31. maaliskuuta 2014

Takana rentouttava viikonloppu

Voi että, meillä oli rentouttava viikonloppu, kun esikoinen oli koko viikonlopun isovanhempiensa luona! Kaikista parasta näissä (lapsi)vapaissa viikonlopuissa on se, kun saa nukkua yönsä heräämättä kertaakaan peittelemään tmv. eikä kukaan kiipeä viereesi nukkumaan (lue: potkimaan) kukonlaulun aikaan.  :-) Tästäkin huomaa, että ylirasitustilasta toipumisen aikana unesta on tullut minulle entistä tärkeämpää. Nykyään vaalin, että nukun yössä vähintään 8 tuntia - mielellään enemmänkin! Hyvin nukkuneena kaikki vaan onnistuu paremmin eivätkä arkiset vastoinkäymiset saa aikaan kuin hetkellisen nyrpeän ilmeen kasvoilla tai s-y-v-ä-n huokauksen.

Lauantaina vietimme paremmas puoliskoni kanssa vuosipäiväämme. Olemme kulkeneet yhdessä pitkän matkan ikäisiksimme, mutta vielä pidempi matka on edessäpäin! Vuosi vuodelta, kaikenlaiset elämän vastoinkäymiset voittaneina, rakastan tuota miestä ylitse kaiken. Tuntuu sanoinkuvaamattoman hyvältä, kun rinnalla on ihminen, joka arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet, saa hymyn kasvoillesi, kun elämä potkii päähän ja ennen kaikkea saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ohhhoh, menipä siirappiseksi!  :-D

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Me[/caption]
Vuosipäivämme kunniaksi matkustimme täältä maaseudulta tämän hetkiselle (viralliselle) asuinpaikkakunnallemme Lahteen. Kävimme molemmat tahoillamme treenaamassa: mies painimassa tatamilla minun nostaessa rautaa kuntosalilla. Mieluiten olisin ollut minäkin painimassa, mutta vielä täytyy muutama kuukausi kärsiä vieroitusoireista ennen kuin pääsen hikoilemaan tatamille. :)

Lauantainen voimaharjoitukseni näytti kokonaisuudessaan tältä:

A) Penkkipunnerrus tangolla 3 x 8 32,5kg
B) Ylätalja, leveä myötäote 2 x 8 40kg, 1 x 6 45kg
C) Vinopenkki käsipainoilla 3 x 8 15kg
D) Kulmasoutu käsipainolla 3 x 8 15kg per käsi
E) Trap 3 -nosto taljassa 3 x 9

Pitkästä aikaa merkitsen käyttämäni painot tänne blogin puolelle. Olen tyytyväinen kehitykseeni, koska aloittaessani toipumisen ylirasituksesta tein mm. penkkipunnerrusta vain käsipainoilla, koska pelkkä tankokin oli liian raskas eikä ylätaljaankaan saanut laittaa kuin maksimissaan 20 kiloa. :) Penkkipunnerrus on ollut kautta aikojen yksi hitaammin kehittymmistä liikkeistä, mutta vähitellen sekin on alkanut luistaa. Ei tuossa tangossa vieläkään ole painoja juuri nimeksikään, mutta minä olen tyytyväinen, kun saan jokaisessa treenissä lisättyä vähän painoja tai tehtyä edes yhden toiston enemmän kuin edellisessä treenissä - hitaasti hyvä tulee, senhän kertoo jo vanha sananlaskukin! ;)

Treenit treenattuamme oli aika keskittyä olennaiseen, eli ihan vain meihin kahteen. Olimme varanneet huoneen alle vuosi sitten remontoidulta/ uudistetulta Seurahuoneelta. Ette sitten menneet muualle kuin Lahteen? Miksi olisi pitänyt, kun ideana oli nauttia toistemme seurasta, hyvästä ruoasta, mitä ei ole tarvinut valmistaa itse sekä nukkua pehmeissä hotellin valkoisissa lakanoissa. :) Hyvin onnistuivat kaikki nämä kolme asuinpaikkakunnallammekin, minkä lisäksi me pääsimme treenaamaan eikä ylimääräistä aikaa kulunut ylimääräiseen matkustamiseen.

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Illalla oli ihana kömpiä muhkeaan sänkyyn ja pehmeisiin lakanoihin[/caption]
Illallista söimme italialaisessa ravintola Trattoriassa. Ennen pöytävarauksemme alkua, nautimme yhdet virvokkeet hotellin baarissa Bar & Bistrossa seuraten samalla Pelicansin peliä - harmi, ettei pelikaaneilla enää riittäneet paukut jatkoon! :(

Illallisella nautimme 3 ruokalajia.

Alkuruoaksi valitsin Antipasti Mistin, mikä oli pieni lajitelman kylmistä alkupaloista. Antipasti Misti sisälsi lohta, jättiravun pyrstöä, mustekalaa, kahdenlaisia oliiveja, yön yli kypsytettyä vasikkaa, kesäkurpitsaa sekä salamia. Pääruoaksi otin niin ikään yön yli kypsytettyä vasikkaa, Chianti -kastiketta, paahdettuja tatteja ja speckiä sekä kukkakaali-perunapyreetä. Tämän kanssa olisin ehdottomasti ottanut lasillisen jos toisenkin italialaista punaviiniä, jos en olisi raskaana. ;) Illallisen päätti italialaiset ohukaiset, minkä kanssa tarjoiltiin mascarponea sekä tuoreita vadelmia - oi nammm!

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Alkuruoka: Antipasti Misti[/caption]


[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Pääruoka: Vitello[/caption]


[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Jälkiruoka: Crespelle[/caption]
Vatsat pullollaan siirryimme elokuvateatterin pimeyteen katsomaan 300: Rise of an Empire. Elokuva oli yksi parhaimmista, mitä olen viime kuukausina katsonut, mutta mielestäni ensimmäinen 300 -leffa oli kuitenkin hieman parempi. :) Niin täynnä vatsamme eivät olleet etteikö elokuvan aikana olisi vielä maistunut popcornit tai ne Makuunin irtokarkit, mitä olin aikaisemmin himoinnutkin. :D

Aamulla vatsat pingottivat edelleen, toisilla enemmän kuin toisilla ;) , mutta siitä huolimatta marssimme nauttimaan herkullisesta hotelliaamupalasta. Tummapaahtoinen kahvi tuotiin omassa pikku termoskannussaan pöytään eli käsiin mahtui samanaikaisesti useampi ruokalautanen, kun kahvista ei tarvinutkaan huolehtia itse. Omalle lautaselleni/ lautasilleni valitsin mm. erilaisia vihanneksia, hedelmiä sekä marjoja, muutamaa erilaista juustoa, kalkkunaleikkelettä, prosciuttoa, lämminsavulohta, munakokkelia, paistettuja vihanneksia (kesäkurpitsaa, herkkusieniä, paprikaa), Maatila-Liha Merosen nakkeja ja yhden lähituottajan, leipomo Limbbun, sämpylöitä.

Yhteinen viikonloppumme perustui yhdessäoloon, hyvään ruokaan sekä ennen kaikkea riittävään uneen. Tällaisten viikonloppujen jälkeen on sellainen olo, että jaksaa ihan mitä vaan! :)

28. maaliskuuta 2014

Hyvillä mielin kohti viikonloppua

Torstaina kävin neuvolassa tarkistuttamassa, että kaikki on niin kuin pitääkin. :) Supistukset eivät ole onnekseni edelleenkään olleet avaavia, mikä tuo pienimuotoista henkistä helpotusta näihin päiviin. Paino oli noussut kuukaudessa n. 2 kiloa, eli kaiken kaikkiaan paino on noussut tähän mennessä (raskausviikko 28+) vähän yli 8 kiloa. Olen kieltämättä stressannut painonnoususta, mutta neukkutäti sai minut uskomaan, että tämän kaltainen painonnousu on vielä täysin normaalia - vieläpä hyvin vähäistä! :)

Peruskouluaikainen koulukiusaaminen sekä lapsuuden ylipaino ilmeisesti vaikuttavat vieläkin omaan kehoon suhtautumiseeni. Vaikka hyvin tiedän, että raskauden aikana on täysin luonnollista, että paino nousee ja keho muuttuu niin siitäkään huolimatta en osaa suhtautua asiaan vain nauttimalla muhkeammista muodoista. :(

Elämäntapamuutokseni myötä moni asia on muuttunut parempaan suuntaan niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, mutta välillä ikävät muistot palaavat mieliin ja saavat aikaan epävarman olon.  :-? Koulukiusaamiseni oli varmasti kevyimmästä päästä, mutta siitä huolimatta se onnistui satuttamaan. Satunnaisesti minua kiusattiin perinteiseen tyyliin haukkumalla, mutta pääsääntöisesti se oli porukan ulkopuolelle sulkemista välitunnilla tai sitä, kun minua ei kutsuttu syntymäpäiville, pyydetty vapaa-aikana leikkimään/ viettämään aikaa tai, kun ilkeimmät piirsivät ns. slämy -vihkoihin (kuka muuten muistaa slämyt? :-D ) kuvia vatsamakkaroistani ja nauroivat selkäni takana.  :-( Onnekseni minulla oli myös kavereita kouluaikana, mutta kukapa tuollaista kohtelua toivoisi omalle kohdalleen siitä huolimatta.

Jokaisella neuvolakäynnillä otetaan myös virtsanäyte, mistä pikatestin avulla tarkistetaan, ettei siihen ole erittynyt sokeria tai valkuaista. Raskaana olevista n. 10%:lla on sokeria virtsassa. Se ei välttämättä kerro (raskaus)diabeteksestä, mutta löytyvän sokerin syy on kuitenkin selvitettävä. Minulla ei sokeria tai valkuista virtsasta löytynyt, mikä on totta kai todella hyvä juttu. :)

Samoin verenpaine tarkistetaan aina, vaikka arvot olisivatkin olleet optimaaliset aikaisemmilla kerroilla. Torstaisella neuvolakäynnilläni oma verenpaineeni oli 124/ 62, mikä on erinomainen. Verenpaine ei saisi ylittää pitkäaikaisesti arvoa 140/ 90.

"Verenpaine ilmoitetaan kahdella luvulla. Suurempi luku kuvaa painetta sydämen supistuessa (systolinen verenpaine) ja pienempi luku on paine sydämen lepovaiheen aikana (diastolinen verenpaine") (Suomen Sydänliitto ry).

Raskauden puolesta välistä (raskausviikko 20+) lähtien kohdun kokoa sekä vauvan kasvua arvioidaan SF -mitan avulla. Minun maatessa tutkimuspöydällä jalat koukussa mitattiin vatsani päältä mittanauhalla matka häpyluusta kohdun pohjaan. Oma tämän hetkinen SF -mittani oli 25,5cm, mikä kulkee täsmällisesti keskikäyrän mukaisesti. Tämän lisäksi kuuntelimme vauvan sykettä dopplerin avulla - siellä se pikkuisen sydän pampatti!  Vauvan sydänäänien kuuntelu on aina yhtä liikuttavaa.

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Toiset tykkää muhkummasta[/caption]
Tavallisesti neuvolassa mitataan hemoglobiinikin, mutta tällä kertaa minulta ei sitä mitattu, koska se on ollut läpi raskauden erinomainen (yli 125) eikä laskenut tuon alle ensimmäisen raskaudenkaan aikana. Hemoglobiinin kerrotaan laskevan eniten keskiraskauden aikana, koska äidin veren nestemäärä lisääntyy, mutta veren solujen määrä ei lisäänny samassa suhteessa.

Hyvillä mielin voin aloittaa viikonlopun vieton yhdessä mieheni kanssa. Tämä viikonloppu on meille erityinen ensinnäkin siitä syystä, että esikoisemme menee isovanhempiensa luokse Valkealaan, mutta ennen kaikkea sen vuoksi, että lauantaina saamme viettää, ties kuinka monetta, vuosipäiväämme. Merkkipäivän kunniaksi menemme mm. hotelliin yöksi, minkä lisäksi luvassa on ainakin 3 ruokalajin illallinen! ;)

27. maaliskuuta 2014

Mielihalujen keskellä

Tiistai-keskiviikon välinen yö ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, koska Nukkumatti oli tainnut unohtaa heittää unihiekat esikoistyttäreni silmiin. Keskellä yötä valvottiin n. 23-03:00 välinen aika. Tuntui, että yölliset kauhukohtaukset ovat tehneet comebackin, mitä tyttärelläni oli aikaisemmin n. 1 vuoden ikäisenä. :cry:  "Yöllinen kauhukohtaus on unenaikainen voimakas pelkotila, jonka aikana unessa oleva lapsi tai aikuinen voi huutaa tai itkeä kauhuissaan. Ne eroavat painajaisunista siinä suhteessa, että lapsi ei herää kohtaukseen eikä hän aamulla herättyään muista kohtausta" (Duodecim Terveyskirjasto).


Pilttipiirin -nettisivuilla kerrotaan, että tämänkaltaiset parasomniat ovat syvän unen vaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Yöllinen kauhukohtaus johtuu siitä, että lapsen aivoissa unen vaiheesta toiseen siirtyminen ei onnistu niin kuin pitäisi, mikä johtuu aivojen kypsymättömyydestä. Pidetään peukut pystyssä, että saamme nukkua seuraavat yömme yhtä hyvin kuin aikaisemmin - sääliksi kävi, kun miehen oli lähdettävä töihin parin tunnin yöunilla kukonlaulun aikaan!


Tiistaina tein pienen vaunulenkin lähimaastossa, mutta illalla sain taas huomata, ettei se ollutkaan niin hyvä idea kuin, mitä kuvittelin. :oops:  Olin ollut koko päivän sisätiloissa, minkä vuoksi teki mieli lähteä ulos tuulettumaan. N. 5 kilometrin matkan loppupuolella alkoivat lievät supistukset, mitkä onneksi hiipuivat illan mittaan. Kävely sen sijaan muistutti puolelta toiselle vaappuvaa ankkaa loppupäivän.


Eilen olo oli erittäin voimaton, koska sitä edeltänyt yö meni käytännössä valvoessa. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt - ehkä ensimmäisten vauvakuukausien aikana kesällä 2012.  :-? Suunnittelin käyväni keskiviikkona treenaamassa, mutta täysin riittämättömien yöunien vuoksi päätin siirtää treenin tälle päivälle. Väsyneenä treenatessa harvemmin rikotaan ennätyksiä tai saadaan enemmän hyötyä kuin haittaa keholle. Keskiviikkoiltana keskityttiinkin ennemminkin venyttelyyn sekä putkirullaukseen. :)


[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Yksinkertaista, mutta sitäkin maukkaampaa[/caption]

 


[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Jauhelihakeittoa, missä lihan lisäksi perunoita, porkkanaa, sipulia sekä PALJON oman maan persiljaa ;)[/caption]

Voimattomasta olosta huolimatta pidin kiinni terveellisestä ruokavaliosta, vaikka erilaiset mielihalut nostivatkin päätään väsymyksen keskellä. Väsyneenä mieleni on huutanut Makuunin irtokarkkien perään, samoin vaalean leivän. Sinnikkäästi selätin mielihaluni puhtaalla, aidolla ruoalla. Onneksi täällä maalla lähimpään kauppaankin on n. 15 kilometriä, eli ihan tuosta noin vain ei lähdetäkään hakemaan evästystä - niin ja niitä Makuunin irtokarkkeja varten pitäisi ajaa autolla Lahteen, eli rapiat 60 kilometriä.  :lol:

26. maaliskuuta 2014

Mikä FODMAP -ruokavalio?

Olen useampaan otteeseen kertonut blogissani vatsaongelmistani, mitkä ovat aika ajoin vaikeuttaneet joka päiväistä elämääni. Viimeisen parin kuukauden ajan olen saanut elää ilman vatsakipuja, mutta vielä on pitkä matka vatsan optimaaliseen toimintaan. Poistimme Sanna -valkun kanssa yhteistuumin Poliquin Ultra HCl -suolahappolisän päivittäisestä käytöstä, koska vatsahappojeni taso on parantunut sitten edellisen vatsahappotestin. Lisää vatsahappotestistä voit lukea täältä!  :)

Elämä on ollut huomattavasti miellyttävämpää, kun vatsakivut ovat pysyneet toistaiseksi poissa. Vaikka minulla on suhteellisen korkea kipukynnys, vatsakivut ovat olleet todella epämiellyttäviä - mieluummin kärsin (kivun puitteissa) supistuksista kuin vatsakivusta.  :-?

Vatsa ei kuitenkaan vielä toimi niin kuin sen pitäisi vaan kärsin edelleen mm.

- satunnaisesta turvotuksesta ruokailun jälkeen
- ruoka-aineyliherkkyyksistä, mm. gluteeni (gluteenin eliminointi/ vähentäminen on kuitenkin helpottanut ruokailun jälkeistä turvotusta)
- imeytymättömistä ruokapartikkeleista

Oireiden tunnistamiseksi/ kartoittamiseksi olen aloittanut FODMAP -ruokavalioon tutustumisen, mitä käytetään ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa.

[caption id="" align="alignnone" width="711"] © Pronutrionist.net[/caption]
Olen tutustunut FODMAP -ruokavalioon sekä ärtyvän suolen oireyhtymään ja sen hoitoon lukemalla mm. Pronutrionist -blogia, jota kirjoittaa Reijo Laatikainen ja Sanna -valkulta saamani aineiston avulla. En ole vielä tietoisesti tehnyt suuria muutoksia nykyiseen ruokavaliooni, mutta lukenut olen paljon ja miettinyt mitä voisin vielä tehdä toisin.

En ole vielä raskauden aikana uskaltanut tehdä muuta kuin tutustua edellä mainittuun ruokavalioon, koska näin suuria muutoksia ei suositella tehtäväksi raskauden aikana, mutta kai sitä voisi esim. aloittaa poistamalla/ korvaamalla yhden ruoka-aineen kerrallaan. Tällä tavoin mahdollinen oireiden aiheuttajakin saattaisi löytyä helpommin kuin poistamalla/ korvaamalla useamman ruoka-aineen samanaikaisesti. :)

25. maaliskuuta 2014

Sairaslomalaisen arkipulinat

Viime perjantaina kävin noutamassa uuden sairaslomatodistuksen työterveyslääkärini vastaanotolta. Tällä viikolla minulla onkin neuvola, missä neuvolalääkäri tarkistaa taas, etteivät supistukset ole olleet edelleenkään avaavia. Viime viikko oli melko rankka, koska supistuksia oli melkein päivittäin - välillä kivuliaampia välillä hellempiä. Muutoin olo on ollut varsin hyvä, ellei näitä pieniä vastoinkäymisiä oteta mukaan lukuun. :)

Viime viikon ensimmäiset päivät olin vielä pienimuotoisen yskän kourissa, mutta loppuviikkoa kohti mennessä olo on parantunut päivä päivältä. Sekä Solgarin vitamiinit että lisäravinteet ovat olleet entistä aktiivisemmassa käytössä kevätflunssan ehkäisemiseksi. :) Kuten aikaisemmin mainitsin, olen ottanut toissaviikosta lähtien ylimääräiset annokset mm. C- ja D³ -vitamiinia, sinkkiä sekä probiootteja. Otan vielä tämän viikon ylimääräiset annokset jokaista edellä mainittua, mutta ensi maanantaina palaan takaisin minulle normaaliin annosmäärään.

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] Viikonloppuna saimme nauttia auringosta[/caption]
Tämän viikon pääsin aloittamaan tehokkaasti treenillä kuntosalilla. Pitkästä aikaa pääsin treenaamaan yhdessä pikkusiskoni kanssa. Teimme täysin erilaiset treenit, mutta palautusaikana ehti hyvin tsempata toinen toistaan: "Vielä kolme, hyvin tulee! Anna mennä, yksi enää, paina paina!"  :-D Ihan kuin isommatkin bodarit siellä pullisteltiin menemään, tai no, pikkusisko pullisteli - itse tyydyin pylleröimään ja tekemään satujumppaa! ;)

19. maaliskuuta 2014

Jotain hyvää, jotain huonoa

Viime viikko oli poikkeuksellinen, koska treenasin 4 kertaa - wohoo! Tätä ei olekaan tapahtunut pitkään, pitkään, aikaan. Keho on ottanut treeniä hyvin vastaan, minkä lisäksi olen muistanut syödä hyvin. Kehonhuoltoakaan en ole unohtanut vaan olen venytellyt tunnollisesti. Foam rollerkin käytiin nappaamassa mukaan Lahdesta niin voi täällä anopin luonakin rullailla menemään.  ;-)

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Viime viikolla myös sää oli poikkeuksellinen +10 astetta :)[/caption]
Vaikka olomuotoni muistuttaakin tällä hetkellä enemmän ryhävalasta kuin timmiä BJJ -harrastajaa, olen erittäin kiitollinen, että pystyn treenaamaan näillä (raskaus)viikoilla. Raskauden tyypilliset selkävaivatkin ovat pysyneet poissa. :) Hehkutan tätä varmasti kaikissa merkinnöissäni, mutta olen tästä asiasta vaan niin onnellinen. Ensimmäisen raskaudenaikainen 2 kuukauden sairasloma ennen äitiysloman alkua on edelleen kirkkaana mielessäni, vaikka tuosta on pari vuotta aikaa.  :-? Silloin päätin, että seuraavassa raskaudessa (mikäli sikäli niin tulee koskaan tapahtumaan), olen fyysisesti paremmassa kunnossa.

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Salaattia, höyrytettyä bataattia ja uunissa kypsytettyä possun ulkofileetä, kylkeen vielä lasillinen raakamaitoa suoraan appivanhempien lypsytilalta[/caption]
Niinhän siinä sitten kävi, että kurkkukipu iski mieheeni muutama päivä ennen No-Gi SM -kilpailuita eikä helpottanut extravitamiinien eikä levonkaan voimalla - oli parempi skipata kisat kokonaan!  :-( Harmittaa älyttömästi hänen puolestaan, mutta olen tyytyväinen, ettei hän lähtenyt kilpailemaan puolikuntoisena. Kilpailuita tulee aina, mutta meillä on vain tämä yksi keho, minkä kanssa pitäisi elää.

(Lapsi)perheessä taudit kulkevat vuorotellen toiselta toiselle, niin myös meillä. Esikoinen oli sairastunut ollessaan hoidossa isovanhemmillaan Valkealassa nuhaan, minkä lisäksi hän yskii epämiellyttävän kuuloisesti. Toissayönä yskä iski myös meikäläiseen, mutta taisin säästyä pelkällä säikähdyksellä, koska tänään olo on varsin mainio eikä ole tarvinut vain maata raatona. Otin eilen extra-annokset mm. Solgarin sinkkiä, C -vitamiinia sekä probiootteja. En myöskään tehnyt mitään ylimääräistä vaan keskityin lepäämään mahdollisuuksien mukaan - tämä todistetusti kannatti! ;)

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Jotain muutakin kuin pieruverkkarit[/caption]
Tänään uskaltauduin salille tekemään kevyen jalkatreenin. Vähän mietitytti kuinka treeni mahtaa kulkea pikku köhän jälkeen, mutta yhtä hyvinhän tuo kulki kuin ennenkin. :-) Voimaharjoitteluni on edelleen nousujohteista, mutta raskauden edetessä on entistä tärkeämpää treenata niin, ettei riko/ rasita itseään liikaa ja minun tapauksessani on oltava vielä tarkempi palautumisen kanssa, koska en usko, että ylirasitustilani on vieläkään parantunut kokonaan, vaikka huomattavaa edistystä onkin tapahtunut sitten viime kesän/ syksyn.  :-?

15. maaliskuuta 2014

Viikot vieriä saa

Tiistaina kävin työterveyslääkärini vastaanotolla Lahden Mehiläisessä. Tilannekartoituksen perusteella en ole mitä todennäköisemmin palaamassa enää työelämään ennen äitiyslomani alkua. :( Aloitan äitiyslomani varhennettuna n. 4 viikon kuluttua 19. huhtikuuta. Vaikka varhennettuna aloitettu äitiysloma lyhentää äitiyslomaa sen loppupäästä, olen erittäin tyytyväinen tähän ratkaisuun. :) Kerta minä en kykene antamaan terveydentilani vuoksi 110% panostusta työlleni on sekä reilumpaa että helpompaa työkavereita (+ itseäni) kohtaan siirtyä sairaslomalle. Pidän työstäni, minkä vuoksi sairasloma on itselleni ennen kaikkea henkinen taakka, mutta tiedostan kuitenkin, että tämä on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto vauvan hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Myös työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että kaikkea supistuksia aiheuttavia asioita on vältettävä, vaikka kohdunsuu ei ole edelleenkään lähtenyt supistuksien seurauksena avautumaan. Onnekseni saan harrastaa liikuntaa oman vointini mukaan. Ainoastaan pitkäkestoinen lenkkeily on kielletty, koska se aiheuttaa supistuksia.  :-( Kuntosalilla saan treenata oman kuntotason sekä vointini mukaisesti, mutta onneksi voimaharjoittelu ei ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut supistuksia tai muutakaan kipua.

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Äidin 45 -vuotissynttärikahveilla - Carpe Diem ;)[/caption]
Voimaharjoittelu onkin nykyään erityisen suositeltua odottaville äideille, koska se mm.
- vahvistaa ja ylläpitää lihaskuntoa, jolloin synnytys sujuu helpommin ja palautuminen raskaudesta on nopeampaa
- helppo säätää omaan kunto- ja voimatasoon sopivaksi mm. painojen, taukojen ja sarjojen pituuksien avulla
- sopii kaikentasoisille
- erinomaista liikuntaa aineenvaihdunnan kannalta: riittävän lihasmassan ylläpito auttaa pitämään lepoenergiankulutuksen korkeana
- auttaa verensokerin ja insuliinin hallinnassa, voi siten auttaa ehkäisemään raskausdiabetesta
- lisää testosteronin ja kasvuhomonin eritystä, jotka auttavat pitämään painon kurissa

Lähde: Kaisa Jaakkola/ Parsakaaliprinsessa -blogi

Ruokavalio on pysynyt tämän toisen raskauden aikana huomattavasti paremmalla tolalla kuin ensimmäisellä kierroksella. Esikoisen raskausaikana kärsin selkäkivuista, mitkä lamaannuttivat minut vuodepotilaan tasolle 2 kuukautta ennen äitiysloman alkua. Tämän seurauksena myös liikunta oli erittäin minimaalista, minkä vuoksi terveellistä ruokavaliota ei ollutkaan enää niin helppo noudattaa. :( Tämän seurauksena painoni nousi tähtitieteellisiin lukemiin - kaiken kaikkiaan painoni nousi ensimmäisen raskauteni aikana n. 16kg.

Tähän mennessä painoni on noussut n. 6kg, mikä on 5kg vähemmän mitä esikoisen odotusaikana samoihin (raskaus)viikkoihin verrattuna. Olen ollut syyskuusta 2012 lähtien Optimal Performancen valmennuksessa, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että toinen raskauteni on mennyt huomattavasti paremmin kuin edellinen.

- liikunnasta on tullut elämäntapa, ennen se oli pelkkää dieettiä/ painonpudotusta
- viimeksi olin tässä vaiheessa odotusaikaa sairaslomalla selkäkivun vuoksi (=huono lihaskunto)
- painonnousu on pysynyt maltillisena
- yleinen vointi huomattavasti parempi kuin edellisellä kerralla
- tyypilliset selkäongelmat poissa

Tästä voimmekin varmasti todeta, että terveelliset elämäntavat, fiksu ravinto sekä liikunta kannattavat (,vaikka ne eivät olekaan onnistuneet pitämään supistuksia poissa). :)

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut muutama oikein onnistunut treeni kuntosalilla. Treenit ovat kulkeneet erinomaisesti viimeiset pari viikkoa. Vieläkään en oikein uskalla treenata kahtena peräkkäisenä päivänä enkä nostaa älyttömästi treenipainoja, koska en halua, että ylirasitustilasta toipumiseni ottaa takapakkia tai, että raskauden muuttama kehoni ei enää suostuisikaan yhteistyöhön treenin merkeissä. :)

Aurinkoinen sää on houkutellut ulkoilemaan, mutta pidemmälle (yli 2km) kävelylenkille ei minusta enää ole. Alkuviikosta kävin tosiaan tytttäreni kanssa n. 5 kilometrin pituisella vaunulenkillä, minkä seurauksena otinkin loppupäivän melko löysin rantein. Jo lenkkeilyn aikana supistukset tekivät comebackin, minkä lisäksi tuntui epämiellyttävää, viiltävää, kipua "alakerrassa" - ei passaa enää lenkkeillä, ei.  :-(

Tulevana sunnuntaina pääsen seuraamaan No-Gi SM -kilpailuita Hämeenlinnaan, missä myös mieheni kilpailee -67,5 kiloisten painoluokassa. Kilpailuista on tulossa mielenkiintoiset, koska SBJJL tukee sinivöisten, purppuravöisten ja ruskea-/ mustavöisten (naisissa sinivöisten ja purppura-/ruskea-/mustavöisten) painoluokkien voittajien kilpailumatkojen kustannuksia 280 eurolla IBJJF No-Gi European Openiin Roomaan huhtikuussa 2014.  ;-)

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] © Suomen brasilialaisen jujutsun liitto [/caption]
Tämän lisäksi värivöisten avointen painoluokkien voittajien matkoja tuetaan miehissä 100€ ja naisissa 50€ korvauksella IBJJF No-Gi European Openiin Roomaan huhtikuussa 2014. Valkovöisten avointen painoluokkien voittajat saavat vastaavan tuen valitsemaansa ulkomaan kilpailumatkaan seuraavan vuoden aikana. On hienoa, että SBJJL on asettanut näin mielettömät palkinnot myös näihin kilpailuihin, mutta tasa-arvon nimissä olisin toivonut, että miesten sekä naisten avointen painoluokkien palkintosummat olisivat olleet saman verran. :)

10. maaliskuuta 2014

Kotiutuminen maaseudulle supistuksien saattelemana

Ensinnäkin, pahoittelut, etten ole päivittänyt blogia menneen viikon aikana. Nyt luvassa maratonpostaus kuluneen viikon tapahtumista - kiirettä on riittänyt, minkä lisäksi on pitänyt sopeutua uuteen asuinympäristöön. :-)

Toissa sunnuntaina matkustin Tampereelle morottamaan Joni -valkkua. Vaihdoimme kuulumisia pitkästä aikaa, minkä lisäksi tarkistimme mm. kyykkytekniikkani. Yllätyksekseni sain huomata, ettei tekniikassani ole tapahtunut muutoksia huonompaan suuntaan - tämän vatsan kanssa kyykkäminen vaan tuntuu huomattavasti erilaisemmalta mitä normaalitilassa! Eli ei muuta kuin lisää rautaa tankoon kerta tekniikka on kunnossa. ;-)

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Pystymetsää ja laakeeta peltoo[/caption]
[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Lähimpään naapuriin on n. kilometrin matka[/caption]
Samana päivänä muutimme väliaikaisesti asumaan appivanhempieni luokse maalle. Seuraavat 3-4 kuukautta asumme n. tunnin automatkan päässä Lahdesta. Työmatkoihin tulee kulumaan enemmän aikaa (sekä rahaa = bensaa), mutta kyllä täällä maaseudulla vaan sielu lepää. Stressitasot tulevat varmasti laskemaan vain asuinolosuhteiden muuttumisen vuoksi. Kaupunkiasumisessa on sekä hyvät että huonot puolensa, mutta kyllä meidän paikkamme tulee vielä tulevaisuudessa olemaan maalla.

Maanantaiaamuni alkoi n. tunnin pituisella vaunulenkillä tyttäreni kanssa. Lenkkeilymahdollisuudet ovat erinomaiset - hiekkateitä ilman liikenneruuhkia nimittäin riittää! Ruuhka-aikana tiellä saattaa olla jopa meijerin tankkiauto ja traktori peräkkäin.   :lol:

Maanantai-iltana kävin treenaamassa kotipaikkakuntani kuntosalilla, missä tosiaan varsinainen elämäntapamuutokseni alkoi yli 7 vuotta sitten. Matka tähän päivään asti on ollut pitkä ja kivinen, mutta se on ehdottomasti kannattanut! :-) Sain myös toimia (erittäin) epävirallisena personal trainerina, kun pikkusiskoni pyysi minua opastamaan häntä muutamissa liikkeissä kuntosalilla. Pikkusiskoni on aloittanut 3 viikkoa sitten elämäntapamuutoksen valmentajan avulla, mutta kaipasi vielä lisäopastusta kuntosalilla, koska kuntosalitreenaaminen on aloitettu täysin nollasta eivätkä siellä tehtävät liikkeet ole luonnollisestikaan entuudestaan tuttuja. Hän treenaa toki myös oman valmentajansa kanssa, mutta halusi minut oppaakseen kerta tässä lähimailla nyt seuraavat kuukaudet asun. :-)

Seuraavat päivät olivatkin mielenkiintoisia, koska minun oli palattava takaisin työelämään. Olin ollut edellisellä viikolla sairaslomalla työvuoron aikana tulleiden kivuliaiden supistuksien vuoksi. :cry:  Sekä tiistaina että keskiviikkona pystyin olemaan töissä tunnista-puoleentoista tuntiin ilman ikäviä sivuoireita, mutta työvuorojen edetessä supistukset alkoivat valitettavasti nostaa päätään. Keskiviikkoilta oli työpaikallani melko kiireinen eikä tauolle päässyt - hyvä, että ehdin lasillisen vettä juoda silloin tällöin! Tämän seurauksena supistukset alkoivat taas, ensin 20 minuutin välein ja lopulta 10 minuutin välein. Kiireen keskellä sain suureksi onnekseni varattua ajan neuvolalääkärilleni heti seuraavalle aamulle.

Torstaiaamuna kävin tosiaan neuvolalääkärilläni, joka määräsi minut sairaslomalle tämän viikon tiistaihin asti. Neuvolassa lääkäri tarkisti toistamiseen kohdunsuun tilanteen - paikat olivat supistuksien seurauksena pehmenneet lisää, mutta olivat edelleen kiinni. Hyvä niin, mutta kaikkea toimintaa, mistä seuraa kivuliaita supistuksia on vältettävä. "Jos vauva alkaa näiden supistuksien seurauksena syntymään todenteolla, mahdollisuudet selvitytyä ovat olemattomat", täräytti lääkäri vasten kasvojani.  :-?

Huomenna minulla on aika työterveyslääkärilleni Mehiläiseen. Työpaikkani työterveyshuolto haluaa, että kyseinen lääkäri vielä arvioi tilanteeni sekä määrää mahdollisesta jatkosta, eli minun tapauksessani sairaslomasta. Olen tehnyt lyhyempää päivää kuin aikaisemmin sekä työskennellyt pääsääntöisesti rauhallisemmissa vuoroissa, mutta nämäkään toimenpiteet eivät valitettavasti ole auttaneet pitämään supistuksia poissa kuvioista.  :-|

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Älä tule vielä, maltathan vielä hetken[/caption]


Ensimmäisen raskauden aikana selkäni meni niin huonoon kuntoon, että olin sairaslomalla 2 kuukautta ennen äitiysloman alkua. Silloin päätin, että seuraavassa raskaudessa olen paremmassa fyysisessä kunnossa. Nyt olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin kaksi vuotta sitten eikä selkäkivuista ole tietoakaan (kiitos mm. maastavedon), mutta tällä kerralla ennenaikaiset kivuliaat supistukset tuottavat harmaita hiuksia. :-(

2. maaliskuuta 2014

Mielenkiintoisia aikoja

Tämä on ollut toistaiseksi viimeinen viikko, kun asumme Lahdessa ennen kuin taloyhtiössämme alkaa putkiremontti. Varsinainen putkiremontti sekä kylpyhuoneen/ wc:n saneeraus alkaa meidän asunnossamme huhtikuun puolessa välissä, mutta totta kai meidän rappumme päävesiputket tmv. kulkevat meidän eteisemme kohdalla. Yritä siinä sitten nukkua ilta-/ yövuoron jälkeen tai laittaa jälkikasvua päiväunille, kun remonttireiskat poraavat ja paukuttavat betoniseinää/ -lattiaa keskellä eteiskäytäväämme.  :-|

Tänä iltana muutammekin väliaikaisesti asumaan mieheni vanhempien luokse, n. tunnin automatkan päähän Lahdesta. Eli (vähintään) seuraavat 3 kuukautta asumme anoppini kanssa saman katon alla - saa nähdä keneltä palaa hermot ensimmäisenä!  :-D Ei vaan, onnekseni minulla on maailman ihanimmat appivanhemmat enkä usko, että ongelmia tulee kun ei ole tullut tähänkään päivään mennessä. Mielenkiintoista elämästämme tulee varmastikin, mutta sehän on vaan kivaa!  :-)

[caption id="attachment_466" align="aligncenter" width="625"] Smoothieta välipalaksi [/caption]
Maaliskuun aion treenata vielä omalla kotisalillani täällä Lahdessa - ennen työvuoroa tai työvuoron päätteeksi. Maaliskuun kuntosalimaksun, kun oon maksanut ennakkoon. Huhtikuun alusta alkaen kuntosalisopimuksestani alkaa tauko, mikä kestää siihen asti kunnes pääsemme muuttamaan takaisin omaan kotiin tai olen palautunut riittävästi synnytyksestä - katsotaan. :-) Asuessamme toisella paikkakunnalla remontin aikana, aion hyödyntää kotipaikkakuntani kuntosalia. Salia, missä alkuperäinen elämäntapamuutokseni käynnistyi yli 7 vuotta sitten.

Viikko sitten pääsin toistamiseen rentoutumaan hierontapenkille, kun sekä selkäni että niska-/ hartiaseutuni hierottiin auki. Etenkin vasen puoli kehostani oli erityisen tukossa, koska työssäni kannetaan lautaset, tuopit, brikat yms. vasemmalla kädellä. :-?  Olen yrittänyt panostaa kehonhuoltoon venyttelyn ja putkirullauksen avulla, mutta nyt otin myös hieronnan osaksi ns. kehonhuoltosuunnitelmaani.

[caption id="attachment_456" align="aligncenter" width="625"] Pihvi viikossa kuuluu myös kehonhuoltosuunnitelmaani[/caption]
Tähän viikkoon on mahtunut toistaiseksi vain kaksi treeniä. Torstai-illan työvuoron aikana sain muistutuksen, miltä supistukset tuntuvat. Kesken työvuoron alkoi tuntua pientä poltetta alaselässä, minkä kuvittelin vain liittyvän tavanomaisiin raskausvaivoihin. Ei mennyt kuitenkaan kuin hetki, kun oikeat supistukset alkoivat. Kivualiaita supistuksia tuli läpi työvuoron 10-20 minuutin välein eivätkä ne loppuneet työvuoron päätyttyä keskiyön aikaan vaan jatkuivat aamuyön pikkutunneille - eivät enää niin kivuliaina kuin töissä, mutta sen verran ne tuntuivat, ettei nukkuminen tullut kuuloonkaan.

Eilen kävin sekä työterveyshuollossa että neuvolassa. Sain viikonlopun sairaslomaa sekä lääkärin määräyksen levätä. Vuodepotilaana ei tarvitse olla, mutta arkiaskareita raskaampi toiminta on ehdottomasti kielletty pari päivää. Neuvolassa lääkäri tarkisti vielä kohdunsuun tilanteen, ettei se vaan ole lähtenyt avautumaan supistuksien vaikutuksesta. Paikat olivat pysyneet kiinni, mutta olivat selkeästi pehmentyneet. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, koska tämä on täysin normaalia toissynnyttäjillä tässä vaiheessa raskautta!

Lauantai-iltaan mennessä oloni oli palannut normaaliksi, joten kävin tekemässä voimaharjoitteluohjelmani 3. treenin, missä treenin kohteena olivat mm. olkapäät. Jalkatreenin "säästin" tälle päivälle, koska lääkäri antoi luvan matkustaa tänään Tampereelle treenaamaan yhdessä Joni -valkun kanssa. :-) Mahtavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan valmentajan valvovan silmän alle. Innolla odotan, että Joni tarkistaa cyclist squat -tekniikkani, koska on hieman erilaista kyykätä tämän keskivartaloon ilmestyneen rantapallon sekä löystyneiden lonkkanivelien kanssa. Edellisestä yhteisestä treenikerrasta on aivan liian pitkä aika - kiitos flunssakierteelle sekä muille vastoinkäymisille!