain Maria Toivanen. Treenaamme Marian kanssa päivittäin, minkä vuoksi päätimme yhteistuumin ettemme ottele vaan päätämme ottelun voittajan kivi-paperi-sakset -pelillä, jossa minun paperini vei murskavoiton Marian kivestä. Treeneissä sparrimme ovat tasaväkisiä, molemmat olemme onnistuneet lopettamaan toisemme, mutta mikä olisikaan ollut tulos ottelutilanteessa. Jos kyseessä olisi ollut arvokisat, kuten SM -kilpailut, tai voitosta olisi saanut kisaliput arvokisoihin ulkomaille, olisimme totta kai otelleet.
Pakollinen mitalipose

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni ensimmäisissä kilpailuissani. Kaksi otteluvoittoa toi lisää uskoa omaan tekemiseen sekä lisäsi treenimotivaatiota. Kilpaileminen tuntui niin uskomattoman mahtavalta kokemukselta, etten voi sitä edes sanoin kuvailla. Päälimmäisenä ajatuksenani kisojen jälkeen oli: "Tätä lisää!" Uskomatonta on myös se, että vuosi sitten, kun olin seuraamassa samaisia salikilpailuita, tyydyin seuraamaan tatamin laidalta pallomahani kanssa kuinka kaverit ottelivat ja nyt vuotta myöhemmin, 20 kiloa kevyempänä, olin itse ottelemassa varsin menestyksekkäästi. Uskokaa unelmiinne ja tehkää töitä niiden saavuttamiseksi - mikään ei ole mahdotonta!

Olen levännyt pari päivää, mutta nyt on aika palata takaisin sorvin ääreen. Seuraavat kilpailut ovat huhtikuun 20.-21. päivä Helsingissä. Kyseessä on ensimmäiset arvokilpailuni BJJ Finnish Openit, mihin olen tähdännyt viime syksystä lähtien. Kahdeksan viikkoa aikaa hioa omaa peliä ja pudottaa painoa - tästä se kilpaileminen vasta alkaa!

Lopuksi haluan kiittää Optimal Performancelta saamaani tukea, ja etenkin Jonia ja Sannaa, jotka ovat auttaneet minua saavuttamaan tavotteitani.

KIITOS! 

22. helmikuuta 2013

Onko oma peli hallussa?

Aamupaino oli tänään 62,0kg, eli hyvin ollaan kisapainossa. Keskiviikosta lähtien olen levännyt  sekä syönyt huomattavasti hiilihydraattipitoisemmin kuin aikaisemmin. Ystäväni Emilian neuvosta munapuurosta on muodostunut yksi suosikkiruoistani viime päivinä. Lähes valmiin kaurapuuron sekaan lisätään kaksi kananmunan valkuaista, mitkä sekoitetaan hyvin puuron sekaan. Näin peruspuurostakin saa hieman proteiinipitoisempaa evästä.

 Munapuuroa ja marjoja
Keskiviikon ylityötunnit eilisen sairaslomapaikkauksen lisäksi tuntuivat kehossa, mutta onnekseni sain nukuttua viime yönä 11 tunnin yöunet, minkä lisäksi olen nukkunut tänään kahdet päiväunet. Nyt olo tuntuu erittäin hyvältä!

Ollessani aamulla suihkussa aloin miettimään omaa peliäni huomisissa otteluissa. Kesken kiivaimman pohdinnan huomasin kuinka sykkeeni oli noussut varmasti tähtitieteellisiin lukemiin. Jännitystä ilmassa(ko)! ;)

Kuten sanoin, olen miettinyt tulevia otteluita mielessäni. Tiedän täsmälleen, mitä lähden hakemaan - voittoa. Sanotaan, ettei voitto ole tärkeää vaan osallistuminen. P*skapuhetta sanon minä! Totta kai häviämisestä oppii enemmän kuin voittamisesta, sitä en kiellä, mutta omasta mielestäni tatamille astuessa päässä ei tule olla muita lopputuloksia kuin voitto. Myönnän lähteväni hakemaan voittoa, mutta nöyränä. Jos ottelut päättyvät toisin, sitten päättyvät.

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna nujuta!

20. helmikuuta 2013

Cheat day -unelmia

Tiistaiaamuna kävin tekemässä todella kevyen treenin tatamilla. Kokeilin muutamaa päässäni pyörinyttä ohitusta, mitkä sain onnistumaan ensiyrittämällä. Toivottavasti ottavat onnistuakseen myös tulevissa otteluissa lauantaina! Olin suunnitellut, että treenaisin vielä tänä aamunakin, mutta tulin siihen tulokseen, että lepään ja keskityn kehonhuoltoon.

Uunilohi kera pinjansiemenien 
Vietyäni tytön päiväkotiin tein pienen kävelylenkin raikkaassa talvisäässä. Ihanaa, kun aamuisin on niin valoisaa - kevät saapuu vähitellen! Hain kaupasta lohifileen, minkä paistoin uunissa yhdessä porkkanoiden, punasipulin sekä pinjansiemenien kanssa. Jatkoin rauhallista aamuani lämmittämällä saunan, missä viihdyinkin hyvän tovin ihan vain olostani nauttien. Keskityin vain olemaan tässä hetkessä hengittämään syvään, rentoutumaan.

Saunottuani tein herkullisen suklaa-vadelmasmoothien, minkä nautin samanaikaisesti, kun venyttelin olohuoneen lattialla. Käytin smoothien valmistukseen suklaanmakuista heraproteiinia, maca- ja lucumajauhetta, manteleita, vadelmia, nestemäistä vaniljaa ja pellavansiemenrouhetta kuidunsaannin turvaamiseksi.

Kilpailuiden alla ruokavaliooni on lisätty maltillisesti hiilihydraatteja. Aluksi kärsin lievästä turvotuksesta, mutta päivän jälkeen olo normalisoitui ja ylimääräisistä hiilareista sai lisäpuhtia viimeisiin treeneihin. Paino on edelleen 61-62 kilon välillä, mutta se riittää lauantaita varten.
Suklaa-vadelmasmoothie kookoshipuilla

Kilpailuiden jälkeen olen päättänyt pitää cheat dayn, koska edellisestä on pari viikkoa aikaa. Tällä hetkellä suurin ruokahimoni on Ben & Jerry's sekä Makuunin irtokarkit. Samanaikaisesti haaveilen myös poikkeuksellisesti suuresta hampurilaisesta ranskanperunoiden kera eek, mitä minun ei todellakaan tee normaalisti mieli koskaan! Uskomatonta kuinka sanat: "Et saa syödä" saavat aikaan ennenkuulumattomia himoja.

Tänään olisi ollut ihana mennä vielä BodyBalance -tunnille hellimään kroppaa, mutta perheenäidinkin on välillä tehtävä osansa, jotta pöytään saadaan lihhoo.

Tulen kirjoittamaan vielä fiiliksiäni ennen ensimmäisiä kilpailuitani - stay tuned! Ihanaa päivää kaikille treeniblogini lukijoille.

18. helmikuuta 2013

Kilpailuita ja treeniä

Viikonloppuna kilpailtiin Riihimäellä sekä nuorten että senioreiden SM-kilpailut, minkä lisäksi eri seurat ottivat mittaa toisistaan joukkueittain. Oman seurani Lahden Gentain sinivöinen Simo voitti oman sarjansa nuorten SM-kultaa kun taas purppuravyö Severin aka isimiehen edustama seura otteli hopealle miesten Eliten joukkuekilpailussa.

Viikko päättyi tyttöjen lajiharjoitukseen, missä kertasimme aikaisemmin viikolla sekaharjoituksissa käsitellyt tekniikat butterfly guardista. Kolme 7 minuutin erää sparria, minkä jälkeen teimme pienimuotoisen vatsalihasjumpan ja teimme kehonhuoltoa putkirullaten.

Tänä aamuna olin poikain kanssa painimassa noin tunnin verran. Kun tietää painivansa selkeästi itseään parempien kanssa, ei haittaa, vaikka takkiin tulee - päinvastoin! Taidan olla päästäni vähän sekaisin, kun tämänkaltainen selkäsauna vain kasvattaa treenimotivaatiotani. ;) Purppuravyö Aleksin kanssa painiessa sain erinomaisia neuvoja ensi lauantain kilpailuita silmällä pitäen ja muutenkin totta kai.

Postimies Pate toi kisapuvun viime viikolla

Illan lajiharjoituksissa teimme puolen tunnin alkulämmittelyt, mm. tennispallon ryöstöä kaverilta jujutsua käyttäen (ilman lopetuksia). Oli äärimmäisen hauskaa, vaikka välillä meinasi jujutsuopit unohtua kokonaan ja yritti vaan Irmelinä saada pallon haltuunsa. :D Tekniikkana katsoimme kaksi ohitusta butterfly guardista, mitkä onnistuivatkin ihan hyvin. Lopuksi kolme viiden minuutin erää sparria, mistä viimeisimmässä ottelin ruskeavöistä Santeria vastaan ja, uskokaa tai älkää, mutta minä sain tehtyä hänelle käsilukon mountista. Voi sitä onnistumisen riemua! Santeri kysyikin sparrin päätteeksi: "Kukas tämä Ellu on?" Vastasin, että sain aamuisesta löylytyksestä lisää taistelutarmoa, heh.

Vielä kaksi kevyttä lajiharjoitusta tiistai- ja keskiviikkoaamuna ennen kahden päivän lepoa ja ensimmäisiä brasilialaisen jujutsun kilpailuitani. Jännittää, mutta enemmän odotan, että pääsen ottelemaan - can't wait!

15. helmikuuta 2013

Valmentajia moikkaamassa

BioSignature -taulukko valmennuksen ajalta,
uusimmat mittaustulokset alimpana  ;)

Torstaina matkustin Tampereelle moikkaamaan valmentajakaksikkoani Optimal Performancen Jonia ja Sannaa. Joni laittoi minut hyppimään kengurun lailla räjähtävyyteni kehittämiseksi, minkä lisäksi hioimme edelleen painonnostoliikkeiden oikeaoppisia tekniikoita.

Sanna teki minulle kuudennen BioSignature -mittauksen. Vaikka paino on pysytellyt viikosta toiseen lähestulkoon samoissa lukemissa, kehossani tapahtuu siitä huolimatta muutoksia parempaan suuntaan. Umbil, eli navan sivun piste oli tippunut 1,4mm sekä supra, eli lonkan sivu 0,8mm edellisestä mittauksesta. Mainitsin nämä pisteet sen vuoksi, koska näiden mittauspisteiden laskusuhdanteen huomaa myös vaatteissa, esimerkiksi farkuissa. Syyskuussa ostamani farkut ovat tippua päältäni - uusimmat ovatkin 4 tuumaa pienemmät kuin edeltäjänsä! Myös hiilihydraattiensietokykyni, S-scap, on parantunut huomattavasti valmennuksen edetessä. Mitä enemmän kehossa on rasvaa, sitä huonommin se sietää hiilareita. Mittauksessa selvisi, että olen alimmissa rasvoissa kuin koskaan 12,2%, minkä lisäksi lean mass on kasvanut 1,3kg koko valmennuksen aikana.

Tulen kilpailemaan huhtikuussa -58,5 kiloisten painoluokassa, koska se on tällä hetkellä kokooni sekä voimiini nähden minulle sopiva painoluokka (ylempi painoluokka olisi -69kg). Painon olisi vielä tiputtava, minkä vuoksi päädyimme muuttamaan ruokavaliotani vähentämällä proteiininsaantia ja lisäämällä hiilihydraatteja iltatreeniä ympäröiville aterioille. Tämän muutoksen teimme sen vuoksi, koska välillä runsaasti proteiinia sisältävä ruokavalio voi laittaa kehon jumiin, minkä seurauksena paino ei putoa. Tämän kaltaisella muutoksella monet muutkin painoluokkaurheilijat ovat saaneet painonsa laskemaan kuin lehmän häntä. Katsomme mitä seuraavan viikon aikana tulee tapahtumaan ja mietimme sen jälkeen jatkotoimenpiteitä.

13. helmikuuta 2013

Kaikkea maan ja taivaan väliltä

On levätty, treenattu, mietitty mitä tuleman pitää! Ensi viikolla on ensimmäiset kilpailuni -64 kiloisten painoluokassa. Huhupuheiden mukaan muita ilmottautuneita ei vielä ole, mutta sunnuntaihin asti on aikaa ilmottautua. Eli, nyt kaikki vähäänkään kisaamisesta kiinnostuneet ilmottautumaan @LETIC TOURNAMENT IV -salikilpailuihin!

Kilpailukipinän syttyessä viime syksynä mietin, että ensimmäiset kilpailuni ovat sitten joskus ensi vuonna. Tässä sitä nyt ollaan eikä kilpailuihin tosiaan ole enää kuin alle kaksi viikkoa! Joka toinen päivä mietin itsekseni, ettei minusta ole tähän, mitä oikein kuvittelen itsestäni kun taas toisena päivänä puhkun itsevarmuutta sekä suurta paloa päästä tatamille. Jännitys kasvaa päivä päivältä, mutta päälimmäisenä tunteena on kuitenkin innostus... tästä olen haaveillut  ja olen kulkenut pitkän matkan päästäkseni tähän pisteeseen. Saan kai olla edes vähän ylpeä itsestäni.

Tällä hetkellä olen erittäin innoissani mahdollisesta yhteistyökuviosta, mutta valitettavasti vielä en uskalla kertoa enempää, koska asia ei ole 100% varma, vaikka hyvältä näyttääkin. ;)

Päivällinen - naudan paistijauhelihaa ja hunajaiset uuniporkkanat

Juoksulenkki intervallityyppisesti oli tiistai-illan ohjelmassa. Intervallit ovat helppo toteuttaa iltaisin, koska kestoltaan ne ovat melko lyhyitä. Välillä tekisi tosin mieli juosta pidempikin lenkki, koska askel tuntuu joka lenkin jälkeen kevyemmältä ja saa hengittää raikasta ilmaa - hyvää musiikkia unohtamatta! Lenkkeily vaatii aina musiikkia, mitä tuleekin kuunneltua laidasta laitaan iskelmästä raskaaseen rockiin.

Ensi viikosta lähtien oma aamutreenaamiseni tulee helpottumaan huomattavasti, kun tyttäreni aloittaa päiväkodissa. Sinne meni n. 9 kuukauden äitiysloma sekä muutama pitämätön kesälomaviikko! Pakko sanoa, että uskomatonta kuinka nopeasti aika kului, vaikka aluksi äitiysloman kuvitteli kestävän pienen ikuisuuden. Naperon ollessa tiettyyn aikaan hoidossa arkipäivisin, pääsen helposti myös vapaisiin lajiharjoituksiin aamupäivällä ellen itse ole aamuvuorossa.

9. helmikuuta 2013

Rakkaudesta lajiin

Perjantaiaamuna astuin vaa'alle erittäin epäilevällä asenteella: "No ei varmaan ole paino tippunut." Suuren suureksi yllätyksekseni vaaka näytti 60,8, eli viikossa on tapahtunut 1,2 kilon pudotus. Olen syönyt täsmälleen samalla tavalla kuin aikaisemmin - en enempää enkä vähempää. Iltaisin on tehnyt mieli syödä kaapit viimeistä riisikakunmurua myöten puhtaaksi, mutta olen onnistunut pitämään pintani. Viiden päivän lepokaan ei varmasti mennyt harakoille, koska nyt tapahtuu taas.

Koska paino on lähtenyt laskemaan, päätimme Sannan kanssa, että teemme testipainonvedon parin viikon päästä ensimmäiset kilpailut kilpailtuani. Toistaiseksi ruokavaliokin saa pysyä ennallaan, mutta otamme käyttöön totaalilevon kahdeksan viikon välein. Treenaamiseni on sen verran intensiivistä, että tämä on pakollista terveyteni kannalta. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, teen tätä omasta tahdostani, terveyden ehdoilla ja rakkaudesta lajiin, joten näillä mennään!

Aamupalaksi tein yhden maailman parhaimmista smoothie'ista, mikä oli räjäyttää tajuntani. Vanhat tutut raaka-aineet, mutta mittasuhteet olivat tällä kerralla paremmat kuin koskaan. Smoothie sisälsi 1dl maustamatonta heraprotskua, 1tl macajauhetta, vehnänorasjauhetta ja psylliumia, 50g mansikoita, mustaherukoita ja vadelmia sekä noin 1dl vettä. Psyllium tekee smoothiesta ihanan kuohkeaa, mitä voi lusikoida tuopista tai suoraan blenderista, jos sattuu olemaan laiskalla tuulella, kuten mie yleensä aamuisin olen.

Aamun täydellinen smoothie 

Ennen lajiharjoituksia kävin purppuravyö Emilian kanssa kahvilla. Ihana puhua treeniasioista sydämensä kyllyydestä! (Ilman, että tarvitsee selittää kaikki termit yksitellen). Muiden ystävieni kanssa pyrinkin olemaan puhumatta liikaa näistä asioista. Emilian kanssa puheet kääntyvät aina liikuntaan tai ruokaan, mistä sitten puhummekin suut vaahdossa, koska ei ole pelkoa etteikö toista kiinnostaisi.

Lajiharjoituksissa käsittelimme butterfly guardia sekä arm dragia - selkäänmeno ja sweeppi. Varsinaisia sparrieriä ei näissä treeneissä ollut vaan rullasimme 20 minuuttia parin vaihtuessa pistesuorituksen jälkeen. Olin epämukavuusalueellani, mutta sain kokea myös pari onnistumista tekniikoita tehdessämme.

7. helmikuuta 2013

Keho balanssiin

Keskiviikkoiltana olin tosiaan ensimmäistä kertaa uudella kuntosalillani Lahden keskustassa. Vielä en päässyt korkkaamaan kuntosalia vaan olin hellimässä kroppaani BodyBalance -tunnilla, mikä teki älyttömän hyvää levossa olleelle keholleni.

Tänä iltana pääsin vihdoinkin testaamaan kuntosalin in action. Lepopäivät levättyäni sekä vatsataudin selätettyäni treeni kulki todella hyvin. Ai että, rakastan liikuntaa!  Olin suunnitellut tekeväni ½ volyymin treenin, mutta katinkontit, täyttä höyryä eteenpäin kerta hyvältä tuntuupi. Maastavedossa ennätykset paukkuivat, mikä sai hymyn huulille ja koko lopputreenikin meni hyvällä flow'lla.

A. Maastaveto 1 x 4 60kg, 2 x 4 70kg, 2 x 4 75kg
B1. Lattiapunnerrus käsipainoilla (räjähtävä työntö, hidas alaslasku) 5 x 3 12kg/ käsi
B2. Ylätalja 4 x 3 50kg
C1. Facepull taljassa 4 x 3
C2. Vatsalihakset 4 x 18

6. helmikuuta 2013

Lepoa

Tänään on ollut viides päivä, kun en ole tehnyt ainuttakaan liikunnallista suoritusta. Painoluokkaurheilussa painon seuraaminen on välttämätön paha, minkä vuoksi kävin tänä aamuna vaa'alla, mikä antoi lukemat 61,8kg, eli 200g vähemmän kuin ennen lepopäivien alkua sekä vatsatautia. Itse en asiasta sen enempää ota stressiä vaan odotan, mitä Sanna-valkku vastaa sähköpostiviestiini.

Sekä eilen että tänään oloni on ollut hyvä, mutta ruokahaluni ei ole vielä palannut normaaliksi, minkä vuoksi olen syönyt huomattavasti vähemmän kuin tavallisesti. Erilaiset smoothiet sekä itsevalmistetut kasvissosekeitot ovat olleet lyömätön yhdistelmä viime päivinä. Sairastaminen on mielestäni vain tekosyy syödä epäterveellisesti!

 Marjasmoothie:
heraprotskua, mustikoita, vadelmia, mansikoita,
aswagandha-, maca- ja acaijauhetta,
psylliumia, vaniljasteviaa

Tomaatti-pinaattikeittoa katkaravuilla,
minkä maustoin ruususuolalla, mustapippurilla ja basilikalla 

Oloni ollessa sen verran hyvä päätin illalla lähteä uudelle kuntosalilleni BodyBalance -tunnille huoltamaan kehoani. BodyBalance on joogaan, pilatekseen sekä tai chiin perustuva kehonhallintatunti. Tunnilla nimenomaan keskityttiin kehonhallinnan lisäksi liikkuvuuden, voiman ja tasapainon harjoittamiseen. BodyBalance sopii mielestäni erinomaisesti kevyen viikon kehonhuoltorutiineihin eikä se missään nimessä ole liian helppo kokeneemmallekaan treenaajalle vaan jokaisella tunnilla pystyy haastamaan itsensä entistä parempiin suorituksiin.

Jos oloni on huomenna yhtä hyvä kuin mitä se on eilisestä asti ollut, menen huomenna tekemään ½ volyymin voimaharjoituksen ja perjantaina voisi uskaltautua painia kevyesti.

Tästä se taas lähteepi!

5. helmikuuta 2013

Terveiset sairasvuoteelta

Sunnuntai-iltana alkoi oksentaminen, mikä kesti aina maanantaipäivään asti. Sunnuntai-maanantain välisenä yönä edes vesi ei pysynyt sisälläni - olo oli aivan kammottava! Maanantaiaamuna taistelin marjasmoothien kanssa yli kaksi tuntia, mutta turhaan... ulos tuli lopulta sekin. Myöhemmin päivällä sain pysymään sisälläni n. 5 lusikallista kaurapuuroa sekä tuopillisen Jaffaa.

Epätavalliset eväät

Vähitellen oloni alkaa olla parempi, mutta vielä täytyy syödä hyvin varovasti pieniä annoksia. Plussaa on se, etten ole oksentanut yli vuorokauteen.

Hyvin sattui lepopäivilleni tämä tauti, eli en taaskaan päässyt lepäämään ilman sairastumista. Koko alkuviikon suunnitelmat menivät pipariksi. Jouduin mm. perumaan tapaamisen Optimal Performancen väen kanssa, mutta onnekseni saimme siirrettyä tapaamisen jo ensi viikolle.

Alle kolme viikkoa kisoihin... olisi kiva päästä treenaamaan kunnolla eikä puoliteholla ennen niitä. Katsellaan ja kuunnellaan kuinka tilanne etenee.

1. helmikuuta 2013

Mutkia matkassa

Lempiruokaani parsakaalia ja kalkkunan fileepihvejä ♥

Paino ei ole laskenut toivomallamme tavalla, mutta en ota siitä stressiä, koska ensimmäisissä kilpailuissani kolmen viikon (!) kuluttua kilpailen -64 kiloisten painoluokassa. Tuohon painoluokkaan tämän hetkinen painoni on sopiva eikä varsinaista painonvetoa ole syytä tehdä näihin kisoihin.

Tarkoituksenamme oli kuitenkin Sannan kanssa kokeilla testimielessä kuinka kehoni reagoisi painonvetoon, ettemme ole vahingossakaan olisi suuren ongelman edessä huhtikuussa, jolloin minun pitää painaa n. 55-56 kiloa otellakseni suunnittelemassani painoluokassa -58,5kg. Painonveto tullaan toteuttamaan Precision Nutrionin periaatteilla eikä niin, että syödään pelkästään lähes kalorittomia hedelmäsoseita vaan syömällä laadukasta ravintorikasta ruokaa, kuten vihreitä vihanneksia ja proteiinia.

Alustavissa suunnitelmissamme testipainonveto piti aloittaa tämän viikon lauantaina, eli huomenna, mutta päädyimme siirtämään aloituksen 1,5 viikon päähän. Painoni ei ole tosiaan laskenut toivotulla tavalla ja tänä aamuna vaa'assa oli luvut 62kg. Valmentajan mukaan kehoni on selkeästi väsynyt, koska täyttä lepoviikkoa (ilman yhden yhtä treeniä) ei ole ollut sitten elo-syyskuun. Toki olin sairaana vuodenvaihteessa, mutta sitä ei lasketa. Nyt 5-7 päivää täyttä lepoa siistillä ruokavaliolla sekä yhdellä-kahdella kasvis-prodepäivällä.  Tuntuu kieltämättä hämmentävältä olla seuraavat viisi vuorokautta treenaamatta. Saan ulkoilla, mutta kovat tavoitteelliset treenit ovat täysin poissa kuvioista. Treenitauko ajaa lihakset tyhjiksi, mikä saa painon varmasti tippumaan alaspäin ja kuukautiset alkamaan, mitkä ovat loistaneet poissaolollaan pari viikkoa. Ja ei, en ole raskaana, tein testin.

Painonvedosta lisää tarkemmin, kun olen saanut Sanna -valmentajalta luvan testin aloittamiseen! Mutta lyhyenä infona, painonveto alkaa 8 vuorokautta ennen kilpailupäivää. Ensimmäisten päivien aikana nostetaan päivän aikana juotavan veden määrää ja suolan käyttöä, mutta puolessa välissä aloitetaan molempien määrän vähentäminen. Samanaikaisesti hiilihydraattienlähteet ovat tarkkaan valikoitu, mutta tästä asiasta lisää tietoa ja omia tuntemuksiani, kun testipainonveto tulee ajankohtaiseksi.

PS. Tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Teitä onkin tullut useampi viime päivien aikana.  

Torstai-illan huumaa

Etukyykkyä (HUOM! tämä ei ole kyykyn ala-asentoni!)

A. Raakarinnalleveto 6 x 3 40kg
B. Raakatyöntö 6 x 3 40kg
C. Etukyykky 4 x 3 55kg
D. Romanialainen maastaveto käsipainoilla 1 x 8 17,5kg/ käsi, 3 x 8 20kg/ käsi

Torstai-illan treeni kulki viime päivien olosuhteisiin nähden todella hyvin. Hyvää huomenta -liike vaihtui Jonin kanssa yhteistuumin käsipainoilla tehtävään romanialaiseen maastavetoon, koska minä en yksinkertaisesti pidä hyvää huomenta -liikkeestä yhtään enkä oppinut pitämään, vaikka sitkeästi yritin. Seuraavaksi etukyykkyä tehdessäni lupaan uskaltaa lisätä rautaa tankoon, koska torstaina kyykky tuntui melkeinpä kevyeltä... no ei nyt ihan, mutta melkein.