5. huhtikuuta 2014

Treenaamisesta lehmän poi'itukseen

Perjantai-iltana olin lähdössä anopin kanssa suorittamaan päivän liikunta-annosta, mutta suunnitelmamme muuttuivat täysin muutamassa sekuntissa, kun naapuri soitti, että appivanhempieni yksi lehmistä on poikimassa, mutta kaikki ei etene niin kuin pitäisi.

Ei muuta kuin erittäin pikainen vaatteiden vaihto, kumisaappaat jalkoihin ja navetalle tarkistamaan tilannetta. Lehmä oli aloittanut poikimisen itsekseen, kuten yleensä tapahtuukin, mutta iltalypsyn päätyttyä olikin huomattu, että vasikka on kohdussa väärinpäin. Vasikka saatiin onneksi käännettyä oikeinpäin, mutta poikiminen ei syystä tai toisesta edistynyt. Kolmen ihmisen voimin saimme vasikan vedettyä ulos, mutta valitettavasti liian myöhään - pieni vasikka -vauva oli ennättänyt menehtyä pitkittyneen synnytyksen seurauksena. :( Tavallisesti lehmät poikivat itsekseen kaikessa rauhassa ilman komplikaatioita, mutta toisinaan on tilanteita, että nekin tarvitsevat apua. Jotta tämänkaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin, pian poikivia lehmiä seurataan tiiviisti. Tällä kertaa poikiminen oli alkanut huomaamatta eikä apu ennättänyt pelastamaan syntyvää vasikkaa.

Lypsytilalla tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti, kuten sain eilen huomata. Työssä ollaan käytännössä 24/ 7, ellei olla "virallisesti" lomalla, jolloin eläinten hoitaminen on lomittajan vastuulla. Jokin tässä elämässä minua kuitenkin viehättää, minkä vuoksi haluan sekä nähdä että oppia mahdollisimman paljon. :) Olen mm. saanut olla mukana lypsyllä anoppini opissa, minkä lisäksi pyrin aina kysymään navetalla käydessäni, mikäli en tiedä mitä ollaan milloinkin tekemässä tai miksi toimitaan tietyllä tavalla.

Eilinen treeni siirtyi tälle päivälle, mutta en ole siitä harmissani - päinvastoin! Oli hienoa päästä seuraamaan lehmän poi'ittamista, vaikka se ei päättynytkään toivomallamme tavalla.

Olin treenaamassa pitkästä aikaa yhdessä pikkusiskoni kanssa. Olenkin aikaisemmin maininnut, että siskoni on vastikään aloittanut elämäntapamuutokset PT:n avustamana. Yli 7 viikkoa on kulunut, minkä aikana on opeteltu harrastamaan liikuntaa sekä syömään oikein (terveellisesti, säännöllisesti, riittävästi). Tämän oppimisprosessin positiivisena seurauksena siskoni on onnistunut pudottamaan painoaan n. 8kg. Tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta en voi muuta kuin hattua nostaa hienolle alulle - samaa mieltä on ollut myös siskoni PT! ;)

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] Ensi syksynä treenataankin raskauden myötä kadonnut peppu esiin[/caption]
Treenivuorossa minulla oli toinen yläkropan treeni (rinta, hauis, olkapäät). Penkkipunnerrukseenkin uskaltauduin lisäämään painoa, kun siskoni toimi varmistajana. Tavallisesti treenaan yksin eikä painoja tule lisättyä kovinkaan herkästi, ellei tanko vaan jää rinnalle. Tällä hetkellä tangon alta pääseminen tuottaisikin enemmän päänvaivaa kuin yleensä, eli otetaan vielä varovaisemmin kuin aikaisemmin. :D

Niska-hartiaseutuni on ollut todella kipeä viimeiset 3-4 päivää, minkä vuoksi olen syönyt särkylääkettäkin, koska kipu on aiheuttanut myös päänsärkyä. Ilman särkylääkettä en tuskin olisi pystynyt nukkumaan. :( Olen yrittänyt vetreyttää niska-hartiaseutua mm. pienillä venytyksillä sekä keppijumpalla, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tämän vuoksi varasinkin hieronta-ajan Vierumäen urheiluopistolle sunnuntaiksi. Toivottavasti hieronta auttaa eikä minun enää tarvitse turvautua särkylääkkeisiin arkiaskareista selviytymiseen!

2 kommenttia:

  1. Moikka, mikä vyöarvo sinulla on BJJ:ssä?

    VastaaPoista
  2. Moikka! Oon vasta valkovöinen, koska harrastusvuosia ei ole vielä takana kuin n. kaksi eikä kilpailukokemustakaan kuin muutamien kisojen verran. :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.