3. tammikuuta 2014

Tervetuloa vuosi 2014

Kirjoitin henkilökohtaiselle Facebook -sivulleni, etten lupaa laihduttaa, lopettaa alkoholinkäyttöä tai aloittaa herkkulakkoa, mutta sen lupaan, että tulevan vuoden aikana opettelen elämään enemmän tässä hetkessä sekä olemaan entistä kiitollisempi, koska kaikki on, kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, oikeasti ihan helvetin hyvin.

Ateria 1: kalkkunamunakas,
gluteenitonta näkkileipää lisukkeineen sekä kahvia 
Viime vuosi oli minulle monella tapaa merkittävä! Jatkoin valmennusta Optimal Performancen riveissä Jonin ottaessa vastuun lajiharjoitteluani (BJJ) tukevasta voimaharjoittelustani sekä Sannan huolehtiessa oikeanlaisesta ruokavaliosta.

Alkuvuodesta solmin sponsorisopimuksen Solgar Nordicin kanssa. Heidän vitamiineillaan sekä lisäravinteillaan on ollut suuri merkitys vatsani toiminnan kannalta! Mm. lakritsinjuuriuute on auttanut minua saamaan vatsani toimimaan paremmin - muista tuotteista puhumattakaan. Kiitos Solgar, toivottavasti yhteistyömme tulee jatkumaan pitkään.

Helmikuussa 2013 kilpailin ensimmäisissä BJJ -kilpailuissani täällä Lahdessa. Seuraavat kilpailut olivatkin BJJ Finnish Openit, mitä olin pitänyt päätavoitteenani. Lähdin tavoittelemaan kirkkainta mitalia, mutta matka katkesi heti ensimmäisessä ottelussa liian tiukan painonvedon seurauksiin sekä selkeästi kovempaan kilpakumppaniin. Pettyneenä, kukaanhan ei tahdo hävitä, mutta uudet tavoiteet mielessäni treenaaminen jatkui.

Keväällä vietimme esikoistyttäremme 1 -vuotissyntymäpäivää, mikä oli yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Yksikään treeni tai kilpailu ei pääse samalle tasolle, perhe on tärkein - eilen, nyt, aina!

Heinäkuussa tarkoituksenani oli kilpailla Summerfightissa Hangossa, mutta sairastumisen vuoksi minun oli peruttava osallistumiseni. Jälkeenpäin katsottuna sairastumiseni oli ensimmäinen merkki, ettei kaikki ole kunnossa kehossani. Jouduin myös perumaan osallistumiseni Rooman kilpailuihin, koska minulla ei yksinkertaisesti riittänyt energiaa treenaamiseen. Oli päiviä, jolloin kahvikupin nostaminenkin otti voimille. Erään kerran istuin kuntosalini pukuhuoneessa lopetettuani treenin kesken, itkin kuinka voin olla niin heikko, että pelkän tangonkin nostaminen sai aikaan oksennusrefleksin. Tämä oli ainoa kerta, kun itse treeni ei maistunut. Muutoin treenaaminen oli henkireikäni, mikä auttoi minua henkisesti jaksamaan raskasta lapsiperhearkea sekä vuorotyön tuomia haasteita.

Ateria 2 tai 4: paahdettuja kasviksia, broileria
ja jälleen gluteenitonta näkkileipää lisukkeineen :D
Loppukesällä elokuussa kilpailin NLO World Championchipseissä Jyväskylässä. Hävisin ensimmäisen otteluni, mutta olin tyytyväisempi suoritukseeni kuin huhtikuun Finnish Openeissa. Ylempi painoluokka tuntui sopivammalta, koska pääsin ottelemaan täysillä tankeilla enkä ollut ollut yli vuorokautta syömättä päästäkseni painoluokkaani. Nämä kilpailut kilpailtuani kuvittelin seuraavan etappini olevan marraskuun SM -kilpailut, mutta toisin kävi.

Oireiden lisääntyessä/ jatkuessa suunnitellusta levosta huolimatta menin Vilho Aholan vastaanotolle Helsingin Itäkeskuksen Mehiläiseen. Määräyksenä sain mennä kymmeniin erilaisiin verikokeisiin asuinpaikkakunnallani, minkä lisäksi teetimme MDD:n kautta Yhdysvaltoihin asti tutkimuksiin menneet verikokeet sekä sylkitestin. Epäilimme kilpirauhasessa olevan ongelmia, mutta yllätykseksemme vika olikin lisämunuaisissani (sylkitesti). Lisämunuaisten toiminnan analyysi kertoi minun kärsivän vakavasta ylirasitustilasta. Tämän seurauksena maitohapon syntymistä on vältettävä kaikessa treenaamisessa. Lisää diagnoosista voit lukea täältä!

Vaikeuksista huolimatta,
positiivisella asenteella uuteen vuoteen 2014! ;)
Toisena yllätyksenä huomasin olevani toisella kuulla raskaana tuloksien saapuessa. En ollut uskoa näkemääni, kun raskaustestin ikkunaan tuli vahva + (raskaana). Hyväksyttyäni asian en hetkeäkään epäillyt etteikö tällä raskaudellakin olisi oma merkityksensä. Mieheni kanssa puhuimmekin, että tämä raskaus saattoi todella pelastaa minut loppuunpalamiselta, koska viimeistään nyt on aika pitää itsestään entistä parempaa huolta, koska muuten minusta ei ole ensi kesänä kahden alle 3 -vuotiaan elinvoimaiseksi äidiksi. Koen olevani parempi äiti lapsilleni, kun olen sekä virkeä että hyvässä kunnossa - niin henkisesti että fyysisesti!

Tulevan vuoden aikana toivon tervehtyväni ylirasitustilasta, synnyttäväni terveen lapsen sekä keskittyväni siihen kaikista olennaisimpaan, eli elämiseen.

Elämä on nyt eikä huomenna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.