31. heinäkuuta 2014

Yleiskatsaus

Paino sekä ympärysmitat 5 viikkoa synnytyksestä

Selvennykseksi, ilmoitan tässä lukemat/ mitat, mitä olen kaiken kaikkiaan onnistunut pienentymään. Suluissa edellisen viikon mittaustulokset! :-)

Paino: 11,8kg (11,2kg)
Reisi: +/ - 0cm (-3cm)
Lantio: -4cm (-3cm)
Vyötärö, navan kohdalta: -14cm (-11cm)
Vyötärö, rinnan alta: -4cm (-2cm)
Käsivarsi: -7cm (-6cm)

Viidennellä viikolla paino otti pienen harppauksen alaspäin, mutta vielä iloisempi olen siitä, että ennen raskautta käyttämäni vaatteet alkavat sopia päälleni. :-D  Kaikki vaatteet eivät vielä tunnu mukavilta ylläni, mutta tilanne näyttää etenevän vähitellen.

[caption id="attachment_1192" align="aligncenter" width="625"]Treeneissä lapsien kanssa Treeneissä lapsien kanssa[/caption]

Olen käynyt BJJ -treeneissä 2-3 kertaa viikossa, mikä on tuntunut toistaiseksi riittävältä määrältä tällä hetkellä. Huomenna kuntosalikorttini toimii taas, mikä tarkoittaa voimaharjoittelutreenien astumista mukaan kuvioihin. Eiköhän kehonkoostumuskin ala tiiviistyä vauhdilla, kun pääsee nostamaan rautaa salille! Odotan parhaillani, että Joni -valkulta kolahtaisi uusi voimaharjoitteluohjelma sähköpostiin - jännittävää nähdä mitä hän on keksinyt pääni menoksi.  ;-)

Loppuraskauden aikana kehonhuoltoni oli minimaalista, minkä olen saanut tuntea nahoissani. Myös painopisteen muuttuminen (taas) on rasittanut alaselkää eikä imettäminenkään varsinaisesti helli niska-hartiaseutuakaan. Sekä maanantaina että tiistaina keskityin kehonhuoltoon olemalla hierottavana sekä venyttelemällä omatoimisesti. Hieronta teki hyvää, mutta sattui aivan tuhottomasti. Uusi aika varattiinkin ensi viikolle, koska yhdellä kertaa emme vielä saaneet toivottua tulosta.  :oops:

[caption id="attachment_1191" align="aligncenter" width="533"]Kolmen raaka-aineen smoothie Kolmen raaka-aineen smoothie[/caption]

Ruokavalio on pysynyt terveellisenä, mutta olen sallinut itselleni yhden herkkuhetken viikossa, koska totaalikieltäytyminen ei sovi minun pääkopalleni. Yritän löytää sen kultaisen keskitien herkutteluiden suhteen entisen on/ off -mallin tilalle!  :-)

24. heinäkuuta 2014

Keho kuukausi synnytyksestä

Paino sekä ympärysmitat 4 viikkoa synnytyksestä

Selvennykseksi, ilmoitan tässä lukemat/ mitat, mitä olen kaiken kaikkiaan onnistunut pienentymään. Suluissa edellisen viikon mittaustulokset! :-)

Paino: 11,2kg (11kg)
Reisi: -3cm (-2cm)
Lantio: -3cm (-2cm)
Vyötärö, navan kohdalta: -11cm (-8cm)
Vyötärö, rinnan alta: -2cm (-1cm)
Käsivarsi: -6cm (-4cm)

Rinnanympärystä en toistaiseksi enää mittaa, koska siihen näyttää tällä hetkellä vaikuttavan merkittävästi olenko juuri imettänyt vauvan vai vasta imettämässä mitattuani ympärysmitan.

[caption id="attachment_1183" align="aligncenter" width="533"]Farkkushortseistakin menee nappi kiinni Farkkushortseistakin menee nappi kiinni[/caption]

Kuten huomaatte, paino ei ole tippunut käytännössä yhtään, mutta KAIKKI ympärysmitat ovat pienentyneet - etenkin vyötärönympärys navan kohdalta mitattuna! Tästä huomaamme, että vaaka ei aina kerro täyttä totuutta, minkä vuoksi esim. painonpudotusta seuratessa on suositeltavaa ottaa myös niitä ympärysmittoja. ;-)

Olo alkaa tuntua päivä päivältä enemmän omalta itseltään, mutta vielä on matkaa entisiin mittoihin/ kehonkoostumukseen. Yritän muistuttaa itselleni, että tässä rakennetaan minun loppuelämäni kuntoa eikä muutos voi tapahtua yhdessä yössä, kun ei raskauskaan muuttanut kehoani hetkessä vaan melkein vuoden päivät, vähän kerrallaan!  :-)

22. heinäkuuta 2014

Tatamilla taas

Viime keskiviikkona se tapahtui: Olin ensimmäistä kertaa painimassa sitten lokakuun! Viime kesänä ylirasitus laittoi treenit tauolle, minkä lisäksi huomasin pian olevani raskaana. Kuntosalilla tai lenkillä voi käydä raskaanakin, mutta BJJ on siitä huono harrastus, ettei sitä oikein voi harrastaa odotusaikana.

[caption id="attachment_1177" align="aligncenter" width="534"]Uusi gi pääsi käyttöön Uusi gi pääsi käyttöön[/caption]

Keskiviikon treeneissä käsittelimme kuinka päästä kaverin selkään, kun hän kääntyy kilppariin ohittaessasi guardia. Selkäänmeno viimeistellään totta kai kellokuristuksella, eli kaveri kuristetaan hänen omalla kauluksellaan. Opettelimme myös ns. Ronda Rousey -käsilukon, kun kellokuristuksen hakeminen ei syystä tai toisesta onnistukaan. Lopuksi vielä kolme kahdeksan minuutin erää sparria. Onnistuin tekemään tekniikoita onnistuneesti, minkö lisäksi yritin hakea niitä myös sparrissa. Yllätyin kuinka hyvin pysyin mukana enkä ollut hapoilla missään vaiheessa - kai se peruskunto säilyy, vaikka lajiharjoitukset ovatkin olleet poissa kuvioista melkein vuoden päivät! Sparrikaan ei ollut pelkkää puolustautumista vaan sain haettua myös omia tekniikoita. On sanomattakin selvää, että olin yhtä hymyä, kun treenit päättyivät!  :-D

Myös torstaina olin treenaamassa, jolloin treenit olivat raskaammat mitä edellisenä päivänä. Jaksoin kuitenkin hyvin, vaikka alkulämmittelyissä sain huomatakin, että juoksukuntoni on täysin naurettavalla tasolla tällä hetkellä - no treenaamallahan se(kin) paranee!  ;-)

Torstain tekniikkana opettelimme berimboloa hieman eri variaatiolla totuttuun karvalakkiversioon verrattuna. Alkukankeudesta selvittyäni alkoi onnistua, mutta täytyy sanoa, että lantioni hallinta/ liikkuvuus ei ollut mistään kotoisin - pää sanoi, että liikuta lantiota tuohon suuntaan, mutta siinä se vaan pysyi liimattuna tatamiin!  :lol: Näidenkin treenien loppuun otimme muutaman kahdeksan minuutin erän sparria.

Torstai-iltana kroppani oli kuin pahoinpidelty! Jokaiseen lihakseen sattui, mutta vain hyvällä tavalla. BJJ on siitä loistava urheilulaji, että se rasittaa kyllä ihan koko kroppaa päästä varpaisiin.  ;-)

[caption id="attachment_1178" align="aligncenter" width="800"] Bataattia, kanaa sekä vihanneksia[/caption]

Viikonlopun pidinkin sitten lepoa BJJ -treeneistä, jotta keho ennättää palautua rasituksesta, mitä se ei ole saanut 9,5 kuukauteen (tarkistin HeiaHeia! :sta :-D ) Keskityni muutaman päivän vain vaunulenkkeilyyn sekä yritin tehdä parannuksen kehonhuollon saralla, eli kaivoin mm. putkirullan takaisin käyttöön - kyllä muuten huomaa, ettei ole tullut huollettua kehoaan riittävästi, autsss!  :oops:

Takana on nyt kolmet BJJ -treenit raskauden ja synnytyksen jälkeen ja täytyy kyllä sanoa, että taidan olla oikeasti löytänyt oman juttuni. En ole (vielä) hyvä harrastamassani lajissa, mutta voi pojat, että mie tykkään nujuta tuolla tatamilla - se kai se on pääasia, että tekee sitä, mistä tykkää!  ;-)

15. heinäkuuta 2014

Täällä ollaan blogihiljaisuudesta huolimatta

Kuopuksen syntymästä tuli viime viikolla kuluneeksi kolme viikkoa. Aika kahden lapsen äitinä on kulunut kuin iltamissa parhaimmillaan!  :-D Ensimmäinen viikko meni tosiaan sänkypotilaana, mutta päivä päivältä olo on ollut aina hieman edellistä päivää parempi. Särkylääkkeitäkään minun ei ole tarvinut syödä kahteen viikkoon - reilun viikon vedin sekä Buranaa että Panadolia kuin näkkileipää! Kevyttä liikuntaa olen harrastanut vaunulenkkeilyn muodossa. Sisarusrattaita työntäessä saa mukavan pikkuvastuksen kevyeenkin köpöttelyyn.  ;-) Vointi on ollut pidemmän aikaa sen verran hyvä, että olen tosissa alkanut miettiä milloin menisin ensimmäisen kerran painimaan. Mies kovistelee sanomalla, että tekee minulle samantien arm barin (käsilukon), mutta taitaa mennä toisinpäin - eikö niin? :-D Totta kai ymmärrän, että hän antaa minulle tatamilla selkään mennen tullen, mutta tämä on taas näitä meidän yhteisiä läppiä.



Kuntosalikorttini on tauolla heinäkuun loppuun asti, mutta sitten olisi tarkoitus palata sellaisenkin treenin pariin. Rahkeet riittävät mitä todennäköisemmin 1-2 voimapainotteiseen koko kehon kattavaan treeniin per viikko. Pääpaino siirtyy luonnollisesti brassi jujutsuun, mutta lajiharjoituksien määrästä en osaa vielä sanoa mitään. Jos pääsen alkuun kaksi tai kolmekin kertaa viikossa möyrimään, olen erittäin tyytyväinen! Kaikki tehdään kuitenkin vauvan sekä oman vointini ehdoilla. :-) Mikään kiirehän tässä ei ole yhtään mihinkään - aikaa on treenata koko loppuelämä, mutta lapset ovat vain hetken pieniä!

[caption id="attachment_1158" align="aligncenter" width="800"]Jos liikunnalle ei ole aikaa, aina voi syödä terveellisesti Jos liikunnalle ei ole aikaa, aina voi syödä terveellisesti[/caption]

Vaa'allakin kävin viime lauantaina, minkä lisäksi otin nuo ympärysmitat. Paino oli noussut 600 grammaa, mutta tosielämässähän tuo ei merkitse mitään. Etenkin, kun muutamat ympärysmitat olivat pienentyneet viime viikkoisesta.

Painonpudotus sekä ympärysmitat (kaiken kaikkiaan) 3 viikkoa synnytyksestä

Suluissa edellisen viikon mittaustulokset.

Paino: -11kg (11,6kg)
Reisi: +/- 0 (-2cm)
Lantio: +/ - 0 (-2cm)
Vyötärö, navan kohdalta: -8cm (-7cm)
Vyötärö, rinnan alapuolelta +/ - 0 (-1cm)
Rinnanympärys: +/ - 0 (-1cm)
Käsivarsi: -4cm (-3cm)

Toistaiseksi painolla, lukuna itsenään, ei ole minulle mitään väliä, mutta olisi mukava mahtua omiin vaatteisiin ilman, että vatsamakkarat pursuavat housunkauluksen yli tai, että muuten olo ei tuntuisi epämiellyttävältä omassa kehossa. Tiedetään, tiedetään, synnytyksestä on vasta alle kuukausi, mutta oman henkisen hyvinvointini kannalta tämä asia on minulle tärkeä enkä aio ostaa isompaa kokoa olevia vaatteita, koska vannon, etten tule olemaan tämän kokoinen tulevaisuudessa. Olisi myös mukava liikkua ihmisten ilmoilla muissa kuin college- tai trikoohousuissa - kotona mulla onkin käytössä parit mustat legginsit, mitkä kuluu varmaan kohta puhki, kun en muita käytä!  :lol:

[caption id="attachment_1157" align="aligncenter" width="800"]Pikku varpaat Pikku varpaat[/caption]

Tämän merkinnän kirjoittamiseen meni yli kolme vuorokautta, mutta annattehan mitättömän postaustahtini anteeksi, kun vauvalla ei ole vielä vuorokausirytmiä ja esikoinen vaatii muuttuneessa elämäntilanteessa entistä enemmän huomiota sekä rakkaudenosoituksia.

7. heinäkuuta 2014

Raskauden (k)ilot

Toisen raskauden aikana kerrytin elopainoani n. 14 kiloa, mikä on vain kaksi kiloa vähemmän mitä esikoisen odotusaikana. Olin kuitenkin fyysisesti huomattavasti paremmassa kunnossa läpi tämän toisen raskauden, ettei kiloilla ole niin väliä. Tämän lisäksi tiedän syöneeni terveellisemmin kuin ensimmäisellä kierroksella sekä harrastaneeni liikuntaa rutkasti enemmän.  :-)

Synnytyksestä on kulunut vasta kaksi viikkoa enkä ole toipumiseltani pystynyt harrastamaan liikuntaa - tähän mennessä olen tehnyt vain kolme melko lyhyttä vaunulenkkiä! Olen kuitenkin pyrkinyt syömään mahdollisimman terveellisesti, vaikka myönnettäköön, että käteni on käynyt myös irtokarkkipussilla sekä lusikoinut puolikkaan Ben & Jerry'sin kitusiini. Syömilläni perinteisillä herkuilla en ole kuitenkaan korvannut yhtään ateriaa vaan olen syönyt ne täysin extrana (sekä tuntematta hetkeäkään morkkista - edistystä! ). ;-)

[caption id="attachment_421" align="aligncenter" width="800"]Salaattia, riisiä sekä tulisesti maustettua broileria Salaattia, riisiä sekä tulisesti maustettua broileria[/caption]

Pyrin (täys)imettämään poikaani mielellään kuuden kuukauden ikäiseksi enkö sen vuoksi aio laihduttaa tarkoituksen mukaisesti. Jos paino tippuu syömällä terveellisesti, monipuolisesti, riittävästi sekä ennen kaikkea ilman tarkoituksenmukaista/ suunniteltua dieettiä, that's great. Käyn kerran viikossa vaa'alla, minkä lisäksi otan muutamat ympärysmitat varmistaakseni, etten ainakaan ala kerryttämään painoa, koska imettäessä energiantarve kasvaa -tekosyyhyn turvautuen. :-D

Painonpudotus sekä ympärysmitat 2 viikkoa synnytyksestä

Paino: -11,6kg
Reisi: -2cm
Lantio: -2cm
Vyötärö, navan kohdalta: -7cm
Vyötärö, rinnan alapuolelta: -1cm
Rinnanympärys: -2cm
Käsivarsi: -3cm

Painonpudotusta tärkeämpää on, että kuopuksemme saa riittävästi ravintoa, eli rintamaitoani, mihin nimenomaan vaikuttaa syömäni ravinto. Uskon, että ennen raskautta käyttämäni vaatteetkin alkavat pian mahtua/ istua paremmin päälle kunhan vain pidän kiinni edellä mainitsemistani seikoista. Kyllähän ne Dr. Denimin pillifarkut menivät päälleni, mutta eiväthän nuo kauniilta näyttäneet, kun venynyt nahka (=pläski) tursusi vyötärön yli.  :oops: No kaikki aikanaan, kuten nuo farkut - toistaiseksi on tyydyttävä legginseihin tai muihin ve-ny-viin materiaaleihin asuvalinnoissa. Onneksi kotona ei ole kukaan katsomassa kuinka muodikkaalta aina näytänkään. :-D

Oikenlaisen ravinnon tukena käytän yhteistyökumppanini Solgar Nordicin laadukkaita vitamiineja ja heraproteiinijauheita. Päivittäisessä käytössä minulla on n. 10 tuotetta, mistä voisin kirjoittaa teille myöhemmin hieman tarkemmin.  ;-) Tällä viikolla sain kauan odotettua täydennystä lisäravinnevarastoihini, kun lähettipoitsu toi paketillisen Solgarin tuotteita kotiovelleni - kiitos Christian sekä Solgar Nordic! 

[caption id="attachment_1146" align="aligncenter" width="800"] Eniten käytössä olevat tuotteet[/caption]

Pieni liikuntakärpänen on puraissut minua hyvin edistyneen toipumisen sivuvaikutuksena, mutta vielä minulla ei ole polttava kiire päästä tatamille. Tottakai, painiminen kutkuttelee mielessäni päivittäin, mutta vielä on maltettava mielensä. Jos toipuminen nimittäin ottaisi takapakkia liian aikaisin aloitetun liikunnan vuoksi, vi**tuksen määrä ei varmasti olisi edes sanoin kuvailtavissa.

1. heinäkuuta 2014

Poika tuli taloon

[caption id="attachment_1135" align="aligncenter" width="800"] Perheemme kuopus viikon ikäisenä[/caption]

Juhannusaattona perheeseemme syntyi pieni poika, mitoin 3660 grammaa sekä 50 senttimetriä. Synnytys oli sekä pitkä että erittäin kivulias, mutta selvisin siitä yhdessä mieheni kanssa.  Voin kertoa synnytyksestä tarkemmin myöhemmin!

Sairaalasta pääsimme synnytystä seuraavana päivänä (lauantai), mutta palasimme osastolle maanantaina lastenlääkärin toiseen tarkastukseen. Tarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi, että vauvan bilirubiiniarvot olivat nousseet, minkä vuoksi olimmekin sitten vielä yhden vuorokauden sinivalohoidossa osastolla. Arvot laskivat erinomaisesti sinivalohoidon ansiosta eikä syytä huoleen enää ole.  :-)

Sairaalasta kotiin päästyämme olen viettänyt päiväni vauva kainalossani sängyssä tai vaihtoehtoisesti sohvalla maaten. Istuminen ei ole onnistunut ennen toissapäivää episiotomian vuoksi. Vieläkään en uskalla istua kovalla alustalla tai koko painollani molempien pakaroiden päällä vaan vähän enemmän vasemmalle kallistuen. Myöskään kovin pitkää aikaa ei tee mieli istua yhtään missään! Särkylääkkeitäkin syön useamman kappaleen päivässä.  :-? Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa päivä päivältä! Ensimmäisinä päivinä miehen piti auttaa minut suihkuun tai vessaan, kun käveleminen ei ottanut onnistuakseen eikä huimauksen vuoksi uskaltanut edes itsekseen liikkua kovin pitkää (yli metrin) matkaa.

Poika määrittelee tällä hetkellä vuorokausieni rytmin tai ennemminkin rytmittömyyden. Syödään, nukutaan sekä vaihdetaan vaippaa säännöllisen epäsäännöllisesti - sitähän nämä ensimmäiset viikot pääsääntöisesti ovat!  ;-)

Tuntuu hyvältä olla kahden lapsen äiti.