31. tammikuuta 2014

BJJ European Open 2014

[caption id="" align="alignnone" width="800"] © Mikko Veijonen[/caption]
Nyt "muutama" sana BJJ European Openeista. Kilpailupaikalla oli mahdotonta kuvata omalla kameralla, koska pelkästään kilpailijoita oli viikonlopun aikana 2500. Tämän vuoksi käytän tässä merkinnässä mm. GRACIEMAGin ja IBJJF:n virallisia kilpailukuvia.  :-)

Viime keskiviikkona lähdimme mieheni sekä treenikavereidemme kanssa kohti Portugalin pääkaupunkia Lissabonia. Saavuimme määränpäähän alkuillasta kolmen tunnin lentomatkan päätteeksi. Keskiviikkoiltana kävimme kaupassa hakemassa pienet eväät lähikaupasta ja tarkastimme kisapaikan, mikä oli vain n. 15 minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Matkustamisesta väsyneinä oli sanoinkuvaamattoman ihana kaatua hotellihuoneen pehmeisiin lakanoihin - pääni hädin tuskin ennätti osua tyynyyn, kun olin jo unessa!  :-D

Torstaiaamuna syötyämme hotelliaamiaisen, mikä oli suomalaiseen tasoon verrattuna huono, siirryimme kisapaikalle n. 9-10:00 välillä. En muistanutkaan, että olisi pitänyt varautua aamiaiselle osittain omin eväin, koska vihanneksia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, minkä lisäksi ainoat leipävaihtoehdot olivat vehnäsämpylöitä tai muita leipiä, croissantteja unohtamatta! :-?  Onnekseni aamiaisella oli tarjolla muutamaa eri hedelmävaihtoehtoa, useimmiten tuoretta ananasta ja kiiwejä. Hedelmäsalaattiakin löytyi, mutta siinä oli epäonnekseni ällömakea sokeriliemi. Erittäin tyytyväinen olin myös maustamattomaan (sokerittomaan) jogurttiin).

Porukastamme ensimmäisinä pääsivät kilpailemaan sinivöiset Mikko, Kalle, Petri ja Juha, joista Juha lunasti itselleen pronssia Masters -70kg painoluokassa. Sekä Mikon, Kallen että Petrin kilpailut päättyivät ensimmäisiin otteluihin, mutta tämä ei nuoria miehiä kauan harmittanut. Uusia treeni- ja kilpailusuunnitelmia nimittäin hiottiin jo alle tunti matsin päätyttyä.

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] © Mikko Veijonen
Juha podiumilla[/caption]
Perjantaina tatamille astui porukkamme toinen kilpailevista naisista. Ida otteli sinivöisten -58,5kg painoluokassa, mutta hänen epäonnekseen ensimmäinen ottelu päättyi käsilukkoon vastustajan eduksi, joten hänen kilpailunsa päättyivät siihen. On aivan erilaista sparrata treeneissä kuin astua kilpailutilanteessa tatamille. Ida sanoikin, että hänen olisi saatava ns. kisamoodi päälle seuraaviin kilpailuihin. Kilpailuissa on annettava kaikkensa voittaakseen ottelu, on mentävä eikä meinattava! Kokeneemmat kisaajat kertoivat, että tuonkin oppii vain kilpailemalla enemmän. Suomessa riittää arvokisoja ja pienempiä salikisoja, mistä kilpailukokemusta on varsin helppo hankkia.

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] © Mikko Veijonen
Ida matsin jälkeen[/caption]
Perjantaina seurasin myös muiden sinivöisten naisten otteluita. Oli mielenkiintoista nähdä minkälainen taso ulkomaalaisissa arvokisoissa on! Kilpailuiden seuraaminen auttoi minua miettimään omia vahvuuksia ja heikkouksiani, mutta se myös lisäsi halua päästä nujuamaan. Illalla pitikin ottaa pienimuotoinen painimatsi hotellihuoneessa mieheni kanssa (ennen kuin kukaan älähtää, tarkoitan tällä nimenomaan painimista enkä mitään muuta... ;-)  ), kun hän yritti kikkailla minulle leikkisästi suoraa käsilukkoa. Oli muuten mielenkiintoista yrittää painia tämän raskausvatsan kanssa!  :-D

[caption id="" align="alignnone" width="800"] © GRACIEMAG[/caption]
Perjantaina tatamille pääsi myös hyvä ystäväni Emilia. Emilia otteli purppuravöisten -53,5kg painoluokassa. Ensimmäisessä ottelussa Emilia sai vastaansa tämän vuoden New York Openeiden voittajan, joka oli selkeästi fyysisempi kuin hän. Emilia sai pisteitä sweeppaamalla (2 pistettä) ja ohituksesta (3 pistettä), eli ottelu päättyi Emilian hyväksi 5-0 pistevoittoon. Emilia yritti hakea hienosti myös kuristusta, mutta ei valitettavasti saanut sitä viimeisteltyä.

Semifinaalissa Emilia sai vastaansa judokan ja ottelu oli ehdottomasti päivän matseista kaikista tiukin. Vastustajasta huomasi, että hän oli tullut voittamaan kilpailut. Hän oli vahva, liikkui nopeasti ja haki lopetuksia. Emilia aloitti ottelun vetämällä vastustajan guardiin, koska judotyyppien kanssa on turvallisempaa viedä ottelu nopeasti mattoon, ettei kaveri vaan saa alasvientipisteitä, ellei sitten ole todella hyvä pystypainissa, mitä en itse ainakaan ole. Samanaikaisesti Emilia sai käsilukon kiinni, mutta ei onnistunut saamaan vastustajaa taputtamaan. Hyvästä käsilukkoyrityksestä Emilia sai kuitenkin yhden edun. Ottelun edetessä Emilia pääsi 2-0 johtoon sweeppaamalla vastustajansa, mutta sitten kävikin ikävä aivopieru, josta vastustaja sai 2 pistettä, eli tilanne oli tasan. :oops:  Vastustaja yritti nousta ylös, samoin nousi Emilia, mutta veti samantien takaisin guardiin. Jos ollaan alle 3 sekuntia pystyssä ja päällä ollut vetää guardiin, alla oleva saa sweeppipisteet. Kun ottelua oli 30 sekuntia jäljellä, Emilia sai kuin saikin vielä triangelin (kuristus) kiinni, ja siitä vielä käsilukon, mutta aika loppui kesken ennen kuin vastustaja taputti, eli Emilialle voitto vain yhdellä edulla. Tiukille meni, mutta voitto tuli siitä huolimatta!

Esikuvani Emilian finaaliottelu oli hänelle teknisesti unelmien täyttymys, kuten otteluiden jälkeen nauroimme. Emilia aloitti tuttuun tapaan vetämällä guardiin ja teki siitä samantien ns. p*skasweepin (sweeppi on vastustajalle äärimmäisen nolo, koska hän kaatuu suoraan perseelleen eikä voi juuri millään tavalla estää kaatumista :-D ). Sweepattuaan Emilia sai kiinni maailman hämärimmän nilkkalukon, mikä ei mennyt lainkaan niin kuin oppikirjoissa neuvotaan. Vastustaja ei kuitenkaan puolustautunut mitenkään vaan Emilia sai kiristettyä lukon lähestulkoon ilmaiseksi ja näin ollen vastustaja taputti, kun ottelua oli kulunnut alle minuutti.

Siinä vaiheessa, kun Emilian käsi nostettiin ilmaan voiton merkiksi, minulta pääsi itku. Olin niin onnellinen ystäväni puolesta! Emilia on ollut omalla BJJ -matkallani korvaamaton tuki, opettaja ja treenimotivaattori, ja tulee varmasti vielä olemaan tulevaisuudessakin.

Sunnuntaina, kilpailuiden viimeisenä päivänä, tatamille pääsi vihdoin mieheni. Mieheni kilpaili ruskeavöisten -70kg painoluokassa. Hän sai vastaansa kaksinkertaisen maailmanmestarin. Olimme katsoneet vastustajan higlight -videoita YouTubesta, minkä perusteella olimme miettineet sopivaa gameplania. Vaikka mieheni tiesi vastustajansa vahvuudet ja yritti varoa tiettyjä juttuja, mieheni oli selkeästi altavastaajan roolissa. Matsi päättyikin n. minuutissa käsilukkoon, missä mieheni käsi hieman venähtikin. Ottelun päätyttyä mies kertoi, että käsi oli vaan rutissut, kun vastustaja oli lähtenyt kiristämään lukkoa.

Sunnuntaina seurasin myös sekä ruskea- että mustavöisten naisten otteluita. Ruskeavöisistä seurasin tiiviimmin jyväskyläläisen Venlan otteluita, mitä oli ilo katsoa. Vuosien kilpailukokemus näkyi hänen otteluissaan varmuutena sekä uskona omaan tekemiseen, mikä toikin hänelle tuplavoiton - omasta painoluokastaan sekä avoimesta!

[caption id="" align="alignnone" width="800"] © GRACIEMAG Alzuguir VS. Hansson[/caption]
Kilpailuiden seuraaminen sai minut todenteolla kaipaamaan tatamille. Toistaiseksi on kuitenkin keskityttävä ylirasituksesta palautumiseen sekä kesäkuussa syntyvään uuteen perheenjäseneen. Tatamille tulen palaamaan heti, kun siihen on mahdollisuus ja terveydentilani sen sallii. Olen leikkinyt ajatuksella, että pääsisin ottelemaan seuraavan matsini huhtikuussa 2015 BJJ Finnish Openeissa, aivan kuten ensimmäisen raskaudenkin jälkeen. Tällä kerralla vain rakennamme kapasiteettiani fiksummin enkä lähde pudottamaan painoani alempaan painoluokkaan. Haluan otella täysillä tankeilla ja voittaa, mutta se milloin se tapahtuu on vielä arvoitus. ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.