19. toukokuuta 2014

Kuukausi laskettuunaikaan

Enää ei ole kuin kuukausi perheemme kuopuksen, pikkuveikan, laskettuunaikaan! Kliseistä sanoa, että aika on mennyt kuin siivillä, mutta niin se vain on.  :-)

Jäin sairaslomalle ennenaikaisten kivuliaiden sekä avaavien supistuksien vuoksi maaliskuun toisella/ kolmannella viikolla (en muista ihan tarkalleen). Fyysisesti raskas työ ravintola-alalla sai aikaan supistuksia, minkä vuoksi sekä työterveys- että neuvolalääkäri yhteistuumin päättivät, että sairasloma on ainoa ratkaisu minun tilanteessani. Neuvolalääkärin kommentti: "Jos haluat synnyttää elävän lapsen, lepäät nyt", sai minutkin vakuuttuneeksi sairasloman tarpeesta, vaikka henkisesti sairaslomalla olo ottikin koville.

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Maximekko on ollut hellepäivien pelastus, vaikka se kaikki muhkurat paljastaakin[/caption]
Jäädessäni pois työelämästä kivuliaat supistukset vähenivät vähitellen, mutta ilmaantuivat aina takaisin rehkiessäni liikaa (liian pitkät kävelylenkit yms). Suureksi onnekseni olen pystynyt treenaamaan kuntosalilla ennenaikaisista supistuksista huolimatta. Kuntosalitreenissä kun pystyn itse vaikuttamaan käyttämiini painoihin sekä palautusaikoihin liikkeiden välillä. Treenaaminen kuntosalilla onkin pitänyt minut näinkin hyvässä kunnossa eikä edellisessä raskaudessa olleita selkäongelmiakaan ole ollut.  :-) Viimeisellä kolmanneksella myös rasituksesta aiheutuneet supistukset ovat loppuneet, mitkä ovat mahdollistaneet pienimuotoiset (2-5 km) kävelylenkit.

Raskauden aikana normaalipainoisen naisen tavanomainen painonnousu eri lähteiden mukaan on n. 10-16kg. Tähän mennessä oma painoni on noussut n. 10 kiloa, mikä on toistaiseksi kuusi kiloa vähemmän, mitä esikoisen raskausaikana kaiken kaikkiaan. Raskauden aikainen painonnousu liittyy kohdun, sikiön (3-4kg), istukan (500g) sekä lapsiveden (500g) määrän lisäksi äidin verenkierron (1kg) ja kehon nestemäärän kasvusta - raskauden aikana kiertävä verimäärä lisääntyy. Rasvaa kertyy luonnollisesti mm. lantiolle, käsivarsiin sekä rintoihin (JEE, mulla on toista kertaa elämässäni boobsit :-D  ) imetyksen varalle. Muutoin kilot kertyvät täysin sen mukaisesti, mitä tuleva äiti suuhunsa laittaa. Itse olen huomannut tämän tosiasian todella selkeästi verrattuna ensimmäiseen raskauteeni.  ;-)

Jokaisen odottavan äidin tulisi välttää sekä rasvaisia että sokerisia herkkuja, koska niitä syömällä varastoituu turhan paljon rasvaa, mikä ei sula yhtä helposti synnytyksen jälkeen, minkä taas puhtaasti raskaushormoneista lisääntyneet kilot tekevät.  ;-) Itsekään en ole pitänyt täysin nollatoleranssia herkuttomuuden suhteen, mutta herkkuhetket ovat olleet melko tarkkaan mietittyjä ja tapahtuneet n. kerran parissa viikossa. Tällöinkään en ole syönyt puolta kiloa irtokarkkeja, pellillistä pullaa tai megapussillista sipsejä vaan olen pysynyt sillä kuuluisalla kultaisella keskitiellä.

Kahden viikon kuluttua minulla on ns. synnytystapa-arvio synnytyssairaalassani PHKS:ssa. Tavallisesti vain ensisynnyttäjät saavat lähetteen arvioon, mutta myös hätäsektioon päätyneet, kuten minä. Tulevalta synnytykseltäni toivon luonnonmukaisia kivunlievitysmenetelmiä mahdollisimman pitkälle, mutta olen myös avoin esim. epiduraalipuudutteelle, mikäli oloni on yhtä kipeä, mitä se edellisellä kerralla oli.

Esikoisen synnytyksessä koin erinomaiseksi kivunlievitykseksi ammeen/ kuuman suihkun sekä aquarakkulat, vaikka niiden laittaminen olikin suoraan sanottuna yhtä hel**ttiä. Kaikista tärkeimpänä kivunlievityskeinona pidän kuitenkin sitä, että pysyy itse mahdollisimman rauhallisena supistuksien aikana. Itse pyrin hengittämään syvään, nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, sekä kävelemään/ pysymään pienessä liikkeessä supistuksen aikana. Jopa minä, kenen suusta pääsee välillä sammakoita niin, että perheen pienempien on syytä käyttää kuulosuojaimia, olin koko esikoisen synnytyksen sekä kiroilematta että huutamatta.  :-D En voi todellakaan kieltää, etteikö minua olisi sattunut, mutta mitäpä se älytön kiroileminen/ huutaminen/ itsensä paniikkiin lietsominen olisi auttanut - ei mitään!

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Vatsa on selkeästi laskeutunut, eli pikkuveikka alkaa olla lähtökuopissa[/caption]
"Pääsetköhän sä nyt oikeasti synnyttämään?" -kysymykset ovat saanet minut lievästi sanottuna hyppimään seinille, koska hätäsektiosta huolimatta koen, että minä olen synnyttänyt esikoiseni. :evil:  Hätäsektioon päädyttiin esikoisen happisaturaation alkaessa tippua hälyyttävän alas supistuksien aikana, mutta sitä ennen olin kuitenkin kärsinyt 36 tuntia kivuliaista sekä kohdunsuuta avaavista supistuksista. Eikä sektiota olisi tehty, ellei vauva olisi ollut hengenvaarassa!

Esikoinen syntyi lopulta kaksi viikkoa yli lasketunajan. Jännityksellä katsomme seuraako pikkuveli isosiskonsa jalanjälkiä vai päättääkö hän ottaa varaslähdön!  ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.