12. toukokuuta 2014

Sokerihumalasta takaisin arkeen

Menneenä viikonloppuna tuli syötyä monen moista herkkua, mitä harvemmin tulee syötyä. 50 -vuotispippaloiden, äitienpäivän sekä tyttären syntymäpäivän siivellä tuli syötyä varmaan 10 kiloa sokeria, minkä on kyllä saanut tuntea nahoissaan - hyi olkoon!  :oops:

Äitienpäivänä sain aamiaisen vuoteeseen, mitä siirryinkin sitten syömään anopin kanssa samalle sängylle. Siellä me äidit istuimme vierekkäin sängyllä, nauttien samalla paremman puolisoni keittämästä aamukahvista sekä täytetyistä croissanteista!  :-) Sain vielä lahjakortin hierontaan, minkä aion hyödyntää pikimmiten, koska niska-hartiaseutuni alkaa olla taas totaalisen jumissa.

[caption id="" align="aligncenter" width="800"] Hyvältähän tuo mansikka-kermakakkukin maistui, mutta liika on liikaa (todistetusti)![/caption]
Tänään on palattu arkeen niin ruokien kuin liikunnan suhteenkin. Ruoaksi valmistin kesäkurpitsalasagnea, mikä onkin yksi perheemme suosikkiruo'ista. Lasagnen reseptiikka vaihtelee aina sen mukaan, mitä kaapeista sattuu löytymään. Tänään lasagnevuokaan päätyi naudan jauhelihan lisäksi myös keltasipulia, muutama raastettu porkkana sekä tomaattisiivuja. Koko komeuden maustoin mm. ruususuolalla, mustapippurirouheella, paprikajauheella sekä pizzamausteella. Tämän lisäksi levitin päällimmäiseksi kerrokseksi vielä raejuuston ja perinteisen juustoraasteen jämät. :-D Hyvin maistui myös perheen pienimmälle!

Viikonlopun mässäilyt suorastaan pakottivat minut treenaamaan heti, kun siihen tuli mahdollisuus. Vuorossa olikin alakropan treeni, minkä ansiosta sainkin kunnon hien pintaan!  ;-) Jalkatreeni on ollut aina suosikkitreenini, koska siinä saan vedettyä itsestäni viimeisetkin mehut irti - vielä kun oppisi treenaamaan samalla intensiteetillä yläkroppaa!

Kuntosalilla yläasteaikainen kemian/ fysiikan maikkakin kyseli milloin minulla olikaan se laskettuaika, kun ladoin prässiin 25 kilon kiekkoja yksi toisensa jälkeen. Noin viisi viikkoa olisi h-hetkeen, mutta olen edelleen siinä uskossa, että tämäkin kaveri on viihtyy yksiössään pari viikkoa yliaikaa.  ;-) Uskomatonta, että h-hetkeen on tosiaan enää se viitisen viikkoa ja edelleen pystyn treenaamaan kuntosalilla enkä kävele ähisten ja puhisten kuin ankka - vaappuen puolelta toiselle! Tässä on tullut todistettua, että itsestään huolehtiminen ei ole ollut turhaa.

Energistä alkavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille!  :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.