28. toukokuuta 2014

Väsymystä ilmassa

Yli viikon saimme nauttia kesäisen kuumista hellepäivistä, mutta onneksi sää on viilentynyt huomattavasti toukokuun viimeisen viikon myötä. Tällaisia +5 asteen sadepäiviä en minäkään olisi kaivannut, mutta pääasia, että on edes hetken viileämpää. :-) Tavallisesti rakastan hellettä ylitse kaiken, mutta raskaus on tehnyt olostani todella tukalan lämpömittarin näyttäessä reilusti yli +25 astetta.

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Helteellä maistuvat erilaiset salaatit[/caption]
Vaikka vettä on kulunut päivittäin vähintään 5 litraa, minkä lisäksi olen nauttinut pari kupillista vihreää teetä per päivä, kroppa on todella turvonnut. 8-O  Jalat, kädet sekä kasvot ovat ehdottomasti pahimmin turvonneet - sormuksetkin on pitänyt ottaa pois käytöstä monta päivää sitten! Maanantaina minulle tehty vyöhyketerapiahoito laittoi onneksi kuona-aineet/ ylimääräiset nesteet liikkeelle eikä olo ole enää läheskään niin tukala kuin vielä pari päivää sitten.

Viime viikolla treenasin säälittävästi vain kerran kuntosalilla, koska muita mahdollisuuksia (kuntosali)treeneihin ei ollut. Tein kuitenkin kaksi 30 minuutin kahvakuulatreeniä, mitkä saivat minut hikoilemaan kuin porsas. :oops:  Näiden treenien lisäksi olen yrittänyt tehdä pieniä kävelylenkkejä päivittäin, mutta voimat ovat kieltämättä olleet aika vähissä viime päivinä.  :-( Treenaamisen lisäksi, kun on sekä lapsi että kotityöt hoidettavana. Kotiapulainen olisi aivan mahtava apu tässä vaiheessa raskautta, kun päivän ruoankin valmistaminen ottaa voimille, minkä lisäksi on vielä hoidettava kaikki muut kotityöt lapsenhoidon ohella.

Kotitöitäkään en suoraan sanottuna kehtaa laiminlyödä, koska emme asu tällä hetkellä omassa kodissamme emmekä maksa vuokraa tmv. appivanhempieni luona asumisesta. Kerta asumme täällä ilmaiseksi koen, etten voi olla osallistumatta kotitöihin. Omatunto ei anna periksi, että olisin tekemättä yhtään mitään tai, että minua pitäisi patistaa osallistumaan kodinhoitoon - no way dude!  :-D

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Viikonloppuna oli vielä helle[/caption]
Näyttää kuitenkin siltä, että pääsemme muuttamaan tulevana viikonloppuna takaisin omaan kotiin. Putki-/ kylpyhuoneremontti on edistynyt aikataulun mukaisesti, eli 30. päivä pitäisi olla valmista. Kävimme sunnuntai-iltana katsomassa kuinka remontti on edistynyt sekä imuroimassa/ pyyhkimässä remonttipölyä - uskomatonta kuinka sitä remonttipölyä voi mennä IHAN JOKA PAIKKAAN!  8-O Astiakaappikin oli täynnä pölyisiä astioita, eli tuleva lapsivapaa viikonloppu kuluu tiivisti rätti kourassa - no eipä tuo eroa normaalista arkipäivästä mitenkään.

Olo on tosiaan ollut todella väsynyt eikä säännöllinen treenaaminen ole ollut ensimmäisenä mielessä. Hävettää, kun ei saa itsestään sen vertaa irti, että heiluttaisi enemmän kahvakuulaa tai vaunulenkkeilisi pidemmän lenkin päivittäin.  :-( Laskettuunaikaankaan ei ole enää kuin parikymmentä päivää, mutta ei se ole mikään muu kuin erittäin huono tekosyy laiskottelulle.

27. toukokuuta 2014

Hoitomuotona vyöhyketerapia

Maanantaina kävin vyöhyketerapiahoidossa Lahdessa, koska olin kuullut, että hoito auttaisi mm. raskaudenaikaisiin kipuihin (esim. liitoskivut) sekä turvotukseen. Rakastan näitä kesäisiä hellepäiviä, mutta näin raskauden loppumetreillä helle on saanut aikaan massiivisen turvotuksen niin kasvoissa, sormissa kuin jaloissakin. Ei auta, vaikka vettä kuluu päivittäin 4-5 litraa, minkä lisäksi nautin vihreää teetä!  8-O



Hoidon aikana asiakas tavanomaisesti istuu puolimakaavassa asennossa vyöhyketerapeutin käsitellessä jalkateriä sormin ja/ tai rystysin. Hoito kestää 30 minuutista 1½ tuntiin. :-) Yksittäiselläkin käsittelyllä voidaan saada helpostusta kehon häiriötiloihin, mutta useampi peräkkäinen hoito auttaa saamaan aikaan pysyvämpiä tuloksia. Jokaisella hoitokerralla käydään läpi koko keho heijastepisteiden kautta.


Jos näiden pisteiden alueilla tuntuu kipua hoidon aikana, se on merkki elimistön häiriötilasta. Kipu voi johtua esim. jonkin elimen liika- tai vajaatoiminnasta, lihasjännityksestä tai stressistä, kehon liikarasittuneisuudesta. Kipu voi olla myös alkavan/ olemassa olevan sairauden merkki.


Hoito saa aikaan elimistön puhdistautumisen kehon laittaessa kuona-aineita liikkeelle. Aluksi olo voi tuntua tilapäisesti huonovointisemmalta, mutta tätä ei kannata pelästyä, koska se on kehon reaktio paranemisprosessin alkamisesta. Juomalla runsaasti vettä edesauttaa kuona-aineiden poistumista kehosta.


Vyöhyketerapiahoitoa voidaan antaa turvallisesti läpi raskauden. Alkuraskauden aikana vyöhyketerapiasta voi olla apua mm. pahoinvointiin. Raskauden alussa hoitoa voidaan antaa n. kerran kuukaudessa, mutta loppuvaiheessa jopa kerran viikossa. Vauvan ollessa täysi-ikäinen (raskausviikko 37+) kehoa voidaan alkaa valmistaa synnytykseen sekä käynnistää supistuksia. Synnytyksen mahdollinen käynnistäminen vyöhyketerapiahoidon avulla on lempeä tapa houkutella vauvaa syntymään luonnollisesti. Synnytys ei kuitenkaan ala vyöhyketerapiankaan avulla, ellei vauva ole siihen valmis.  ;-)


Itse olen kiinnostunut tästä hoitomuodosta, koska esikoinen syntyi vasta kaksi viikkoa yli lasketun, minkä lisäksi loppuvaiheessa synnytystä supistuksia oli voimistettava lääkkeitse. Uskon, että oksitosiinitipan aloittaminen esikoisen synnytyksessä aiheutti osittain vauvan happisaturaation laskun, minkä vuoksi päätös hätäsektiostakin tehtiin. Tätä en haluaisi kokea uudestaan, minkä vuoksi vyöhyketerapia kiinnostaa entisestään. Vyöhyketerapiaa voidaan käyttää myös kivunlievitykseen käynnissä olevan synnytyksen aikana.


Hoito rentoutti koko kehon päästä varpaisiin, mutta muutamat pisteet sekä jalkojen että korvanlehtien alueella tuntuivat hetkellisesti todella kipeiltä vyöhyketerapeutin käsitellessä niitä. Hoidon päätyttyä en kuitenkaan enää tuntenut minkäänlaista kipua tai jännittyneisyyttä kropassa, mitä olin tuntenut aikaisemmin.  :-)


Loppupäivän aikana nautin normaaliakin enemmän vettä, minkä lisäksi vyöhyketerapeutti suositteli minua nauttimaan yrttiteetä, esim. 100% :sta vadelmanlehtiteetä, mikä myös omalta osaltaan auttaa kohtua valmistautumaan synnytykseen. Loppuvaiheessa raskautta vadelmanlehtiteetä suositellaan juotavaksi useampi kupillinen päivässä.   ;-)



Seuraava hoito minulla on ensi viikon maanantaina muutama tunti synnytystapa-arvion jälkeen. Jännittävää päästä näkemään kuopus viimeisen kerran ultraäänen välityksellä sekä kuulemaan minkälaisissa asemissa kaveri mahtaa sisälläni oleilla!


Lähteet:
Suomen Vyöhyketerapeutit ry
- Vauvantai kätilöpalvelut

23. toukokuuta 2014

Resepti: valkosuklaa-mustikkajuustokakku

Otin äitini vinkistä vaarin ja päätin valmistaa tyttäreni 2 -vuotissynttärijuhliin herkullisen New Yorkin valkosuklaa-mustikkajuustokakun. Resepti on peräisin Leila Lindholmin kirjasta Pala kakkua -ja paljon muuta. Kirjassaan Leila kertoo, että alkuperäisohje on eräästä new yorkilaisesta ruokabaarista ja hänen amerikkalainen ystävätär on kehunutkin kakkua maailman parhaaksi. Tämä juustokakku on täyttä tavaraa, joten kaloreita tuskin kannattaa ainakaan laskea tätä suussasulavaa herkkua maistellessa.  ;-) Tämä taitaa olla blogihistoriani ensimmäinen ns. epäterveellinen herkkuresepti, mutta ruokavalion ollessa muutoin kunnossa, tällaiset satunnaiset kakulla herkuttelut sallittakoot, kunhan näistä hetkistä ei vaan tule viikottainen tapa.



KEKSIPOHJA
- 300 g gluteenittomia Digestive -keksejä
- 150 g voita


TÄYTE
- 600 g maustamatonta tuorejuustoa
- 2½ dl maitorahkaa
- 1 dl sokeria
- 1 dl maissitärkkelystä
- 2 tl vaniljasokeria
- 3 kananmunaa
- 1 dl kuohukermaa
- 200 g valkosuklaata
- 1½ dl (tai enemmän) mustikoita


Kuumenna uuni 175 °C.


Leikkaa irtopohjavuo'an (halkaisija n. 25 cm) pohjalle leivinpaperi. Hienonna Digestive -keksit hienoksi muruksi esim. tehosekoittimellasi. Sulata voi ja sekoita voisula keksimurujen joukkoon. Levitä seos vuo'an pohjalle ja painele sormin tasaiseksi. Paista keksipohjaa uunin keskitasolla 175 asteessa 10 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.


Vatkaa sekä tuorejuusto että rahka kuohkeaksi seokseksi. Sekoita joukkoon sokerit ja maissitärkkelys. Lisää juustoseokseen kananmunat yksitellen hyvin vatkaten ja lopulta myös kuohukerma. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja kaada suklaasula täyteseokseen samanaikaisesti sekoittaen.


Kaada täyte pohjan päälle vuokaan ja ripottele pinnalle mustikoita. Paista juustokakkua uunin keskitasossa 40 minuuttia. Tämän jälkeen katkaise uunista virta ja anna kakun paistua jälkilämmössä vielä 30 minuuttia.


Ottaessasi juustokakun uunista anna sen jäähtyä vuoassa. Laita kakku jääkaappiin muutamaksi tunniksi/ yön yli ennen kuin irrotat sen veitsen avulla irtopohjavuoasta. Kakku on parhaimmillaan jääkaappikylmänä, jolloin siitä on myös helpointa leikata siistejä paloja.



Nauti hyvässä seurassa kahvikupillisen kera!  :-)

21. toukokuuta 2014

Käyttämäni lisäravinteet, osa 2

Tässä toisessa lisäravinnemerkinnässäni aion kertoa teille muutamista superfoodeista, mitä käytän viikoittain. Käytän silloin tällöin myös muita superfoodeja, mutta nämä ovat ehdottomasti eniten käytössä olevat tuotteet.  :-) Useimmat superfoodit alkavat olla monille tuttuja entuudestaan, mutta tässä vielä pikku infopaketti muutamista tuotteista.


KYLMÄPURISTETTU NEITSYTKOOKOSÖLJY



Kylmäpuristettu neitsytkookosöljy valmistetaan tuoreista kookospähkinöistä ja se sisältää yli 90% raakoja, saturoituja rasvahappoja, jotka ovat harvinaisia ja tärkeitä rakennusaineita kehomme jokaiselle solulle - ei siis mikään turha tuote!  ;-) Käytän kookosöljyä mm. paistamiseen, leivontaan, smoothien rasvanlähteenä sekä satunnaisesti myös ulkoisesti, esim. kosteusvoiteena. Kylmäpuristettu neitsytkookosöljy on myös yksi tärkeä ainesosa herkullisen raakasuklaan valmistuksessa.


MSM -JAUHE


MSM, eli metyylisulfonyylimetaani on rikkiyhdiste, mitä esiintyy kehossamme myös luontaisesti. Puhtaassa muodossaan se on tuoksuton valkoinen ja rakenteeltaan kidemäinen jauhe, jolla on hieman kitkerä maku. MSM -jauhe auttaa mm. palautumaan urheilusuorituksesta, minkä lisäksi se edesauttaa nivelten hyvinvointia.


MSM -jauheen suositeltava päiväannos on ½-2 tl (ylläpitovaiheen annostus) tai 1-3 rkl (terapeuttinen annostus). Käyttö kannattaa aloittaa pienellä annostuksella, koska alussa se voi aiheuttaa lievää pahoinvointia. Itse käytän MSM -jauhetta aina aamuisin. Juon tuopillisen (0,5 l) vettä, mihin olen sekoittanut 2 teelusikallista jauhetta.  :-)


MACA -JAUHE



Maca on Perun vuoristossa kasvava ristikukkainen, retiisimäinen kasvi. Se sisältää 18 aminohappoa, erilaisia kasvisteroleja, runsaasti vitamiineja (B1, B2, B6, C, E) sekä kivennäis- ja hivenaineita, joista erityisesti kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, rikkiä, rautaa, fosforia, sinkkiä, kuparia, piitä ja mangaania. Itse käytän maca -jauhetta raakasuklaan valmistuksessa, mutta ennen kaikkea smoothien joukossa.


SPIRULINA


Spirulina (Arthospira platensis) on mikroskooppinen, yksisoluinen levä, mikä sisältää runsaasti etenkin B -ryhmän vitamiineja sekä beetakaroteenia, A-, E- ja K-vitamiinia. Suurin osa näistä mikrolevistä sisältää myös suuria määriä välttämättömiä rasvahappoja. Spirulinasta löytyy kehollemme tärkeitä mineraaleja mm. kalsiumia, rautaa, magnesiumia, mangaania, fosforia, rikkiä, kromia ja seleeniä.


Käytän spirulinaa sekä tabletteina että jauheena. Spirulina -jauheen sekoitan appelsiinituoremehuun tai lisään smoothien joukkoon päivinä, jolloin vihannesten syönti on ollut huomattavan vähäistä. Tabletit otan yhdessä SUUREN vesilasillisen kanssa, koska niiden maku ei juurikaan hivele makunystyröitä.  :-D


RAAKAKAAKAO



Kun kaakaomassasta kylmäpuristetaan irti kaakaon rasva (kaakaovoi), jää jäljelle kuivaa raaka-ainetta, joka jauhetaan kaakaojauheeksi. Raaka kaakaojauhe on siis kylmäprosessoimalla valmistettua kaakaojauhetta, jonka ravinnepitoisuus on erittäin korkea (CocoVi 2014).


Raakakaakao sisältää yli 1200 ainesosaa, minkä lisäksi 10% kaakaon painosta on erilaisia antioksidantteja. Suomalainen mustikka on meidän oma kotimainen superfood, mutta sekin sisältää vain kymmeneksen raakakaakaon antioksidanttimäärästä. Raakakaakaon sanotaan sisältävän kaikista maailman ruoka-aineista suurimpia pitoisuuksia magnesiumia sekä korkeita pitoisuuksia mm. rautaa, kromia ja sinkkiä. Kuumentamattomassa muodossaan raakakaakao sisältää myös E- ja C -vitamiineja sekä suuren määrän aivojemme mielihyvää tuottaviin välittäjäaineisiin vaikuttavia ainesosia ja niiden rakennusaineita.


Minä käytän raakakaakaota luonnollisestikin raakasuklaan valmistuksessa, mutta myös smoothien tai proteiinilettujen/ -pannukakun ainesosana. Yhdistämällä kypsän avokaadon ja pari lusikallista raakakaakaojauhetta saat suussasulavan suklaavanukkaan, kun sekoitat nämä kaksi ainesosaa tasaiseksi massaksi tehosekoittimessasi.  ;-)


Kuvat © CocoVi

19. toukokuuta 2014

Kuukausi laskettuunaikaan

Enää ei ole kuin kuukausi perheemme kuopuksen, pikkuveikan, laskettuunaikaan! Kliseistä sanoa, että aika on mennyt kuin siivillä, mutta niin se vain on.  :-)

Jäin sairaslomalle ennenaikaisten kivuliaiden sekä avaavien supistuksien vuoksi maaliskuun toisella/ kolmannella viikolla (en muista ihan tarkalleen). Fyysisesti raskas työ ravintola-alalla sai aikaan supistuksia, minkä vuoksi sekä työterveys- että neuvolalääkäri yhteistuumin päättivät, että sairasloma on ainoa ratkaisu minun tilanteessani. Neuvolalääkärin kommentti: "Jos haluat synnyttää elävän lapsen, lepäät nyt", sai minutkin vakuuttuneeksi sairasloman tarpeesta, vaikka henkisesti sairaslomalla olo ottikin koville.

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Maximekko on ollut hellepäivien pelastus, vaikka se kaikki muhkurat paljastaakin[/caption]
Jäädessäni pois työelämästä kivuliaat supistukset vähenivät vähitellen, mutta ilmaantuivat aina takaisin rehkiessäni liikaa (liian pitkät kävelylenkit yms). Suureksi onnekseni olen pystynyt treenaamaan kuntosalilla ennenaikaisista supistuksista huolimatta. Kuntosalitreenissä kun pystyn itse vaikuttamaan käyttämiini painoihin sekä palautusaikoihin liikkeiden välillä. Treenaaminen kuntosalilla onkin pitänyt minut näinkin hyvässä kunnossa eikä edellisessä raskaudessa olleita selkäongelmiakaan ole ollut.  :-) Viimeisellä kolmanneksella myös rasituksesta aiheutuneet supistukset ovat loppuneet, mitkä ovat mahdollistaneet pienimuotoiset (2-5 km) kävelylenkit.

Raskauden aikana normaalipainoisen naisen tavanomainen painonnousu eri lähteiden mukaan on n. 10-16kg. Tähän mennessä oma painoni on noussut n. 10 kiloa, mikä on toistaiseksi kuusi kiloa vähemmän, mitä esikoisen raskausaikana kaiken kaikkiaan. Raskauden aikainen painonnousu liittyy kohdun, sikiön (3-4kg), istukan (500g) sekä lapsiveden (500g) määrän lisäksi äidin verenkierron (1kg) ja kehon nestemäärän kasvusta - raskauden aikana kiertävä verimäärä lisääntyy. Rasvaa kertyy luonnollisesti mm. lantiolle, käsivarsiin sekä rintoihin (JEE, mulla on toista kertaa elämässäni boobsit :-D  ) imetyksen varalle. Muutoin kilot kertyvät täysin sen mukaisesti, mitä tuleva äiti suuhunsa laittaa. Itse olen huomannut tämän tosiasian todella selkeästi verrattuna ensimmäiseen raskauteeni.  ;-)

Jokaisen odottavan äidin tulisi välttää sekä rasvaisia että sokerisia herkkuja, koska niitä syömällä varastoituu turhan paljon rasvaa, mikä ei sula yhtä helposti synnytyksen jälkeen, minkä taas puhtaasti raskaushormoneista lisääntyneet kilot tekevät.  ;-) Itsekään en ole pitänyt täysin nollatoleranssia herkuttomuuden suhteen, mutta herkkuhetket ovat olleet melko tarkkaan mietittyjä ja tapahtuneet n. kerran parissa viikossa. Tällöinkään en ole syönyt puolta kiloa irtokarkkeja, pellillistä pullaa tai megapussillista sipsejä vaan olen pysynyt sillä kuuluisalla kultaisella keskitiellä.

Kahden viikon kuluttua minulla on ns. synnytystapa-arvio synnytyssairaalassani PHKS:ssa. Tavallisesti vain ensisynnyttäjät saavat lähetteen arvioon, mutta myös hätäsektioon päätyneet, kuten minä. Tulevalta synnytykseltäni toivon luonnonmukaisia kivunlievitysmenetelmiä mahdollisimman pitkälle, mutta olen myös avoin esim. epiduraalipuudutteelle, mikäli oloni on yhtä kipeä, mitä se edellisellä kerralla oli.

Esikoisen synnytyksessä koin erinomaiseksi kivunlievitykseksi ammeen/ kuuman suihkun sekä aquarakkulat, vaikka niiden laittaminen olikin suoraan sanottuna yhtä hel**ttiä. Kaikista tärkeimpänä kivunlievityskeinona pidän kuitenkin sitä, että pysyy itse mahdollisimman rauhallisena supistuksien aikana. Itse pyrin hengittämään syvään, nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, sekä kävelemään/ pysymään pienessä liikkeessä supistuksen aikana. Jopa minä, kenen suusta pääsee välillä sammakoita niin, että perheen pienempien on syytä käyttää kuulosuojaimia, olin koko esikoisen synnytyksen sekä kiroilematta että huutamatta.  :-D En voi todellakaan kieltää, etteikö minua olisi sattunut, mutta mitäpä se älytön kiroileminen/ huutaminen/ itsensä paniikkiin lietsominen olisi auttanut - ei mitään!

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Vatsa on selkeästi laskeutunut, eli pikkuveikka alkaa olla lähtökuopissa[/caption]
"Pääsetköhän sä nyt oikeasti synnyttämään?" -kysymykset ovat saanet minut lievästi sanottuna hyppimään seinille, koska hätäsektiosta huolimatta koen, että minä olen synnyttänyt esikoiseni. :evil:  Hätäsektioon päädyttiin esikoisen happisaturaation alkaessa tippua hälyyttävän alas supistuksien aikana, mutta sitä ennen olin kuitenkin kärsinyt 36 tuntia kivuliaista sekä kohdunsuuta avaavista supistuksista. Eikä sektiota olisi tehty, ellei vauva olisi ollut hengenvaarassa!

Esikoinen syntyi lopulta kaksi viikkoa yli lasketunajan. Jännityksellä katsomme seuraako pikkuveli isosiskonsa jalanjälkiä vai päättääkö hän ottaa varaslähdön!  ;-)

18. toukokuuta 2014

Kahden emännän talossa

Tällä viikolla hermoni ovat olleet varmasti yhtä kireällä kuin viulun kielet. Alkuviikon sadepäivät eivät ainakaan onnistuneet piristämään, mutta onneksi nyt viikonloppuna on ollut hyvä sää, mikä on mahdollistanut mm. ulkoilun 2 -vuotiaan esikoisen kanssa. Johtuiko pahantuulisuuteni puhtaasti koti-ikävästä vai iki-ihanista raskaushormoneista, en osaa sanoa - pääasia, että olo on nyt huomattavasti parempi!  :-)

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Kalliolle kukkulalle, rakennan minä majani[/caption]
[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Tontilta löytyy myös lampi, minkä vesi tulee suoraan lähteestä[/caption]
Pian olemme asuneet kolme kuukautta mieheni vanhempien luona maaseudulla n. 60 kilometrin päässä Lahdesta. Maaseudulla asuminen ei ole tuottanut ongelmia, koska olen itsekin suhteellisen pieneltä paikkakunnalta kotoisin, mutta "toisten nurkissa" eläminen taas on.

Evakossa asuessamme olen alkanut arvostaa entistä enemmän omaa kotia. Ei haittaa, vaikka omasta olohuoneestamme puuttuvat kauan haaveilemani Vallilan verhot, koska omassa kodissa vallitsee kuitenkin se kuuluisa oma rauha, minkä tärkeyden olen saanut huomata sen puuttuessa lähestulkoon kokonaan tällä hetkellä. Omassa kodissani minun ei myöskään tarvitse mm. miettiä voinko kävellä saunasta tultuani pitkin kämppää alastomana ilman, että kukaan traumatisoituu loppuiäkseen. :-D  Varsinaista omaa rauhaa ei ole ollut, koska asuessasi toisten ihmisten luona olet kuitenkin aina hieman varpaillasi - olethan sinä kuitenkin vain vieraana (olivat he kuinka läheisiä tahansa).

Valehtelin! Olenhan minä saanut hetkittäin omaa rauhaa, kun olen käynyt treenaamassa kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa. Tällä viikolla kävin myös pitkästä aikaa n. 5 kilometrin kävelylenkillä yhdessä naapurin nuoren isännän avovaimon kanssa. On ollut sanoinkuvaamattoman ihanaa päästä ns. terapialenkille oman ikäisensä kanssa. Tämä naapurin ystäväpariskunta onkin ollut korvaamaton tuki, koska myös he asuvat parasta aikaa miehen vanhempien luona, kunnes heidän oma talonsa valmistuu. Tuollainen "pidempi" kävelylenkki ei olisi tullut kuuloonkaan keskiraskauden aikana, mutta nyt on muuttunut ääni kellossa. Enää ei nimittäin tunnu minkäänlaista kipua tai kolotusta kävelyn aikana eikä supistuksiakaan ole tämän seurauksena ollut (,vaikka pian niitäkin saisi alkaa ilmaantua).

Väliaikaisesti tässä punamullalla maalatussa maalaistalossa on ollut kaksi emäntää, minkä vuoksi on ollut mielenkiintoista seurata kuinka eri tavalla teemme asioita. Yhteentörmäyksiltä tai erimielisyyksiltä on kuitenkin vältytty, koska minun anoppini on yksinkertaisesti pirun hyvä tyyppi!   Harva sitä varmaan istuu anoppinsa kanssa samassa sängyssä aamukahvilla! Mieheni äidillä on samanlaiset elämän perusarvot, minkä lisäksi arvostan häntä myös sen vuoksi, että hän pitää itsestään huolta liikunnan avulla. Nykyään harva +50 -vuotias mm. hiihtää useamman kymmenen kilometrin matkaa, käy kahvakuulatunneilla tai TRX -jumpassa - tavoitteenani onkin olla vähintäänkin samassa kunnossa 30 vuoden kuluttua!  ;-)

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Ensimmäinen tötterö kahteen vuoteen, nammm[/caption]


Vaikka elämä on kulkenut eteenpäin omalla painollaan täällä evakossakin, kaipaan kotiin. Toivonkin, että pääsemme palaamaan takaisin Lahteen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, eli n. kahden viikon kuluttua. Olen todistanut, että kliseinen "Home sweet home" pitää tosiaankin paikkaansa, minkä vuoksi en varmasti hetkeen tule liikkumaan omista nurkista yhtään minnekään.

12. toukokuuta 2014

Sokerihumalasta takaisin arkeen

Menneenä viikonloppuna tuli syötyä monen moista herkkua, mitä harvemmin tulee syötyä. 50 -vuotispippaloiden, äitienpäivän sekä tyttären syntymäpäivän siivellä tuli syötyä varmaan 10 kiloa sokeria, minkä on kyllä saanut tuntea nahoissaan - hyi olkoon!  :oops:

Äitienpäivänä sain aamiaisen vuoteeseen, mitä siirryinkin sitten syömään anopin kanssa samalle sängylle. Siellä me äidit istuimme vierekkäin sängyllä, nauttien samalla paremman puolisoni keittämästä aamukahvista sekä täytetyistä croissanteista!  :-) Sain vielä lahjakortin hierontaan, minkä aion hyödyntää pikimmiten, koska niska-hartiaseutuni alkaa olla taas totaalisen jumissa.

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Hyvältähän tuo mansikka-kermakakkukin maistui, mutta liika on liikaa (todistetusti)![/caption]
Tänään on palattu arkeen niin ruokien kuin liikunnan suhteenkin. Ruoaksi valmistin kesäkurpitsalasagnea, mikä onkin yksi perheemme suosikkiruo'ista. Lasagnen reseptiikka vaihtelee aina sen mukaan, mitä kaapeista sattuu löytymään. Tänään lasagnevuokaan päätyi naudan jauhelihan lisäksi myös keltasipulia, muutama raastettu porkkana sekä tomaattisiivuja. Koko komeuden maustoin mm. ruususuolalla, mustapippurirouheella, paprikajauheella sekä pizzamausteella. Tämän lisäksi levitin päällimmäiseksi kerrokseksi vielä raejuuston ja perinteisen juustoraasteen jämät. :-D Hyvin maistui myös perheen pienimmälle!

Viikonlopun mässäilyt suorastaan pakottivat minut treenaamaan heti, kun siihen tuli mahdollisuus. Vuorossa olikin alakropan treeni, minkä ansiosta sainkin kunnon hien pintaan!  ;-) Jalkatreeni on ollut aina suosikkitreenini, koska siinä saan vedettyä itsestäni viimeisetkin mehut irti - vielä kun oppisi treenaamaan samalla intensiteetillä yläkroppaa!

Kuntosalilla yläasteaikainen kemian/ fysiikan maikkakin kyseli milloin minulla olikaan se laskettuaika, kun ladoin prässiin 25 kilon kiekkoja yksi toisensa jälkeen. Noin viisi viikkoa olisi h-hetkeen, mutta olen edelleen siinä uskossa, että tämäkin kaveri on viihtyy yksiössään pari viikkoa yliaikaa.  ;-) Uskomatonta, että h-hetkeen on tosiaan enää se viitisen viikkoa ja edelleen pystyn treenaamaan kuntosalilla enkä kävele ähisten ja puhisten kuin ankka - vaappuen puolelta toiselle! Tässä on tullut todistettua, että itsestään huolehtiminen ei ole ollut turhaa.

Energistä alkavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille!  :-)

11. toukokuuta 2014

Kolmas äitienpäivä äitinä

Ensimmäistä äitienpäivääni äitinä sain viettää toukokuussa 2012 tyttäreni ollessa vain muutaman päivän ikäinen. Muistan kuinka vielä tuolloin toivuimme synnyttäneiden osastolla PHKS:ssa. Avoimesta ikkunasta puhalsi pienen pieni tuulevire, koivutkin olivat saaneet ensimmäiset lehtensä. Äitienpäivän kunniaksi sain aamupalan yhteydessä palan kääretorttua, minkä sisällä oli vadelmahilloa.  :-D

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Rakas tyttäreni[/caption]
Äidiksi tultuani kunnioitan äitiyttä vielä enemmän kuin aikaisemmin, sillä äitiyden myötä olen oppinut elämästä kaikista eniten. Äitiyden myötä elämälläni on myös toisenlainen merkitys, minkä lisäksi se tuo valtavasti iloa arkeeni. :-)  Kaikki äidit tekevät arvokasta työtä, kukin omalla tyylillään, eikä se aina ole helppoa, mutta sitäkin palkitsevampaa.

Matkani äitinä on vasta alkutaipaleellaan, mutta tässä vaiheessa uskallan sanoa, että tämä kokemus on opettanut/ tulee opettamaan minua kaikista eniten - yksikään oppilaitos tai koulutus ei tule pystymään samaan!

Äitiys ei ole aina itsestäänselvyys, minkä vuoksi olen todella kiitollinen, että minulle on tämä kunniatehtävä suotu. Kaikki eivät myöskään vapaasta tahdostaan halua äideiksi, mikä on mielestäni täysin hyväksyttävää.

Itse koen olevani sitä parempi äiti, mitä paremmassa kunnossa olen niin henkisesti kuin fyysisestikin - sen asian ilmaisemiseksi aloitin tämän bloginkin! ;-)  Tässä blogissa käsittelen pääsääntöisesti ruoka- ja liikuntapainotteisia asioita, mikä ei kuitenkaan ole koko elämäni eivätkä nämä asiat, kuten treenit mene koskaan perheen edelle. Äidin vastuullinen tehtävä ei kuitenkaan ole pois omasta hyvinvoinnistani. Jos en pidä huolta itsestäni, kuinka onnistun huolehtimaan jälkikasvustani!

Minulle tärkeintä tässä päivässä on yhdessäolo sekä ikioman perheeni, äidin että isoäidinkin seurassa. Lähdemmekin tästä nauttimaan äitienpäiväkahveista (JA KAKUSTA :-D ) isoäitini luokse, mihin koko pieni, mutta sitäkin rakkaampi, sukuni kokoontuu. Matkan varrella on pysähdyttävä tiettyyn kohtaan poimimaan valkovuokkoja, koska niin isoisälläni oli tapana tehdä jokaisena äitienpäivänä vuosikymmenien ajan.

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! 

10. toukokuuta 2014

Näytät todella hyvältä

Tiistai-iltana uskaltauduin ensimmäistä kertaa treenaamaan sitten oksennustaudin. Otin kevyemmin kuin yleensä, koska tauti vei kaikki voimani eikä olo ole tuntunut vielä täysin entiseltä. Sain kuitenkin hyvän treenin tehtyä eikä olo ole lähtenyt takaisin huonompaan suuntaan liikuntasuorituksesta huolimatta!  :-)

Treenatessani puolituntematon ihminen tuli kertomaan minulle, että näytän todella hyvältä treenatessani. Yritin sopertaa hämmennyksen keskeltä: "Kiitos", mutta en tiedä saiko puheestani mitään selvää - sen verran yllättynyt olin!  8-O Minäkö näytän hyvältä +10 kiloa painavampana kuin yleensä? Minäkö todella näytän hyvältä, vaikka rasvaprosentti on lisääntynyt silmissä? Olen edelleen (raskausajasta puhumattakaan ! ) sokea omalle ulkonäölleni, mutta tuntui kieltämättä sanoinkuvaamattoman hyvältä, kun minulle tultiin sanomaan nuo sanat - no kukapa ei kehuista tykkäisi!  :-D

Varsinainen treeni näytti tuolloin tältä:

A) Pystypunnerrus käsipainoilla, vuorokäsin
B) Poliquin -vipunostot
C) Zottman -hauiskääntö käsipainoilla vinopenkissä
D) Ojentajapunnerrus narulla pääntakaa taljassa
E) Facepull narulla taljassa

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan putkiremontin tulisi olla valmis kolmen viikon kuluttua meidän rappukäytävämme osalta, mikä tarkoittaa, että tuolloin (30. toukokuuta) pääsisimme palaamaan takaisin omaan kotiin. Ennen paluuta olisi kuitenkin tarkoitus vaihtaa vielä huoneistomme vanhat, aikansa eläneet, parkettilattiat tammilaminaattiin. Lattiaremontin hoidamme omin voimin, eli ei muuta kuin sorkkarauta käteen!  :-D Täytyy vaan pitää kintut ristissä, ettei perheemme kuopus pääse syntymään kesken remonttipuuhien.  ;-)

Tämän kuukauden aikana ei ole yhtään neuvolakäyntiä, koska niitäkin on säästötoimenpiteiden vuoksi supistettu entisestään. Tämä kyllä sopii minulle, koska raskaus on edennyt ilman vastoinkäymisiä - eri asia toki olisi, ellei kaikki olisi mennytkään hyvin!

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla onkin sitten sekä synnytystapa-arvio PHKS:ssa että tavallinen käynti neuvolassa. Laskettuunaikaan on enää kuutisen viikkoa, mutta vieläkään en ole älynnyt pakata sairaalakassia tai muutenkaan varautua synnytykseen (henkisesti siis). Edelliselläkin kierroksella sairaalakassi sai pölyttyä eteisen nurkassa reilusti yli kuukauden päivät ennen kuin sain nakata sen olalleni.  :-D

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] Tällä viikolla päivitettiin myös tukka takaisin omannäköiseksi ;)[/caption]
Torstaina oli kuluneen viikon toisen kuntosalitreenin vuoro, mikä kulki erinomaisesti, vaikka en päässytkään tekemään liikkeitä ohjelman mukaisessa järjestyksessä. Kotipaikkakuntani pikkuinen kuntosali oli nimittäin tupaten täynnä - hyvä, että sekaan mahtui! Sadepäivällä saattoi olla vaikutusta asiaan tai sitten "Fitness on in", kuten vanha ala-/ yläasteaikainen koulukaverini asian ilmoitti.  :-D

5. toukokuuta 2014

Hormonihirviö oksennustaudissa

Olin aloittanut uutta merkintää vappupäivänä, mutta oksennustaudin pirulainen piti minut tiiviisti posliinipytyn läheisyydessä eikä blogin päivittäminen ollut ensimmäisenä mielessä.  :-( Vierailimme koko perheen voimin ystäväperheemme luona vappupäivänä, missä oli sairastettu oksennustauti n. viikkoa aikaisemmin - enpä uskonut, että tauti olisi noin tarttuvaa sorttia!

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Pikkuiset lehdet puissa näilläkin leveysasteilla[/caption]
Perjantai-iltana oksentamisen aloitti pian 2 vuotta täyttävä tyttö. Oli sydäntä särkevää rauhoitella itkevää tyttöä, kun hän ei luonnollisestikaan ymmärtänyt mitä hänelle tapahtui, kun oksennusta vaan tuli ja tuli - ensin sänkyyn, sitten lattialle ja lopulta minäkin olin olkapäästä varpaisiin asti oksennuksessa.  :cry: Tyttö ei onneksi oksentanut kuin pe-lauantai välisenä yönä, kuten myös mieheni. Minä aloitin posliinipytyn halaamisen lauantaiaamuna, mitä jatkuikin sitten n. seuraavat 24 tuntia. Alkoi tulla äitiä ikävä, kun edes vesi ei pysynyt meikäläisen sisällä!

Lopulta vesi alkoi pysyä sisällä enkä enää oksentanut pienimmänkään vesihörpyn otettuani. Sunnuntaiaamuna uskaltauduin syömään jäisiä pakastemarjoja (itsepoimittuja, ei ulkomaalaisia), ja vähitellen olo alkoi tasaantua. Olin täysin voimaton vielä koko sunnuntain, vaikka ruoka alkoikin pysyä sisällä. Tulikin sitten levättyä huolella koko päivä - onnekseni mies sekä tytär olivat pirteämpiä ja minä sain keskittyä nukkumiseen!  Pienet itkutkin tuli hormoonihöyryissä väännettyä, kun en pystynyt muuta tekemään kuin makaamaan. "En mä tahallani laiskottele", tuli itkun keskeltä soperrettua.  :-D

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Hormonihirviö täällä moi[/caption]
Oksennustaudista selviydyttyämme tytöllä oli noussut kuume viime yönä. :-(  Ihmettelinkin, kun neiti nukkui yli 12 tunnin yöunet, minkä lisäksi hän oli kovin itkuinen herätessään. Onneksi hänelle maistui aamulla hyvänkokoinen annos (kaura)puuroa ja mustikoita - vesikin maistuu hyvin itsetehdyn mustaherukkamehun ohella.  :-) Täytyy pitää peukut pystyssä, ettei kuume tartu meihin muihin tai etenkään mieheeni, jonka tarkoituksena on kilpailla tulevana lauantaina BJJ Finnish Openeissa Vantaalla.

Todella toivon, ettei mieheni sairastu enää kuumeeseen vaan pääsee ottelemaan lauantaina. Edelliset kilpailut (No-Gi SM -kilpailut), kun oli skipattava nimenomaan sairastumisen vuoksi!  :-?

Palataan treenipäivityksiin, kun tämä konkkaronkka on parantunut kunnolla.  ;-)

1. toukokuuta 2014

Mitä on tapahtunut vuodessa?

Tässä sitä taas ollaan: toistakymmentä kiloa painavampana, mitä vuosi sitten. :oops:  Vuosi sitten olin päässyt elämäni kuntoon ensimmäisen raskauden tuomat kilot karistettuani. Ottelin myös ensimmäistä kertaa BJJ:ssa, mikä on ollut yksi isoimmista tavoitteistani.

[caption id="" align="aligncenter" width="417"] Leuanvetoa 01/ 2013[/caption]
Välillä oikein masentaa, kun miettii, että pian on aloitettava painonpudotus/ kropan rakentaminen kestävämmäksi lähestulkoon samoista tähtitieteellisistä lukemista, mitä esikoisen synnyttyä toukokuussa 2012. Onnekseni olen muutoin merkittävästi paremmassa kunnossa kuin tuolloin kaksi vuotta sitten.

Viime kesä toi tullessaan ylirasituksen, minkä vuoksi aion tehdä tällä kertaa muutaman asian toisin:

- sekä imetyksen että BJJ:n vuoksi en aio vähentää hiilihydraatteja ruokavaliostani → keskityn ennemminkin niiden laatuun! Lautaselleni ovat edelleen tervetulleita bataatti, amarantti ja riisi ystävineen  ;-)
- paino saa pudota mielellään sen +10 kiloa, mutta tulevaisuudessa en aio enää asettaa painotavoitetta alle 60 kilon, mikä tarkoittaa myöskin sitä, etten tule kilpailemaan -58,5kg:n painoluokassa
- painonpudotus ei ole päätavoitteeni vaan kehon muokkaaminen muilla tavoin → BJJ - ja voimaharjoittelua
- tietyn painotavoitteen sijaan haluan pystyä tekemään kehollani erilaisia asioita → painimaan, vetämään leukoja, hyppimään boksille, juoksemaan! Yksinkertaisesti sanottuna haluan, että kehoni pysyy terveenä ja toimivana, jotta voin treenata ympäri vuoden
- seuraavat BJJ -kilpailut kisaan sitten, kun hyvältä tuntuu, en halua asettaa itselleni ns. turhia paineita → SM -kilpailut marraskuussa, pienemmät salikilpailut alkuvuodesta, Finnish Openit ensi keväänä, en tosiaan tiedä, aika näyttää

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] BJJ FO 2013[/caption]
En aio miettiä sen enempää, mitä minun olisi (ehkä) pitänyt tehdä toisin kaksi vuotta sitten vaan keskityn kuinka toimin nyt, tässä hetkessä. Peruutuspeiliin katsominen ei auta minua yhtään! Olen aloittanut hienon oppimisprosessin silloin kaksi vuotta sitten, minkä aikana on tapahtunut sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Vaikka epäonnistumiset vi**ttavat, olen oppinut niistä kaikista eniten. Tässä kohdassa on varmasti paikallaan kiittää Optimal Performancen Joni- ja Sanna -valkkua, jotka ovat valmentaneet minua käsittämättömällä ammattitaidollaan ja auttaneet minua kehittymään ja oppimaan niin treenaamisesta, ruokavaliosta kuin henkisestä hyvinvoinnistakin - KIITOS! 

Tänä syksynä aloitamme rakentamaan työkapasiteettiani hitaammin - fiksummin. Epäonnistumisista oppineina tiedämme, mitä teemme tällä kerralla toisin (mm. ylempänä mainitsemani asiat). Oppi on tullut varsin inhottavalla tavalla, mutta tämän olen viimeinkin hyväksynyt - pääni tulee kestämään kävi mitä kävi! Nuoren ikäni ansiosta olen toipunut suhteellisen nopeasti, minkä lisäksi ehdin vielä tehdä asiat moneen kertaan uudella tavalla - oppimaan ja epäonnistumaan. Olen saanut huomata, että kaikilla asioilla on tarkoituksensa, kuten ylirasituksella tai uudella raskaudella.

Sanna -valkun sähköpostiviestiä viime syksyltä lainaten:

Usko tai älä kaikki asiat voi kääntyä voimavaroiksi jossain vaiheessa, kun annat tapahtua niin. Sä olet voittaja, kun sulla on seuraavat ominaisuudet:

1) TAVOITESUUNTAUS: Sinulla on tavoitteita - sellaisia, joista seuraa jotakin hyvää myös muille kuin vain sinulle itsellesi
2) MAHDOLLISUUSSUUNTAUS: Vaikeuksissa et jää ajatukseen: "Voi v**tu..." vaan pystyt pohtimaan: "Mikä nyt on mahdollista?"3) Sen sijaan, että odotat asioiden tapahtuvan, pohdit: "Mitä itse voin tehdä?"
4) Olet oppimassa aina, kaikkialla, joka tilanteessa - et voi epäonnistua, koska olet aina oppimassa

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Tällä hetkellä[/caption]
Kiitokset ansaitsee myös yhteistyökumppanini Solgar Nordic, koska heidän tuotteidensa avustuksella olen onnistunut parantumaan ylirasituksesta. Luotan heidän tuotteisiinsa 110%:sesti eikä niiden käyttö lopu paranemisprosessin päättyessä vaan jatkuu edelleen, jotta vointini pysyy jatkossakin yhtä hyvänä, mitä se jälleen on.

Nöyränä, mutta tietyt tavoitteet mielessäni, palaan takaisin tatamille, kun sen aika koittaa.