31. tammikuuta 2014

BJJ European Open 2014

[caption id="" align="alignnone" width="800"] © Mikko Veijonen[/caption]
Nyt "muutama" sana BJJ European Openeista. Kilpailupaikalla oli mahdotonta kuvata omalla kameralla, koska pelkästään kilpailijoita oli viikonlopun aikana 2500. Tämän vuoksi käytän tässä merkinnässä mm. GRACIEMAGin ja IBJJF:n virallisia kilpailukuvia.  :-)

Viime keskiviikkona lähdimme mieheni sekä treenikavereidemme kanssa kohti Portugalin pääkaupunkia Lissabonia. Saavuimme määränpäähän alkuillasta kolmen tunnin lentomatkan päätteeksi. Keskiviikkoiltana kävimme kaupassa hakemassa pienet eväät lähikaupasta ja tarkastimme kisapaikan, mikä oli vain n. 15 minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Matkustamisesta väsyneinä oli sanoinkuvaamattoman ihana kaatua hotellihuoneen pehmeisiin lakanoihin - pääni hädin tuskin ennätti osua tyynyyn, kun olin jo unessa!  :-D

Torstaiaamuna syötyämme hotelliaamiaisen, mikä oli suomalaiseen tasoon verrattuna huono, siirryimme kisapaikalle n. 9-10:00 välillä. En muistanutkaan, että olisi pitänyt varautua aamiaiselle osittain omin eväin, koska vihanneksia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, minkä lisäksi ainoat leipävaihtoehdot olivat vehnäsämpylöitä tai muita leipiä, croissantteja unohtamatta! :-?  Onnekseni aamiaisella oli tarjolla muutamaa eri hedelmävaihtoehtoa, useimmiten tuoretta ananasta ja kiiwejä. Hedelmäsalaattiakin löytyi, mutta siinä oli epäonnekseni ällömakea sokeriliemi. Erittäin tyytyväinen olin myös maustamattomaan (sokerittomaan) jogurttiin).

Porukastamme ensimmäisinä pääsivät kilpailemaan sinivöiset Mikko, Kalle, Petri ja Juha, joista Juha lunasti itselleen pronssia Masters -70kg painoluokassa. Sekä Mikon, Kallen että Petrin kilpailut päättyivät ensimmäisiin otteluihin, mutta tämä ei nuoria miehiä kauan harmittanut. Uusia treeni- ja kilpailusuunnitelmia nimittäin hiottiin jo alle tunti matsin päätyttyä.

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] © Mikko Veijonen
Juha podiumilla[/caption]
Perjantaina tatamille astui porukkamme toinen kilpailevista naisista. Ida otteli sinivöisten -58,5kg painoluokassa, mutta hänen epäonnekseen ensimmäinen ottelu päättyi käsilukkoon vastustajan eduksi, joten hänen kilpailunsa päättyivät siihen. On aivan erilaista sparrata treeneissä kuin astua kilpailutilanteessa tatamille. Ida sanoikin, että hänen olisi saatava ns. kisamoodi päälle seuraaviin kilpailuihin. Kilpailuissa on annettava kaikkensa voittaakseen ottelu, on mentävä eikä meinattava! Kokeneemmat kisaajat kertoivat, että tuonkin oppii vain kilpailemalla enemmän. Suomessa riittää arvokisoja ja pienempiä salikisoja, mistä kilpailukokemusta on varsin helppo hankkia.

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] © Mikko Veijonen
Ida matsin jälkeen[/caption]
Perjantaina seurasin myös muiden sinivöisten naisten otteluita. Oli mielenkiintoista nähdä minkälainen taso ulkomaalaisissa arvokisoissa on! Kilpailuiden seuraaminen auttoi minua miettimään omia vahvuuksia ja heikkouksiani, mutta se myös lisäsi halua päästä nujuamaan. Illalla pitikin ottaa pienimuotoinen painimatsi hotellihuoneessa mieheni kanssa (ennen kuin kukaan älähtää, tarkoitan tällä nimenomaan painimista enkä mitään muuta... ;-)  ), kun hän yritti kikkailla minulle leikkisästi suoraa käsilukkoa. Oli muuten mielenkiintoista yrittää painia tämän raskausvatsan kanssa!  :-D

[caption id="" align="alignnone" width="800"] © GRACIEMAG[/caption]
Perjantaina tatamille pääsi myös hyvä ystäväni Emilia. Emilia otteli purppuravöisten -53,5kg painoluokassa. Ensimmäisessä ottelussa Emilia sai vastaansa tämän vuoden New York Openeiden voittajan, joka oli selkeästi fyysisempi kuin hän. Emilia sai pisteitä sweeppaamalla (2 pistettä) ja ohituksesta (3 pistettä), eli ottelu päättyi Emilian hyväksi 5-0 pistevoittoon. Emilia yritti hakea hienosti myös kuristusta, mutta ei valitettavasti saanut sitä viimeisteltyä.

Semifinaalissa Emilia sai vastaansa judokan ja ottelu oli ehdottomasti päivän matseista kaikista tiukin. Vastustajasta huomasi, että hän oli tullut voittamaan kilpailut. Hän oli vahva, liikkui nopeasti ja haki lopetuksia. Emilia aloitti ottelun vetämällä vastustajan guardiin, koska judotyyppien kanssa on turvallisempaa viedä ottelu nopeasti mattoon, ettei kaveri vaan saa alasvientipisteitä, ellei sitten ole todella hyvä pystypainissa, mitä en itse ainakaan ole. Samanaikaisesti Emilia sai käsilukon kiinni, mutta ei onnistunut saamaan vastustajaa taputtamaan. Hyvästä käsilukkoyrityksestä Emilia sai kuitenkin yhden edun. Ottelun edetessä Emilia pääsi 2-0 johtoon sweeppaamalla vastustajansa, mutta sitten kävikin ikävä aivopieru, josta vastustaja sai 2 pistettä, eli tilanne oli tasan. :oops:  Vastustaja yritti nousta ylös, samoin nousi Emilia, mutta veti samantien takaisin guardiin. Jos ollaan alle 3 sekuntia pystyssä ja päällä ollut vetää guardiin, alla oleva saa sweeppipisteet. Kun ottelua oli 30 sekuntia jäljellä, Emilia sai kuin saikin vielä triangelin (kuristus) kiinni, ja siitä vielä käsilukon, mutta aika loppui kesken ennen kuin vastustaja taputti, eli Emilialle voitto vain yhdellä edulla. Tiukille meni, mutta voitto tuli siitä huolimatta!

Esikuvani Emilian finaaliottelu oli hänelle teknisesti unelmien täyttymys, kuten otteluiden jälkeen nauroimme. Emilia aloitti tuttuun tapaan vetämällä guardiin ja teki siitä samantien ns. p*skasweepin (sweeppi on vastustajalle äärimmäisen nolo, koska hän kaatuu suoraan perseelleen eikä voi juuri millään tavalla estää kaatumista :-D ). Sweepattuaan Emilia sai kiinni maailman hämärimmän nilkkalukon, mikä ei mennyt lainkaan niin kuin oppikirjoissa neuvotaan. Vastustaja ei kuitenkaan puolustautunut mitenkään vaan Emilia sai kiristettyä lukon lähestulkoon ilmaiseksi ja näin ollen vastustaja taputti, kun ottelua oli kulunnut alle minuutti.

Siinä vaiheessa, kun Emilian käsi nostettiin ilmaan voiton merkiksi, minulta pääsi itku. Olin niin onnellinen ystäväni puolesta! Emilia on ollut omalla BJJ -matkallani korvaamaton tuki, opettaja ja treenimotivaattori, ja tulee varmasti vielä olemaan tulevaisuudessakin.

Sunnuntaina, kilpailuiden viimeisenä päivänä, tatamille pääsi vihdoin mieheni. Mieheni kilpaili ruskeavöisten -70kg painoluokassa. Hän sai vastaansa kaksinkertaisen maailmanmestarin. Olimme katsoneet vastustajan higlight -videoita YouTubesta, minkä perusteella olimme miettineet sopivaa gameplania. Vaikka mieheni tiesi vastustajansa vahvuudet ja yritti varoa tiettyjä juttuja, mieheni oli selkeästi altavastaajan roolissa. Matsi päättyikin n. minuutissa käsilukkoon, missä mieheni käsi hieman venähtikin. Ottelun päätyttyä mies kertoi, että käsi oli vaan rutissut, kun vastustaja oli lähtenyt kiristämään lukkoa.

Sunnuntaina seurasin myös sekä ruskea- että mustavöisten naisten otteluita. Ruskeavöisistä seurasin tiiviimmin jyväskyläläisen Venlan otteluita, mitä oli ilo katsoa. Vuosien kilpailukokemus näkyi hänen otteluissaan varmuutena sekä uskona omaan tekemiseen, mikä toikin hänelle tuplavoiton - omasta painoluokastaan sekä avoimesta!

[caption id="" align="alignnone" width="800"] © GRACIEMAG Alzuguir VS. Hansson[/caption]
Kilpailuiden seuraaminen sai minut todenteolla kaipaamaan tatamille. Toistaiseksi on kuitenkin keskityttävä ylirasituksesta palautumiseen sekä kesäkuussa syntyvään uuteen perheenjäseneen. Tatamille tulen palaamaan heti, kun siihen on mahdollisuus ja terveydentilani sen sallii. Olen leikkinyt ajatuksella, että pääsisin ottelemaan seuraavan matsini huhtikuussa 2015 BJJ Finnish Openeissa, aivan kuten ensimmäisen raskaudenkin jälkeen. Tällä kerralla vain rakennamme kapasiteettiani fiksummin enkä lähde pudottamaan painoani alempaan painoluokkaan. Haluan otella täysillä tankeilla ja voittaa, mutta se milloin se tapahtuu on vielä arvoitus. ;-)

Home sweet home - kotona taas!

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] © GRACIEMAG[/caption]
Palasimme Lissabonista takaisin kotiin keskiviikkoiltana. Lentomme oli yli tunnin myöhässä eikä illalla ollut enää voimia tai kiinnostusta avata läppäriä vaan pusutin 1v 8kk ikäistä tytärtäni koko viikon edestä. Kuinka ketään voikaan ikävöidä niin paljon?

Matka oli erittäin onnistunut, mutta siitä pääsette lukemaan tarkemmin vasta loppuviikosta. Nyt on aloitettava päivän askareet, minkä lisäksi illalla olisi painuttava vielä työvuoroon.

Mukavaa perjantaita kaikille lukijoilleni!  ;-)

21. tammikuuta 2014

Lisbon calling

Tänään minun olisi pitänyt alkuperäisen suunnitelman mukaan matkustaa Tampereelle Joni -valkun treenipiiskan alle, mutta valitettavasti tunsin oloni vielä maanantai-iltana sen verran huonoksi, etten olisi ollut tänään kykenevänen treenaamaan täysillä ruumiin ja sielun voimilla. Parannutaan nyt kunnolla, ettei tule jälkitauteja tai sairastuta uudestaan ja vielä vakavammin.

Huomenna lähdemme mieheni Severin kanssa Lissaboniin brasilialaisen jujutsun EM -kilpailuihin. Mieheni on kilpaillut kaksi-kolme (en muista tarkkaan) kertaa aikaisemminkin Lissabonin auringon alla. Severi tulee kilpailemaan tulevana sunnuntaina ruskeavöisten -70kg painoluokassa. Lähdemme kilpailuihin 10 hengen porukalla, eli ihan kaksin emme pääse reissussa olemaan, mutta nämä kisamatkat/ -viikonloput ovat sitä meidän parisuhteen laatuaikaa! Mm. marraskuussa vietimme vapaan viikonloppuni Helsingissä BJJ:n SM -kilpailuissa.  ;-)

Myös hyvä ystäväni Emilia kilpailee Lissabonissa purppuravöisten naisten -53,5kg painoluokassa. Mielenkiintoista päästä näkemään minkälainen taso maailmalla on BJJ -naisten keskuudessa. Kun minulla on riittävästi treeniä sekä kisakokemusta Suomesta takataskussa, minäkin haluan kilpailla ulkomailla, mutta nyt keskitytään täysillä masuasukkiin eikä mietitä vielä yksiäkään kilpailuita (,vaikka polte tatamille onkin kova).

Nuhan taltuttamiseksi valmistin eilen illalla porkkana-inkiväärikeittoa, mikä onnistuikin mielestäni todella hyvin. Keittoon tarvitaan n. 1kg porkkanoita, kaksi keltasipulia, valkosipulia oman maun mukaan, iso pala tuoretta inkivääriä, ruususuolaa sekä kookoskermaa. Ensimmäiseksi kuorin ja paloittelin porkkanat, minkä jälkeen keitin ne osittain kypsiksi. Tämän jälkeen kuorin ja paloittelin sipulit sekä inkivääripalan. Soseutin porkkanalohkot, sipulit sekä inkiväärin tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi, minkä jälkeen keitin sosekeittoa miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Aivan loppuvaiheessa lisäsin tölkin kookoskermaa ja maustoin keiton vielä ripauksella ruususuolaa. Porkkana-inkiväärikeitto maistui hyvin yhdessä 2% raejuuston kanssa! 


Läppäri ei lähde mukaan kisamatkalle, joten seuraavan kerran päivitän blogiani ensi viikolla. Palaamme takasin Suomeen keskiviikkona, jolloin luvassa pieni matkakertomus kuvien kera. Ei muuta kuin ensi keskiviikkoon, treenatkaa, nauttikaa elämästä, hymyilkää - moikka!

PS. En ole vieläkään pakannut yhtään mitään. Jos sitä aloittaisi etsimällä passin ...  :lol:

Taistelua flunssaa vastaan

Tyttäreni 0-3 -vuotiaiden päiväkotiryhmässä sairastetaan (kausi)flunssaa, mikä rantautui myös meidän huusholliimme viime tiistaina. Naperon nenä on vuotanut siitä lähtien, mutta meidän aikuisten flunssa alkoi viattoman tuntuisella kurkkukivulla torstai-iltana. Perjantaista lähtien onkin sitten ollut nenäliinapaketille käyttöä, samoin nenäkannulle, koska olo on sen verran tukkoinen.

Kurkuni tuntuu tällä hetkellä todella pahalta, minkä vuoksi olen ottanut viikonlopusta lähtien extra-annokset mm. C- ja D -vitamiinia. Olen lisännyt smoothieni sekaan Bioticsin Bio-D-Mulsion Fortea, mikä on vahva nestemäinen D3 -vitamiinivalmiste. Ensimmäisen kerran kokeilin Bio-D-Mulsion Fortea Kaisa Jaakkolan suosituksesta, kun sairastuin flunssaan ensimmäisen kisadieettini aikana. Kaisan mukaan lisäämällä tuota pari tippaa ruokavalioon heti ensimmäisten flunssaoireiden ilmaannuttua, saattaa välttyä koko flunssalta - kunhan muistaa myös höllätä muutenkin pariksi päiväksi!

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Clipperin lemon & ginger teetä sekä itsetehtyä raakasuklaata[/caption]


[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Raakasuklaiden sisällä mulperimarjoja (sydämen muotoiset) sekä mehiläisen siitepölyä (neliöt)[/caption]
Kurkku ei tunnu enää niin kipeältä, mitä vielä kaksi päivää sitten, mutta nenä vuotaa edelleen. Onnekseni tukkoisuus on helpottanut nenäkannun ansiosta - suosittelen sen käyttöä kaikille flunssasta kärsiville!

17. tammikuuta 2014

Muutoksia treeniohjelmaan

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut kaksi voimaharjoittelutreeniä - aivan kuten Joni on minulle suunnitellut! Ylirasitustilasta toipuminen on vielä kesken, minkä vuoksi lääkärini Vilho Aholan määräyksestä treenimääräni ovat toistaiseksi huomattavasti matalammat mihin olen aikaisemmin tottunut.

Tällä hetkellä viikko-ohjelmassani on kaksi voimaharjoittelutreeniä. Molemmissa treeneissä tehdään neljä erilaista liikettä, neljä sarjaa ja palautusaika sarjojen välillä on 3 minuuttia. Maksimitreeniaika lämmittelyineen on 1 tunti. Työni on fyysisesti melko raskasta, minkä vuoksi aerobiselle liikunnalle ei välttämättä ole tarvetta, mutta saan tehdä kävelylenkkejä, mitkä omalla kohdallani ovat vaunulenkkejä tyttäreni kanssa, jos tunnen palautuvani niistä kunnolla.

[caption id="" align="aligncenter" width="576"] Maastavetoa korokkeelta ennen raskautta[/caption]
Kahden viime viikon aikana kaksi voimaharjoitusta on tuntunut aivan liian vähäseltä liikuntamäärältä - voimia olisi yhteen lisätreeniin! Rohkaisin mieleni ja lähetin Joni -valkulle sähköpostiviestin, missä kauniisti pyysin treeniohjelmani päivittämistä. Ajatuksissani on 3 -jakoinen treeniohjelma (→ 3 voimaharjoitusta per viikko). Maksimitreeniaika olisi edelleen tunti ja palautusajat sen 3 minuuttia, jotta paranemisprosessini ei ota takapakkia. Haluan parantua täysin ylirasituksesta eikä yksi fiksusti suunniteltu voimaharjoitus tee varmasti hallaa terveydelleni. Luotan sekä lääkärini että Joni -valkun ammattitaitoon 110%: sesti!

Työvuoroni ovat olleet tällä viikolla todella rauhallisia eikä askelmittari ole laulanut yhtä iloisesti kuin vielä ennen vuodenvaihdetta. Työskentelen ravintola-alalla baarimikkona ja satunnaisesti myös a'la carté -tarjoilijana, joten askeleita tulee otettua yksi jos toinenkin työvuoron aikana. Esimerkkinä lauantainen iltavuoro muutaman viikon takaa, jolloin 7 tunnin vuoron aikana askeleita oli kertynyt hieman alle 12 000!

Käytin rauhallisia työvuoroja tekosyynä ja marssin 45 minuutin spinningtunnille. Esikoisen odotusaikana kävin muutaman kerran viikossa spinningtunnilla polkemassa, joten edellisestä tunnista oli kulunut jo hetki. Pitkästä tauosta huolimatta tunti oli yhtä ihana, mitä olin muistellutkin. En uskaltanut revitellä täysillä, ettei syke nouse liian korkeaksi tai kroppa mene maitohapoille, mitä on vältettävä toipumisen aikana.

Ensi tiistaina matkustan Tampereelle Optimal Performance toimistolle, missä saan päivitetyn treeniohjelmani. Menemme myös Jonin kanssa treenaamaan yhdessä, koska haluan, että tarkistamme sekä kyykky- että maastavetotekniikkani. Etenkin kyykkytekniikastani olen kiinnostunut, koska kasvava vatsa aiheuttaa pienimuotoisia haasteita treenatessa.

15. tammikuuta 2014

Ensimmäinen merkintä FitFashionissa

Terve,

tässä sitä nyt ollaan FitFashion -blogiportaalin puolella. Aikasemmin blogiani lukeneet voivat hypätä seuraavat pari kappaletta ohi, missä kerron hieman itsestäni.

Olen 24 -vuotias mäkihyppykaupunkiin, eli Lahteen toistaiseksi kotiutunut 05/ 2012 syntyneen Fanni -tytön äiti. Harrastuksistani rakkain on brasilialalinen jujutsu (BJJ), voimaharjoittelu sekä vaunulenkkeily, mitä tuleekin harrastettua päivittäin - välillä pidempiä välillä taas lyhyempiä matkoja.

Kilpailin ensimmäisen kerran BJJ:ssa alle vuosi tyttäreni syntymän jälkeen helmikuussa 2013. Sen jälkeen kilpailin muutamat muut kisat ennen kuin terveyteni ei suostunut enää yhteistyöhön kanssani. Rakkaus vaativaan lajiin ajoi ylikuntoon, vaikka kaikki tekeminen tuntui hyvältä. Kesäkuuhun 2014 asti odotamme aviomieheni Severin, joka myös harrastaa ja kilpailee brasilialaisessa jujutsussa, kanssa toista lastamme syntyväksi. Ensi syksynä alamme rakentamaan työkapasiteettiani hitaammin ja varmemmin.


Lajiharjoittelu on luonnollisesti poissa pelistä raskauden vuoksi, mutta päivääkään ei mene, etten rakasta harrastustani ajattelisi. Onneksi pääsen elämään "painielämää" mieheni harrastaessa samaa lajia kanssani. Ensi viikolla matkustammekin yhdessä Portugalin pääkaupunkiin Lissaboniin, missä mieheni kilpailee BJJ:n EM -kilpailuissa ruskeavöisten -70 kiloisten painoluokassa. Voimaharjoittelustani vastaa Optimal Performancen Joni Jaakkola ja ruokavaliosta Sanna Eloranta, joiden kanssa olen tehnyt töitä syyskuusta 2012 lähtien.

Toistaiseksi blogissani käsitellään ylirasitustilasta toipumista sekä sitä kuinka uusi raskaus vaikuttaa niin liikuntaan kuin ruokavalioonkin. Nyt on tärkeää pitää itsestään entistä parempaa huolta, koska koen, että olen parempi äiti lapsilleni, kun olen elinvoimainen, virkeä sekä hyvässä kunnossa - niin henkisesti että fyysisesti! Pitkän tähtäimen tavoitteenani on oppia ymmärtään lajia (BJJ) paremmin ja kehittyä sekä harrastajana että ihmisenä.

Tässä voi kulua hetki ennen kuin saan uuden blogini ulkoasun miellyttämään tai, että edes opin käyttämään WordPressiä monen vuoden Bloggerin käytön jälkeen. On sanoinkuvaamattoman hienoa päästä bloggaamaan Suomen suurimpaan ja varmasti suosituimpaan urheilullisen elämäntyylin blogiyhteisöön - tervetuloa myös vanhoille ja ennen kaikkea uusille lukijoilleni!

14. tammikuuta 2014

Blogini on muuttanut

Hei,

ilokseni saan ilmoittaa, että blogini on muuttanut FitFashion -blogiportaalin alle. Jatkossa blogiani pääset lukemaan osoitteessa ellujumppaa.fitfashion.fi - tervetuloa mukaan!

10. tammikuuta 2014

VitaMix TNC5200 tuli taloon










Kuva: raakapuoti.fi

Sain ensimmäisen tehosekoittimeni vuonna 2008, minkä jälkeen olen joutunut ostamaan uuden n. 1½ vuoden välein - milloin on hajonnut tehosekoittimen moottori, milloin terät tai milloin lasikannu on kirjaimellisesti hajonnut käsiin. Viimeisimpänä minulla oli käytössäni OBH Nordican Chilli -tehosekoitin, mihin olin melko tyytyväinen. Se ei kuitenkaan soseuta raakoja vihanneksia kovin hyvin, murskaa jäätä tai muuta pähkinöitä ja siemeniä tahnoiksi. Kun huomasin näiden ominaisuuksien puuttuvan, aloin tutkimaan laajalti kehuttua VitaMixia tarkemmin.


Olin pudota penkiltä, kun huomasin mitä VitaMix -tehosekoitin maksaa! Muistan miettineeni kuinka älytöntä olisi laittaa useampi satanen tehosekoittimeen, mutta nykyisen tehosekoittimeni vedellessä viimeisiä hengenvetojaan blendereiden kuninkaaksi tituleerattu VitaMix tuli jälleen mieleeni. Olisiko sittenkin fiksumpaa sijoittaa kerralla erinomaiseen tehosekoittimeen kuin ostaa uusi parin vuoden välein?


Kuten arvata saattaa, päädyin tilamaan VitaMixin, koska uskon/ toivon sen lunastavan lupauksensa myös meidän perheemme käytössä. Halvemmat tehosekoittimet eivät ole kestäneet 1½ vuotta pidempään päivittäisessä käytössä. Nyt pääsen tekemään kauan haaveilemiani raakakakkuja, koska tämän tehosekoittimen kerrotaan muuntavan niin pähkinät kuin siemenetkin samettisiksi tahnoiksi, mitä tarvitaan kakkujen pohjan valmistukseen - can't wait!










Siinä se nyt on, eli ...










... ei muuta kuin smoothien tekoon 












Smoothiessa tänään Solgarin heraproteiinia, ½ avokaado, puolukoita, banaani,
Emerald Balance -viherjauhetta, macaa ja hampunsiemeniä ;)

Tilasin VitaMix TNC5200 -tehosekoittimen Raakapuodin verkkokaupasta. Alennuskoodilla OPTIMALPERFORMANCE22 saat 20€ alennuksen ostaessasi tehosekoittimen.

8. tammikuuta 2014

Liikunta toipumisen tukena

Joulua ennen olin kaiken kaikkiaan kolme viikkoa täyslevossa - ensin vatsa-/ oksennustaudin vuoksi sitten flunssan seurauksena. Viimeisen puolen vuoden aikana olen sairastanut 2-3 vatsatautia, mikä on vaatinut veronsa. Ymmärtäähän sen, kun mikään ruoka ei pääse imeytymään vaan tulee samantien ulos. Vatsan toimintaan liittyvät ongelmat ovat muutenkin lisääntyneet viime kuukausina.

Joulua ennen pääsin pitkästä aikaa treenaamaan Jonin laatiman voimaharjoitteluohjelman mukaisesti. Ohjelma on 2 -jakoinen, missä pääliikkeinä ovat sekä etu- että takakyykky ja maastaveto. Ensimmäiset treenit tein todella kevyesti, mutta siitä huolimatta keho oli kuin hakattu muutaman päivän - pelkkä kävelykin teki kipeää!

Ensimmäinen treeni 3 viikon tauon jälkeen
Teen viikossa kaksi voimaharjoittelutreeniä ja yhden treenin maksimipituus lämmittelyineen on 1 tunti. Molemmissa treeneissä tehdään neljää eri liikettä neljän sarjoissa, toistomäärät vaihtelevat kolmesta kahdeksaan, mikä on ehdottomasti suurin sallittu toistomäärä.

Muita liikuntasuorituksia en tee hyötyliikunnan (työmatkakävely, pienet kävelylenkit esikoisen kanssa koti-leikkipuisto-koti välillä) lisäksi, koska työni ravintola-alalla on fyysisesti raskasta. Mielenkiinnosta otin askelmittarin mukaan erääseen työvuoroon. 7 tunnin vuoron aikana mittariin kertyi uskomattomat 11 139 askelta! Nuo askeleet ovat vain työvuoroni aikana kävelemäni askeleet, mukana ei siis ole työmatkakävelyä tai muitakaan päivän aikana otettuja askeleita. Firstbeat -nettisivusto kertoo, että 11 000 askelta päivässä täyttää aktiivisen terveysliikunnan kriteerit (Firstbeat 2014.)

Liikut aktiivisesti ja säännöllisesti ottamalla yli 11000 askelta päivässä. Merkittävä osa askelista on tehokkaita ja yhtäjaksoisia aerobisia askeleita. Aktiivisuutesi määrä ylittää selkeästi terveysliikunnan minimisuositukset. - Firstbeat 2014

Juuri kun olin saanut itseni kuntoon niin ...
masu kasvaa ja berberi leviää = parasta! 

Toistaiseksi ei varmaankaan ole tarvetta lähteä ylimääräiselle kävelylenkille tai polkemaan spinningpyörää ennen kuin olen parantunut ylirasituksesta. En kuitenkaan väitä, etteikö minun tekisi mieli treenata enemmän! Tässä tilanteessa taitaa vain olla parempi uskoa viisaampiaan.

5. tammikuuta 2014

Yhteistyökumppani vuodelle 2014: Solgar Nordic

Minulla on suuri ilo saada jatkaa myös tänä vuonna Solgar Nordicin sponsoroitavana, vaikka en toistaiseksi harjoittele saatika kilpaile brasilialaisessa jujutsussa. On hyvä muistaa, että laadukkaat sekä oikeanlaiset vitamiinit ja lisäravinteet auttavat osaltaan niin raskausajan hyvinvoinnin turvaamisessa kuin ylirasituksesta toipumisessakin.



Käyttämistäni lisäravinteista voit lukea tarkemmin tästä merkinnästä: Käyttämäni lisäravinteet #1. Julkaisen seuraavan lisäravinneaiheisen merkintäni ensi viikon aikana - pysy mukana!

3. tammikuuta 2014

Tervetuloa vuosi 2014

Kirjoitin henkilökohtaiselle Facebook -sivulleni, etten lupaa laihduttaa, lopettaa alkoholinkäyttöä tai aloittaa herkkulakkoa, mutta sen lupaan, että tulevan vuoden aikana opettelen elämään enemmän tässä hetkessä sekä olemaan entistä kiitollisempi, koska kaikki on, kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, oikeasti ihan helvetin hyvin.

Ateria 1: kalkkunamunakas,
gluteenitonta näkkileipää lisukkeineen sekä kahvia 
Viime vuosi oli minulle monella tapaa merkittävä! Jatkoin valmennusta Optimal Performancen riveissä Jonin ottaessa vastuun lajiharjoitteluani (BJJ) tukevasta voimaharjoittelustani sekä Sannan huolehtiessa oikeanlaisesta ruokavaliosta.

Alkuvuodesta solmin sponsorisopimuksen Solgar Nordicin kanssa. Heidän vitamiineillaan sekä lisäravinteillaan on ollut suuri merkitys vatsani toiminnan kannalta! Mm. lakritsinjuuriuute on auttanut minua saamaan vatsani toimimaan paremmin - muista tuotteista puhumattakaan. Kiitos Solgar, toivottavasti yhteistyömme tulee jatkumaan pitkään.

Helmikuussa 2013 kilpailin ensimmäisissä BJJ -kilpailuissani täällä Lahdessa. Seuraavat kilpailut olivatkin BJJ Finnish Openit, mitä olin pitänyt päätavoitteenani. Lähdin tavoittelemaan kirkkainta mitalia, mutta matka katkesi heti ensimmäisessä ottelussa liian tiukan painonvedon seurauksiin sekä selkeästi kovempaan kilpakumppaniin. Pettyneenä, kukaanhan ei tahdo hävitä, mutta uudet tavoiteet mielessäni treenaaminen jatkui.

Keväällä vietimme esikoistyttäremme 1 -vuotissyntymäpäivää, mikä oli yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Yksikään treeni tai kilpailu ei pääse samalle tasolle, perhe on tärkein - eilen, nyt, aina!

Heinäkuussa tarkoituksenani oli kilpailla Summerfightissa Hangossa, mutta sairastumisen vuoksi minun oli peruttava osallistumiseni. Jälkeenpäin katsottuna sairastumiseni oli ensimmäinen merkki, ettei kaikki ole kunnossa kehossani. Jouduin myös perumaan osallistumiseni Rooman kilpailuihin, koska minulla ei yksinkertaisesti riittänyt energiaa treenaamiseen. Oli päiviä, jolloin kahvikupin nostaminenkin otti voimille. Erään kerran istuin kuntosalini pukuhuoneessa lopetettuani treenin kesken, itkin kuinka voin olla niin heikko, että pelkän tangonkin nostaminen sai aikaan oksennusrefleksin. Tämä oli ainoa kerta, kun itse treeni ei maistunut. Muutoin treenaaminen oli henkireikäni, mikä auttoi minua henkisesti jaksamaan raskasta lapsiperhearkea sekä vuorotyön tuomia haasteita.

Ateria 2 tai 4: paahdettuja kasviksia, broileria
ja jälleen gluteenitonta näkkileipää lisukkeineen :D
Loppukesällä elokuussa kilpailin NLO World Championchipseissä Jyväskylässä. Hävisin ensimmäisen otteluni, mutta olin tyytyväisempi suoritukseeni kuin huhtikuun Finnish Openeissa. Ylempi painoluokka tuntui sopivammalta, koska pääsin ottelemaan täysillä tankeilla enkä ollut ollut yli vuorokautta syömättä päästäkseni painoluokkaani. Nämä kilpailut kilpailtuani kuvittelin seuraavan etappini olevan marraskuun SM -kilpailut, mutta toisin kävi.

Oireiden lisääntyessä/ jatkuessa suunnitellusta levosta huolimatta menin Vilho Aholan vastaanotolle Helsingin Itäkeskuksen Mehiläiseen. Määräyksenä sain mennä kymmeniin erilaisiin verikokeisiin asuinpaikkakunnallani, minkä lisäksi teetimme MDD:n kautta Yhdysvaltoihin asti tutkimuksiin menneet verikokeet sekä sylkitestin. Epäilimme kilpirauhasessa olevan ongelmia, mutta yllätykseksemme vika olikin lisämunuaisissani (sylkitesti). Lisämunuaisten toiminnan analyysi kertoi minun kärsivän vakavasta ylirasitustilasta. Tämän seurauksena maitohapon syntymistä on vältettävä kaikessa treenaamisessa. Lisää diagnoosista voit lukea täältä!

Vaikeuksista huolimatta,
positiivisella asenteella uuteen vuoteen 2014! ;)
Toisena yllätyksenä huomasin olevani toisella kuulla raskaana tuloksien saapuessa. En ollut uskoa näkemääni, kun raskaustestin ikkunaan tuli vahva + (raskaana). Hyväksyttyäni asian en hetkeäkään epäillyt etteikö tällä raskaudellakin olisi oma merkityksensä. Mieheni kanssa puhuimmekin, että tämä raskaus saattoi todella pelastaa minut loppuunpalamiselta, koska viimeistään nyt on aika pitää itsestään entistä parempaa huolta, koska muuten minusta ei ole ensi kesänä kahden alle 3 -vuotiaan elinvoimaiseksi äidiksi. Koen olevani parempi äiti lapsilleni, kun olen sekä virkeä että hyvässä kunnossa - niin henkisesti että fyysisesti!

Tulevan vuoden aikana toivon tervehtyväni ylirasitustilasta, synnyttäväni terveen lapsen sekä keskittyväni siihen kaikista olennaisimpaan, eli elämiseen.

Elämä on nyt eikä huomenna!