27. helmikuuta 2014

Lapsi & treenaaminen

Ulla-Riitta Koskinen, eli tutummin Umppu pyysi minua kertomaan kuinka liikunnan harrastaminen onnistuu perheenäidiltä. Kuinka minulla on siihen aikaa kun taas osalla äideistä aikaa liikunnalle ei ole, vaikka käytössämme on saman verran aikaa vuorokaudessa. Umpun Primebody -blogissa alkoi juttusarja Mammat jumppaa, jonka ensimmäisessä osassa minä olen päässyt kertomaan omasta tilanteestani. Tässä merkinnässä on sama kertomus kuin Umpun blogissa lukuunottamatta muutamaa pientä lisäystä (kappele 7 & 9) sekä eri kuvia, mitkä löysin läppärin syövereistä.  :-D

Usein kysytään kuinka (tavoitteellinen) treenaaminen/ liikunnan harrastaminen onnistuu alle kouluikäisten lasten vanhemmilta, kun kädet ovat täynnä töitä muutenkin. Tai kuinka puolison treenaaminen vaikuttaa vanhempien väliseen suhteeseen. Kuinka yhdistää perhe- ja työelämä sekä treenaaminen?

Jo ennen esikoistyttömme syntymää harrastimme mieheni kanssa säännöllistä liikuntaa. Tuolloin en treenannut aktiivisesti brasilialaista jujutsua, mitä mieheni on taas harrastanut vuodesta 2006 lähtien. Satunnaisten BJJ -treenien lisäksi lähellä sydäntäni oli kuntosaliharjoittelu. Meidän molempien vielä opiskellessa ammattikorkeakoulussa ja minun vielä työskennellessä samanaikaisesti treenasimme silloin, kun siihen suinkin pystyimme. Aikaa ei ollut, mutta sitä tehtiin kalenteriin, jotta olisi mahdollisuus harrastaa ja pitää itsestään huolta - sama pätee tänä päivänä!















Lapsen syntymä pisti palapelin palat sekaisin eikä treenaaminen enää onnistunutkaan silloin kuin itse halusi vaan nyt oli elettävä lapsen ehdoilla. Ensimmäinen synnytykseni päättyi 36h jälkeen hätäsektioon, minkä vuoksi synnytyksestä palautuminen vei tavanomaista enemmän aikaa. Raskausaikana olin päättänyt, ettei minusta tule pullataikinaa muistuttavaa äitiä vaan pidän itsestäni huolta lapsen syntymästä huolimatta. 6 viikkoa synnytyksestä tein ensimmäisen kuntosalitreenini. Aluksi tein 1-2 treeniä viikossa, minkä lisäksi vaunulenkkeilin lähes päivittäin - pieni vauva oli helppo laittaa vaunuihin ja lähteä kävelemään!

Ensimmäiset treenini kuntosalilla tein yksikseni, mutta puolisoni silloisen kesäloman päätyttyä otin vauvan mukaan salille. Treenasin aamuisin, jolloin kuntosalilla oli useimmiten vain muutama muu minun lisäkseni. Esikoistyttömme katsoi minua turvakaukalostaan nappisilmillään, kun ladoin rautaa tankoon, mutta useimmiten hän nukkui päivän ensimmäisen päiväunet minun treenatessani sillä välin. Jos tytöllä sattui olemaan huono päivä, en treenannut tai vaihtoehtoisesti treenasin illalla, jolloin mieheni oli lapsenvahtina sen aikaa. Imetin tytön ennen lähtöä, pumppasin rintapumpulla vielä maitoa varastoon ja lähdin treenaamaan.

2 kuukautta synnytyksestä aloin käymään BJJ -treeneissä. Pari-kolme kuukautta treenasin BJJ:a kaksi kertaa viikossa. Treenien aikana mieheni oli tyttäremme kanssa - välillä kotona, mutta toisinaan mukana tatamin reunalla. Tyttäremme oli alle 2 viikkoa vanha, kun oli ensimmäistä kertaa mukanamme haistelemassa painisalin ei-niin-raikasta ilmaa. Minun treenien päätyttyä, oli miehen vuoro tehdä omat treeninsä. Meillä on siitä erinomainen tilanne, että meistä vanhemmista kumpikin tietää, mitä liikunta toiselle merkitsee. Yhteistyöllä molemmat pääsevät treenaamaan tasapuolisesti. Kun BJJ -treenien määrä alkoi omalla kohdallani lisääntyä, otimme usein tytön mukaan painisalille. Lapsen tuominen tatamin reunalle tuntui luonnolliselta, koska myös treenikavereidemme lapset olivat/ ovat treeneissä mukana. Isommat lapset leikkivät sivummalla aikuisten painiessa kun taas perheen kaikista pienimmät tapittavat turvakaukaloistaan.



















Minun palattua takaisin työelämään sama tyyli treenaamisen suhteen on jatkunut. Me molemmat osallistumme lapsen hoitoon tasapuolisesti, jotta molemmille jää myös sitä vapaa-aikaa liikunnan parissa. Aikaa meillä kaikilla on 24h vuorokaudessa, mutta itse päätämme kuinka sen käytämme! Kuntosalillani on lapsiparkki, missä tyttäreni viihtyy erinomaisesti ja painisalilla hän on meidän (tai tällä hetkellä vain mieheni, mikäli minä olen iltavuorossa) mukana.

Haluan painottaa, että mielestäni mies on täysin yhtä hyvä hoitaja lapselle kuin nainenkin. "En voi lähteä treenaamaan/ pois kotoa, koska imetän", pas**t sanon minä. ;-)  Juuri ennen kodista poistumista voit imettää pikku naperon sekä pumpata rintapumpulla maitoa varastoon, jotta isä/ mies selviää, jos vauvalle tulee nälkä äidin ollessa treenaamassa. Näin toimimalla minäkin onnistuin treenaamaan imetysaikana! Vielä helpompaahan tämä on, mikäli äiti ei imetä vaan vauva syö äidinmaidonkorviketta. Tehokkaan treenin saa tehtyä 45 minuutissa, eli liian pitkä aika erossa vauvastakaan ei voi olla (teko)syy treenaamattomuuteen.

Treenaamme mieheni kanssa, koska haluamme pitää itsemme hyvässä kunnossa. Yöheräämiset eivät tunnu niin raskailta, kun pitää itsestään huolta liikunnan avulla, koska liikunta antaa positiivista energiaa! Itse koen olevani parempi äiti, mitä paremmin voin - niin fyysisesti kuin henkisestikin! Jos lapsen kanssa on ollut raskas päivä, hetken hengähdystauko liikunnan parissa piristää eikä hautaudu negatiivisten ajatusten alle. Lapsen syntymän myötä arki pyörii tiiviisti työn, perhe-elämän ja treenaamisen ympärilllä, mutta se ei meitä haittaa.

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Kuvakoollaasi: viikko ennen synnytystä - vuosi synnytyksestä[/caption]
Satunnaisesti on hetkiä, jolloin treenaamaan lähteminen ei voisi vähempää kiinnostaa ja sohvan nurkka tuntuisi paljon miellyttävämmältä - vielä, kun saisi pussillisen Makuunin irtokarkkeja tai purkillisen Ben & Jerry'sia kätösiin. Tällaisina hetkinä pitää muistuttaa itseään kuinka hyvä olo liikuntasuorituksen jälkeen on ja kammettava itsensä ylös! Liikuntahetken jälkeen olo on erinomainen eikä epäterveellisiä herkkuja tee mieli syödäkään.  ;-) Puhdas laiskuus on täysin eri asia kuin oikea väsymys. Tämän olen oppinut ymmärtämään valmennuksessa Optimal Performancen Jonin ja Sannan opissa. Puolitehoilla: huonosti nukkuneena tai liian vähän syöneenä on mielestäni huono lähteä hakemaan tatamilta onnistuneita suorituksia tai kyykkyennätyksiä kuntosalilta. Laiskuus sen eri muodoissa on vain tekosyy, millä et huijaa ketään muita paitsi itseäsi. U. K. Kekkosen sanoin: "Kaikki syyt, jotka estävät meitä säännöllisesti liikkumasta ovat tekosyitä."

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! :)
    Hienoa, miten teillä on tuo kaikki sujunut, treenit ja lastenhoito yhteisesti.
    http://outinfitness.fitfashion.fi/

    VastaaPoista
  2. Kiitos Outi! :-) Olen kyllä onnellisessa asemassa, kun olen löytänyt rinnalleni ihmisen, joka ymmärtää ja arvostaa samoja asioita (liikunta, terveys, perhe yms.) kuin minä. <3

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.