1. heinäkuuta 2014

Poika tuli taloon

[caption id="attachment_1135" align="aligncenter" width="800"] Perheemme kuopus viikon ikäisenä[/caption]

Juhannusaattona perheeseemme syntyi pieni poika, mitoin 3660 grammaa sekä 50 senttimetriä. Synnytys oli sekä pitkä että erittäin kivulias, mutta selvisin siitä yhdessä mieheni kanssa.  Voin kertoa synnytyksestä tarkemmin myöhemmin!

Sairaalasta pääsimme synnytystä seuraavana päivänä (lauantai), mutta palasimme osastolle maanantaina lastenlääkärin toiseen tarkastukseen. Tarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi, että vauvan bilirubiiniarvot olivat nousseet, minkä vuoksi olimmekin sitten vielä yhden vuorokauden sinivalohoidossa osastolla. Arvot laskivat erinomaisesti sinivalohoidon ansiosta eikä syytä huoleen enää ole.  :-)

Sairaalasta kotiin päästyämme olen viettänyt päiväni vauva kainalossani sängyssä tai vaihtoehtoisesti sohvalla maaten. Istuminen ei ole onnistunut ennen toissapäivää episiotomian vuoksi. Vieläkään en uskalla istua kovalla alustalla tai koko painollani molempien pakaroiden päällä vaan vähän enemmän vasemmalle kallistuen. Myöskään kovin pitkää aikaa ei tee mieli istua yhtään missään! Särkylääkkeitäkin syön useamman kappaleen päivässä.  :-? Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa päivä päivältä! Ensimmäisinä päivinä miehen piti auttaa minut suihkuun tai vessaan, kun käveleminen ei ottanut onnistuakseen eikä huimauksen vuoksi uskaltanut edes itsekseen liikkua kovin pitkää (yli metrin) matkaa.

Poika määrittelee tällä hetkellä vuorokausieni rytmin tai ennemminkin rytmittömyyden. Syödään, nukutaan sekä vaihdetaan vaippaa säännöllisen epäsäännöllisesti - sitähän nämä ensimmäiset viikot pääsääntöisesti ovat!  ;-)

Tuntuu hyvältä olla kahden lapsen äiti.

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti kivut lähtee nopeasti pois ja onnea pienestä poitsusta :). Minkä ikäinen siun tyttö onkaan? Ois kiva jos tekisit jossain vaiheessa postauksen miten arki menee kahden muksun kaa :)

    VastaaPoista
  2. Mites isosisaruksen rooli sujuu? :)

    Synnytyskertomusta odotellessa! :)

    VastaaPoista
  3. Hurjan paljon onnea! :)

    Onneksi nuo synnytyksen jälkeiset kivut ja muut krempat menee ohi suht nopeasti vaikkei tällä hetkellä ehkä siltä tunnukaan :D aikamoista elämää oli mullakin sillon sektion jälkeen mut aika kultaa muistot eikä ne enää niin kauheilta tunnu ollenkaan...

    VastaaPoista
  4. Päivä päivältä olo alkaa olla onneksi parempi eikä särkylääkkeitäkään tarvitse syödä niin usein kuin ensimmäisinä päivinä. Kyllä tämä tästä, hitaasti, mutta varmasti! :-) Meidän tyttö täytti toukokuussa 2 vuotta, eli ikäeroa sisaruksilla on n. 2v 1kk. Kiitos postausideasta! Toteutan tuon, kun elämäämme alkaa hahmottua jonkinlainen rytmi. ;-)

    VastaaPoista
  5. Tuore isosisko on erittäin kiinnostunut pikkuveikasta ja haluaa myös osallistua vauvanhoitoon. Toistaiseksi ei ole ilmennyt minkäänlaista mustasukkaisuutta, ja hyvä niin! :-)

    Kirjoitan synnytyskertomuksen, kun saan postitse epikriisin synnytyksen kulusta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos! :-)

    Onneksi kivut hellittää päivä päivältä. Ja kun tuota pikku vesseliä katsoo niin kaikki kivut unohtuu (ainakin hetkeksi). Mullakin esikoinen syntyi (hätä)sektiolla, mutta mieluummin kärsin tästä episiotomian aiheuttamasta kivusta kuin sektion. Sektiosta paraneminen kun vie tuhottoman paljon enemmän aikaa, vaikka kivut hellittäisivätkin. :-?

    VastaaPoista
  7. Onnea ja toivotaan että paranet pian :). Itselleni tuli synnytyksessä II-asteen repeämät mitkä on mielestäni verrattavissa tuohon episiotomiaan. Valitettavasti kärsin kivuista vieläkin ja olen joutunut käymään korjailtavana, koska repämäkohtiin on kasvanut granulaatiokudosta. Harmittaa ihan vietävästi, koska kuvittelin että pääsen urheilemaan pian. Nyt kaksi kuukautta synnytyksestä ja vielä kuukausi toipumista edessä.
    Ihanaa kun puhut avoimesti näistä asioista, nämä ovat vaivoja joista ei yleensä puhuta ja minulle ainakin tuli oma kokemukseni hiukan puskista :F. Synnytyskertomustasi odotellessa :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos, parempaan suuntaan mennään onneksi! :-)

    Haluan puhua/ kertoa näistä asioista, koska niistä ei tosiaankaan puhuta ääneen. Keskustelufoorumit ovat pääosin täynnä kauhutarinoita eikä tavallisista synnytylsistä ja niiden jälkeisistä vaivoista tmv. puhuta. Tiesin toki, että synnytyksessä voidaan tehdä episiotomia tai tulee repeämiä, mutta näistä kivuista yms. ei puhuttu edes neuvolassa. Toivoisinkin neuvolalta sekä synnytysvalmennuksilta enemmän tietoa myös synnytyksen jälkeisestä ajasta kipuineen ja vaivoineen.

    En ole vieläkään saanut epikriisiä synnytyssairaalastani, mutta synnytyskertomuksen kirjoittaminen on kuitenkin aloitettu. Julkaisen sen mahdollisimman pian, kun saan tarkistettua muutamat tiedot. :-)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.