10. maaliskuuta 2014

Kotiutuminen maaseudulle supistuksien saattelemana

Ensinnäkin, pahoittelut, etten ole päivittänyt blogia menneen viikon aikana. Nyt luvassa maratonpostaus kuluneen viikon tapahtumista - kiirettä on riittänyt, minkä lisäksi on pitänyt sopeutua uuteen asuinympäristöön. :-)

Toissa sunnuntaina matkustin Tampereelle morottamaan Joni -valkkua. Vaihdoimme kuulumisia pitkästä aikaa, minkä lisäksi tarkistimme mm. kyykkytekniikkani. Yllätyksekseni sain huomata, ettei tekniikassani ole tapahtunut muutoksia huonompaan suuntaan - tämän vatsan kanssa kyykkäminen vaan tuntuu huomattavasti erilaisemmalta mitä normaalitilassa! Eli ei muuta kuin lisää rautaa tankoon kerta tekniikka on kunnossa. ;-)

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Pystymetsää ja laakeeta peltoo[/caption]
[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Lähimpään naapuriin on n. kilometrin matka[/caption]
Samana päivänä muutimme väliaikaisesti asumaan appivanhempieni luokse maalle. Seuraavat 3-4 kuukautta asumme n. tunnin automatkan päässä Lahdesta. Työmatkoihin tulee kulumaan enemmän aikaa (sekä rahaa = bensaa), mutta kyllä täällä maaseudulla vaan sielu lepää. Stressitasot tulevat varmasti laskemaan vain asuinolosuhteiden muuttumisen vuoksi. Kaupunkiasumisessa on sekä hyvät että huonot puolensa, mutta kyllä meidän paikkamme tulee vielä tulevaisuudessa olemaan maalla.

Maanantaiaamuni alkoi n. tunnin pituisella vaunulenkillä tyttäreni kanssa. Lenkkeilymahdollisuudet ovat erinomaiset - hiekkateitä ilman liikenneruuhkia nimittäin riittää! Ruuhka-aikana tiellä saattaa olla jopa meijerin tankkiauto ja traktori peräkkäin.   :lol:

Maanantai-iltana kävin treenaamassa kotipaikkakuntani kuntosalilla, missä tosiaan varsinainen elämäntapamuutokseni alkoi yli 7 vuotta sitten. Matka tähän päivään asti on ollut pitkä ja kivinen, mutta se on ehdottomasti kannattanut! :-) Sain myös toimia (erittäin) epävirallisena personal trainerina, kun pikkusiskoni pyysi minua opastamaan häntä muutamissa liikkeissä kuntosalilla. Pikkusiskoni on aloittanut 3 viikkoa sitten elämäntapamuutoksen valmentajan avulla, mutta kaipasi vielä lisäopastusta kuntosalilla, koska kuntosalitreenaaminen on aloitettu täysin nollasta eivätkä siellä tehtävät liikkeet ole luonnollisestikaan entuudestaan tuttuja. Hän treenaa toki myös oman valmentajansa kanssa, mutta halusi minut oppaakseen kerta tässä lähimailla nyt seuraavat kuukaudet asun. :-)

Seuraavat päivät olivatkin mielenkiintoisia, koska minun oli palattava takaisin työelämään. Olin ollut edellisellä viikolla sairaslomalla työvuoron aikana tulleiden kivuliaiden supistuksien vuoksi. :cry:  Sekä tiistaina että keskiviikkona pystyin olemaan töissä tunnista-puoleentoista tuntiin ilman ikäviä sivuoireita, mutta työvuorojen edetessä supistukset alkoivat valitettavasti nostaa päätään. Keskiviikkoilta oli työpaikallani melko kiireinen eikä tauolle päässyt - hyvä, että ehdin lasillisen vettä juoda silloin tällöin! Tämän seurauksena supistukset alkoivat taas, ensin 20 minuutin välein ja lopulta 10 minuutin välein. Kiireen keskellä sain suureksi onnekseni varattua ajan neuvolalääkärilleni heti seuraavalle aamulle.

Torstaiaamuna kävin tosiaan neuvolalääkärilläni, joka määräsi minut sairaslomalle tämän viikon tiistaihin asti. Neuvolassa lääkäri tarkisti toistamiseen kohdunsuun tilanteen - paikat olivat supistuksien seurauksena pehmenneet lisää, mutta olivat edelleen kiinni. Hyvä niin, mutta kaikkea toimintaa, mistä seuraa kivuliaita supistuksia on vältettävä. "Jos vauva alkaa näiden supistuksien seurauksena syntymään todenteolla, mahdollisuudet selvitytyä ovat olemattomat", täräytti lääkäri vasten kasvojani.  :-?

Huomenna minulla on aika työterveyslääkärilleni Mehiläiseen. Työpaikkani työterveyshuolto haluaa, että kyseinen lääkäri vielä arvioi tilanteeni sekä määrää mahdollisesta jatkosta, eli minun tapauksessani sairaslomasta. Olen tehnyt lyhyempää päivää kuin aikaisemmin sekä työskennellyt pääsääntöisesti rauhallisemmissa vuoroissa, mutta nämäkään toimenpiteet eivät valitettavasti ole auttaneet pitämään supistuksia poissa kuvioista.  :-|

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Älä tule vielä, maltathan vielä hetken[/caption]


Ensimmäisen raskauden aikana selkäni meni niin huonoon kuntoon, että olin sairaslomalla 2 kuukautta ennen äitiysloman alkua. Silloin päätin, että seuraavassa raskaudessa olen paremmassa fyysisessä kunnossa. Nyt olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin kaksi vuotta sitten eikä selkäkivuista ole tietoakaan (kiitos mm. maastavedon), mutta tällä kerralla ennenaikaiset kivuliaat supistukset tuottavat harmaita hiuksia. :-(

4 kommenttia:

  1. Hei!

    Toivottavasti et ota kysymystäni loukkaavana :) Mutta miten kyykky yms on vielä mukana salilla, jos ennenaikasia supistuksia on? Ite en ole lapsia saanu, mutta ymmärtänyt, että kyseiset tulee jättää pois melko piankin, ainakin meiningillä "rautaa lisää tankoon"?

    Vaikka liikunta on todella tärkeää odottavan äidin terveyden kannalta, on se joskus ymmärtääkseni mahdotonta lapsen terveyden takia :(

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos kommentistasi! :)

    Olen/ olemme pitäneet kyykyn vielä mukana voimaharjoitteluohjelmassani, koska sen tekeminen ei tunnu pahalta eikä aiheuta ennenaikaisia kivuliaita supistuksia, kipua kohdunsuulla/ häpyluun alueella tai missään muuallakaan. Jos supistuksia alkaa esiintymään myös kyykätessä liike jää ehdottomasti pois ohjelmastani - samoin toimin muiden liikkeiden kanssa! :) Toistaiseksi supistuksia on esiintynyt vain pitkäkestoisen/ yhtäjaksoisen rasituksen seurauksena (=fyysisesti raskas työ, lenkkeily).

    Neuvolalääkärini on tarkistanut ultraamalla vauvan voinnin eikä hänen, siis vauvan, suhteen ole syytä huoleen, vaikka supistuksia onkin ollut. Voimaharjoitteluakin saan jatkaa supistuksista huolimatta, koska kohdunsuu ei ole lähtenyt avautumaan eikä supistuksia ole treenin aikana ollutkaan. Nykyään odottavia äitejä ohjeistetaan jatkamaan liikuntaa, kuten kuntosaliharjoittelua, niin pitkälle kuin itsestä tuntuu hyvältä - jokaisen henkilökohtaisen voinnin ja lähtökunnon mukaan! :)

    Erityisesti voimaharjoittelu on hyväksi raskausaikana, koska se mm.
    - vahvistaa ja ylläpitää lihaskuntoa, jolloin synnytys sujuu helpommin ja palautuminen raskaudesta on nopeampaa
    - helppo säätää omaan kunto- ja voimatasoon sopivaksi
    - auttaa verensokerin ja insuliinin hallinnassa, voi siten auttaa ehkäisemään raskausdiabetesta
    - auttaa pitämään painon kurissa

    VastaaPoista
  3. Moikka! Olipa kiva huomata, että kirjoitat taas blogia. Luin joskus vuosia sitten blogiasi, kunnes lopetit silloin bloggaamisen. Nyt ihan sattumalta löysin taas sinut. Itsellänikin ollut vähän ylirasituksen kanssa ongelmia, joten on mielenkiintoista lukea myös sinun kokemuksiasi aiheeseen liittyen. Toivottavasti jo toipumaan päin niin kuin ainakin kirjoituksistasi sain käsityksen ja tsemppiä myös odotusajalle! =)

    VastaaPoista
  4. Moi, ja kiitos kommentistasi! :) Mukavaa, että olet löytänyt uuteen blogiini. Toivottavasti löydät vinkkejä ylirasituksesta toipumiseen blogistani. Itselläni paranemisprosessi on ollut pitkä ja vaatinut kärsivällisyyttä, mutta kyllä se on sen arvoista. Ylirasituksen jälkeen osaa taas arvostaa asioita eri tavalla mitä aikaisemmin. :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.