1. toukokuuta 2014

Mitä on tapahtunut vuodessa?

Tässä sitä taas ollaan: toistakymmentä kiloa painavampana, mitä vuosi sitten. :oops:  Vuosi sitten olin päässyt elämäni kuntoon ensimmäisen raskauden tuomat kilot karistettuani. Ottelin myös ensimmäistä kertaa BJJ:ssa, mikä on ollut yksi isoimmista tavoitteistani.

[caption id="" align="aligncenter" width="417"] Leuanvetoa 01/ 2013[/caption]
Välillä oikein masentaa, kun miettii, että pian on aloitettava painonpudotus/ kropan rakentaminen kestävämmäksi lähestulkoon samoista tähtitieteellisistä lukemista, mitä esikoisen synnyttyä toukokuussa 2012. Onnekseni olen muutoin merkittävästi paremmassa kunnossa kuin tuolloin kaksi vuotta sitten.

Viime kesä toi tullessaan ylirasituksen, minkä vuoksi aion tehdä tällä kertaa muutaman asian toisin:

- sekä imetyksen että BJJ:n vuoksi en aio vähentää hiilihydraatteja ruokavaliostani → keskityn ennemminkin niiden laatuun! Lautaselleni ovat edelleen tervetulleita bataatti, amarantti ja riisi ystävineen  ;-)
- paino saa pudota mielellään sen +10 kiloa, mutta tulevaisuudessa en aio enää asettaa painotavoitetta alle 60 kilon, mikä tarkoittaa myöskin sitä, etten tule kilpailemaan -58,5kg:n painoluokassa
- painonpudotus ei ole päätavoitteeni vaan kehon muokkaaminen muilla tavoin → BJJ - ja voimaharjoittelua
- tietyn painotavoitteen sijaan haluan pystyä tekemään kehollani erilaisia asioita → painimaan, vetämään leukoja, hyppimään boksille, juoksemaan! Yksinkertaisesti sanottuna haluan, että kehoni pysyy terveenä ja toimivana, jotta voin treenata ympäri vuoden
- seuraavat BJJ -kilpailut kisaan sitten, kun hyvältä tuntuu, en halua asettaa itselleni ns. turhia paineita → SM -kilpailut marraskuussa, pienemmät salikilpailut alkuvuodesta, Finnish Openit ensi keväänä, en tosiaan tiedä, aika näyttää

[caption id="" align="aligncenter" width="640"] BJJ FO 2013[/caption]
En aio miettiä sen enempää, mitä minun olisi (ehkä) pitänyt tehdä toisin kaksi vuotta sitten vaan keskityn kuinka toimin nyt, tässä hetkessä. Peruutuspeiliin katsominen ei auta minua yhtään! Olen aloittanut hienon oppimisprosessin silloin kaksi vuotta sitten, minkä aikana on tapahtunut sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Vaikka epäonnistumiset vi**ttavat, olen oppinut niistä kaikista eniten. Tässä kohdassa on varmasti paikallaan kiittää Optimal Performancen Joni- ja Sanna -valkkua, jotka ovat valmentaneet minua käsittämättömällä ammattitaidollaan ja auttaneet minua kehittymään ja oppimaan niin treenaamisesta, ruokavaliosta kuin henkisestä hyvinvoinnistakin - KIITOS! 

Tänä syksynä aloitamme rakentamaan työkapasiteettiani hitaammin - fiksummin. Epäonnistumisista oppineina tiedämme, mitä teemme tällä kerralla toisin (mm. ylempänä mainitsemani asiat). Oppi on tullut varsin inhottavalla tavalla, mutta tämän olen viimeinkin hyväksynyt - pääni tulee kestämään kävi mitä kävi! Nuoren ikäni ansiosta olen toipunut suhteellisen nopeasti, minkä lisäksi ehdin vielä tehdä asiat moneen kertaan uudella tavalla - oppimaan ja epäonnistumaan. Olen saanut huomata, että kaikilla asioilla on tarkoituksensa, kuten ylirasituksella tai uudella raskaudella.

Sanna -valkun sähköpostiviestiä viime syksyltä lainaten:

Usko tai älä kaikki asiat voi kääntyä voimavaroiksi jossain vaiheessa, kun annat tapahtua niin. Sä olet voittaja, kun sulla on seuraavat ominaisuudet:

1) TAVOITESUUNTAUS: Sinulla on tavoitteita - sellaisia, joista seuraa jotakin hyvää myös muille kuin vain sinulle itsellesi
2) MAHDOLLISUUSSUUNTAUS: Vaikeuksissa et jää ajatukseen: "Voi v**tu..." vaan pystyt pohtimaan: "Mikä nyt on mahdollista?"3) Sen sijaan, että odotat asioiden tapahtuvan, pohdit: "Mitä itse voin tehdä?"
4) Olet oppimassa aina, kaikkialla, joka tilanteessa - et voi epäonnistua, koska olet aina oppimassa

[caption id="" align="aligncenter" width="533"] Tällä hetkellä[/caption]
Kiitokset ansaitsee myös yhteistyökumppanini Solgar Nordic, koska heidän tuotteidensa avustuksella olen onnistunut parantumaan ylirasituksesta. Luotan heidän tuotteisiinsa 110%:sesti eikä niiden käyttö lopu paranemisprosessin päättyessä vaan jatkuu edelleen, jotta vointini pysyy jatkossakin yhtä hyvänä, mitä se jälleen on.

Nöyränä, mutta tietyt tavoitteet mielessäni, palaan takaisin tatamille, kun sen aika koittaa.

4 kommenttia:

  1. Hei! Hyvä postaus, ihanan realistisesti osaat asioita katsoa, hienoa! Olisi ihana kuulla miten sairautesi kanssa on edetty raskauden aikana? Koen olevani kanssasi hyvin samassa tilanteessa, minulla nyt raskausviikkoja 39+0 ja sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä harrastan kamppailulajeja. Kiloja minulle on tullut nyt yhteensä 12 ja aika paljon kannan niistä huolta ja mietityttää tuleva, olisi ihan kuulla kuinka sinulla sairaus vaikuttanut raskauteen ja elämään näin muutenkin!? Jos et halua blogissa jakaa asioita voi minulle laittaa halutessasi yksityisviestiä, ihanaa vappua ja kaikkea hyvää tulevaan!

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos kommentistasi! :)

    Omalla kohdallani ylirasitus ei vielä edennyt siihen pisteeseen, että kilpirauhanen olisi alkanut oireilemaan, mutta lääkärin (Vilho Ahola) mukaan näin olisi käynyt ennen pitkää, ellen olisi osannut tulkita oireita/ hakeutua hoitoon varsin aikaisessa vaiheessa. Ylirasitusta on hoidettu pääsääntöisesti levolla, treenikuorman pienentämisellä, riittävällä ravinnolla (lisätty mm. hyviä hiilihydraatinlähteitä) sekä muutamilla lisäravinteilla, kuten lakritsinjuuriuutteella (Solgar). Sanotaanko näin, että raskaus on ollut pelastukseni ylirasituksen hoidossa, koska muuten en luultavasti olisi osannut hellittää riittävästi. :) Jos tulee muuta kysyttävää tmv. laita ihmeessä kommenttia, vastaan mielelläni! :)

    PS. Anteeksi, että tähän kommenttiin vastaaminen kesti näinkin kauan. Olin nimittäin pari päivää todella rajussa vatsataudissa eikä konetta/ kännykkää tullut juurikaan selattua.

    VastaaPoista
  3. Voi toivottavasti voitte jo koko perhe paremmin. Hienoa kuulla että tilanteesi meni noin, aina parempi kun lopun iän lääkitys. Meille tosiaan perjentaina syntyi pieni poika, ja hormonimyrskyinen äiti on ihan sekaisin. Heh! Mutta samalla lääkärillä tosiaan käydään ja minäkin sinne nyt pian menen jotta saan taas oman voinnin kuntoon kun vaavi on nyt kainalossa :) minä palailen jos tulee kysymyksiä!

    VastaaPoista
  4. Voihhh, onnea pienestä pojasta! <3 Täälläkin ollaan taas kaikki elävien kirjoissa. Ihanaa kevättä sinulle sekä perheellesi! :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.