24. helmikuuta 2014

Paranemisprosessin keskellä

"Mulla on niin hyvä fiilis! Keho ottaa treeniä hyvin vastaan. Olo ei ole yhtään samanlainen kuin vielä pari kuukautta sitten! Tunnen olevani elossa. Tänään rv 22+4 ja treenipainot nousevat joka kerralla!  :-D"

Tuon tekstiviestin lähetin Joni -valkulle viime tiistaina, kun nautin palkkaristani kuntosalin pukuhuoneessa. Hyvä, etten purskahtanut itkuun, kun olin niin onnellinen ja endorfiinihumalassa!

Vielä muutama kuukausi sitten kehoni ei suostunut yhteistyöhön. Lääkäri oli todennut minulla ylirasitustilan, mikä vaatisi vähintään 6 kuukautta aikaa toipua, enemmänkin ellen toimisi, kuten minua kehoitettiin. Pelko kilpirauhasen toiminnan ongelmista takaraivossa aloitin paranemisprosessin, mikä on vielä kesken, mutta erittäin hyvällä mallilla.  :-)

Kuormittavat BJJ -treenit sain unohtaa hyvin nopeasti diagnoosin saatuani, koska maitohapon erittymistä oli vältettävä kaikin mahdollisin keinoin. Pian huomasin olevani raskaana, eli BJJ -treeneille sai heittää hyvästit senkin puolesta. Alkuun 1-2 voimaharjoitusta, minkä lisäksi kevyttä kävelyä/ vaunulenkkeilyä, mikäli koen palautuvani niistä hyvin. En voi kieltää, etteikö treenimäärien tiputtaminen olisi saanut aikaan negatiivisia ajatuksia, mutta samanaikaisesti tiesin, että näin on yksinkertaisesti toimittava, jos haluan parantua pysyvästi.

Treenimäärien vähentyessä sain myös käskyn lisätä reilusti hiilihydraatteja lautaselleni - vähähiilihydraattinen ruokavalio ei edesauttaisi parantumistani! Lisäys alkoi nostamaan painoa nopeasti, mutta suurin osa niistä oli kuin olikin nestettä ja paino laski muutamassa viikossa tuttuihin lukemiin.

[caption id="attachment_421" align="aligncenter" width="625"]Lounaaksi salaattia, riisiä sekä tulisesti maustettua kanaa Lounaaksi salaattia, riisiä sekä tulisesti maustettua kanaa[/caption]
Viimeisen 1,5 vuoden aikana hankitut pikku lihakseni ovat raskauden myötä muuttuneet pullataikinaksi eivätkä vähäiset treenimäärät ainakaan auta poistamaan tätä pullataikinaa. On luonnollista, että keho muuttuu raskauden aikana, mutta en muistanut kuinka radikaalia muutos omalla kohdallani on.  :-?  Esikoisen raskausaikana painoni nousi n. 16kg, mikä on vielä minun kokoiselleni naiselle täysin normaali painonnousu - ylärajan tuntumassa kuitenkin! Nyt olen onnekseni fyysisesti paremmassa kunnossa kuin mitä ensimmäisessä raskaudessani, mikä varmasti vaikuttaa positiivisesti mahdolliseen painonnousuun raskauden edetessä. Edellisellä kerralla irtisanoin näihin aikoihin kuntosalisopimuksen, koska ahhh-niin-ihanat liitoskivut höystettynä selkäkivulla alkoivat vaivata eikä mennyt aikaakaan, kun olin sairaslomalla työstäni.

Itsestään huolehtiminen liikunnalla sekä terveellisellä ruoalla on kuin laittaisi rahaa pankkiin! "Jos sinulla ei ole aikaa liikkua, syödä, ajatella ja levätä oikein, on sinulla oltava aikaa sairastaa myöhemmin", pitää täysin paikkansa! Aloin pitämään itsestäni entistä parempaa huolta ensimmäisen raskauden jälkeen. Vaikka kehoni alkoi lopulta kärsiä ylirasituksen oireista, olen tällä hetkellä huomattavasti paremmassa kunnossa verrattuna esikoistytön odostusaikaan. Pystyn harrastamaan liikuntaa, ylirasituksen asettamien rajojen mukaisesti totta kai, enkä ole joutunut jäämään sairaslomalle selkä- tmv. ongelmien vuoksi. Myös painonnousu on ollut maltillista. :-) Painon tulee nousta raskauden aikana, mutta kahden edestä ei tule syödä eikä mättää roskaruokaa kaksin käsin, koska nyt on aika nauttia. Mielestäni niiden nautintojen tulisi löytyä täysin muualta kuin McDonald's -ateriasta tai sipsipussin pohjalta.

[caption id="attachment_427" align="aligncenter" width="625"] Tässä sitä mennään RV 23+2[/caption]
3 viikkoa sitten sain Joni -valkulta uuden voimaharjoitteluohjelman, mikä sisältää 3 erilaista treeniä. Jokaisesta treenistä voit lukea aikaisemmista merkinnöistäni! Viime viikolla tuli täyteen 3. viikko, jolloin olen treenannut kolme kertaa per viikko. Kuten tämän merkinnän alusta voi lukea, treenit ovat alkaneet kulkea paremmin. Uskon, että kesään mennessä olen voittanut ylirasitustilan lopullisesti!  ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.