28. elokuuta 2014

Kuopuksen ensimmäinen juhla

"-- voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit, me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
mun silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet

voi kunpa matkas onneksi koituis
vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa --"

Sunnuntaina saimme viettää poikamme ristiäisiä hänen isovanhempiensa luona Valkealassa. Poika sai etunimekseen vanhan suomalaisen nimen, Eino. Eino on suomalainen muunnelma saksalaiselle nimelle Enewald, joka tarkoittaa "miekalla hallitsevaa". Halusimme antaa kuopuksellemme perinteisen suomalaisen nimen, mutta nimellä on myös sukutaustaa sekä minun että mieheni suvussa, mikä sinetöi päätöksemme.

Kuopuksen ensimmäiset Converset

Kahvipöydässä herkuttelimme mm. näillä
suussasulavissa kaakaominimuffineilla

Kastetilaisuuden loputtua saimme nauttia sekä suolaisista että makeista herkuista, joista suosikkejani olivat ehdottomasti kreikkalainen voileipäkakku, valkosuklaajuustokakku sekä kaakaominimuffinit, niin ja kaikki muutkin, mitä pöydästä löytyi. Kyllä minäkin osaan olla kunnon herkkuperse, jos niin päätän. Kaikki kunnia ristiäisten organiseeraamisesta kuuluu ehdottomasti äidilleni sekä hänen miehelleen - minulta ei moinen onnistuisi! Hyvä, että selviydyin edes kutsukorttien askartelemisesta ilman hermoromahdusta.

Olin itkenyt pitkin viikkoa syystä tai toisesta, mutta kastetilaisuus sai padot aukeamaan oikein kunnolla. Jälkikasvun saamisen myötä olen vasta ymmärtänyt todenteolla, mitkä asiat ovat minun elämässäni niitä tärkeimpiä asioita. Elämässäni on ollut vastoinkäymisiä, mutta perhe on pysynyt rinnallani, vaikka välillä elämä on moukaroinut eikä ole voinut muuta kuin hakata päätä seinään.

Oman perheen perustamisen myötä olen miettinyt myös omaa lapsuuttani. Sitä kuinka äiti yksin huolehti minusta sekä siskostani. Minä saan olla todella kiitollinen, että rinnallani on mies kuka hoitaa lapsia sekä osallistuu kotitöihin yhdessä minun kanssani.

Omien lapsien myötä pimennossa olleet (huonot) lapsuusmuistot ovat myös alkaneet nostaa päätään, mikä on edesauttanut minua ymmärtämään minkä vuoksi ajattelen tietyistä asioista tietyllä tavalla - minkä takia minä olen juuri minä.

Kuva kaakaominimuffineista © Kakkukioski

23. elokuuta 2014

Kapuloita rattaissa ja haaroista revenneet housut

Tämä viikko ei ole mennyt treenamisen kannalta niin kuin suunnittelin, mutta en anna sen häiritä. Mies lähti kahden päivän varoitusajalla työmatkalle Ruotsiin, mikä laittoi omalta osaltaan kapuloita rattaisiin.

Ennen miehen työmatkaa ennätin kerran BJJ -treeneihin, mutta muutoin olen saanut vain hyötyliikuntaa mm. työntämällä sisarusrattaita paikasta A) paikkaan B) sekä lapioimalla taloyhtiömme pihalla olevan lasten hiekkalaatikon hiekat ylösalaisin kuluneen viikon aikana. Hiekkalaatikon myllääminen sai kyllä oikeasti hikikarpalot otsalle ja alaselän varsin murjotun tuntuiseksi, mutta onneksi putkirullaus toi helpotusta alaselkäkipuun.

Heiluessa lapion kanssa kuusi vuotta minua erinomaisesti palvelleet tuulihousut ratkesivat. Haarasauman kohdalta kuului rasahdus, kun kyykistyin antamaan esikoiselle ämpäriä, mikä pisti kieltämättä naurattamaan, kun huomasin mitä olikaan tapahtunut. Pakko hommata uusi tuulipuku tai ainakin ne -housut, koska se kuuluu jokaisen kotiäidin carderobiin - vai mitä?

Pyhänä saamme juhlia perheemme nuorimmaisen kastejuhlaa hänen isovanhempiensa luona Valkealassa. Lasten ja mieheni juhlavaatteet odottavat omissa henkareissaan tulevaa sunnuntaita, mutta minulla ei ole mitään päällepantavaa, tai onhan tuolla vaatehuoneessa kolttu jos toinenkin, mutta mikään ei (vielä) istu ylleni tarpeeksi hyvin, kun en ihan ole omissa mitoissani tällä hetkellä - voi turhamaisuus!

. . .

Keskiviikko-iltapäivänä sain yllättäen lapsenvahdin muutamaksi tunniksi. Mietin kuntosalille lähtemistä, mutta päätinkin laittaa lilaa luomiin ja lähteä kaupungille notkumaan. Ensimmäisenä suuntasin kahvilaan, missä tilasin isoimman latten, mitä putiikissa myytiin. Kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, ei vaan juotu vaan myös nautittu kahvi, on parasta!

Yllätyksekseni selvisin hyvin lasten kanssa, kun mies oli työmatkalla. Totta kai päiviin mahtui vastoinkäymisiä 2 -vuotiaan uhmaikäisen kanssa, mutta en osaa ottaa niistä sen suurempaa stressiä. Treenaamaan en päässyt, mutta tässä elämäntilanteessa mennään lasten ehdoilla. Jos ei pääse harrastamaan liikuntaa, voi kuitenkin syödä terveellisesti! Tämän nyrkkisäännön muistamalla tämän viikon pienemmät treenimäärät eivät saa ainakaan minua masentumaan, ja toki lepokin tekee hyvää, etenkin, kun yhtäjaksoisen unen määrä ei päätä huimaa.

Tänään mennään kuitenkin koko perhe ystävämme Emilian läksiäispaineihin iltapäivällä kunhan esikoinen on nukkunut päiväunensa! Läksiäispaineissa olisi tarkoitus antaa Emilialle selkään, mutta taitaapi meikäläisen kohdalla olla tilanne täysin päinvastainen, no ehkä vielä joku kaunis päivä - in my sweetest dreams! :D

21. elokuuta 2014

Toivemerkintä: meidän arkipäivä

Kuopuksen synnyttyä minulta pyydettiin merkintää meidän tavallisesta arkipäivästä. Nyt, kun mies on palannut töihin emmekä enää lomaile, on aika katsoa minkälaisista asioista meidän arkipäivämme muodostuu.

07:00 Miehen herätyskellon soidessa torkun vauva kainalossani vielä hetken. Poika on pitänyt minua yli tunnin hereillä, mutten kykene ihan vielä nousemaan sängystä. Odotan, että mies keittää minulle pannullisen aamukahvia ennen kuin edes harkitsen ahterini liikuttamista.

07:15 Kuulen kahvinkeittimen lopettavan porinan, joten nousemme vauvan kanssa ylös. Laitan vauvan sitteriin, missä hän on alkanut vähitellen viihtymään. Ensimmäisinä viikkoina vain syli kelpasi pikku herralle! Suoritan aamutoimet, annan halit sekä pusut töihin lähtevälle miehelle ja istun keittiön pöydän ääreen kahvikuppini kanssa. Selaan Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden tabletilla ja katson samalla onko Facebookissa mitään huikeaa - no eipä ole!

07:45 Esikoinen herää ja käymme hänen kanssaan aamupissalla potalla. Vaihdamme yövaipan pikkuhousuihin, koska opettelemme vähitellen kuivaksi. Kotona ollessa hän osaa hienosti tehdä pissat oma-alotteisesti pottaan, mutta isompi hätä tulee melkeinpä aina housuun. Kyllä yksi sinappikone riittäisi tähän elämäntilanteeseen! Annan esikoiselle pienen mukillisen maitoa ja laitan Muumilaakson Tarinat DVD -soittimeen. 1-2 jaksoa muumien parissa saa pikku neidin ruokahalun heräämään - heti herättyään hänelle ei vielä aamupala maistu.

Muumien katsominen on vakavaa puuhaa

08:10 Olen keittänyt tytölle aamupuuron sillä välin, kun hän on katsonut yhden jakson Muumeja. Tytön syödessä kaurapuuroa ja marjoja, otan pikkuveljen rinnalle hänen elehdittyään niin, että hänelläkin saattaisi olla taas nälkä. Itselleni kaadan toisen JÄTTIkupillisen kahvia.

09:00 Esikoinen leikkii legoilla omassa huoneessaan. Pikkuveljen olen laittanut vaunuihin nukkumaan parvekkeellemme. Jospa saisin nyt itsekin syötyä! Vatsa murisee, joten jotain nopeasti valmistuvaa syötävää olisi saatava. Heitän tehosekoittimeen pakastemarjoja, vaniljanmakuista heraproteiinijauhetta, pellavansiemenrouhetta, pienen kourallisen pähkinöitä ja alle desilitran vettä. Smoothie valmistuu hetkessä ja nälkäni on selätetty muutamaksi tunniksi.

10:15 Pikkuveli vetää sikeitä vaunuissa ja esikoinen keinuu taloyhtiömme takapihalla olevassa keinussa. Taloyhtiön hiekkalaatikko on parhaat päivänsä nähnyt, mutta ei hätää, olen ottanut anopilta kunnon rautalapion lainaan, millä saan käännettyä hiekkalaatikon hiekat ja esikoinen pääsee tekemään parit hiekkakakut omalla pihallakin. Hiekkakakkujen teko onnistuu hieman paremmin, kun laatikon vallanneet rikkakasvit on saatu (toistaiseksi) kukistettua. Seuraavassa taloyhtiön kokouksessa aion ehdottaa hallitukselle leikkialueen kunnostusta ensi kesään mennessä.

Vaunuissa on nyt hyvä nukkua, kun on viileämpää

11:00 Olemme tulleet takaisin sisälle ruoka-ajan lähestyessä. Istun sohvalla ja imetän, seuraten samanaikaisesti kuinka esikoinen ajaa tuhatta ja sataa potkumopolla - kunhan nyt ei törmäisi taas mihinkään!

11:20 Olen laittanut pikkuveljen nukkumaan vaunuihin parvekkeellemme ja minä pääsen syömään lounasta esikoisen kanssa. Täysjyväriisit ovat kypsyneet sillä välin, kun olem imettänyt, jääkaapista löytyy edellisenä päivänä paistettua naudan jauhelihaa ja salaatti syntyy käden käänteessä.

Esikoisen lounas

12:00 Lounaan jälkeen on esikoisen päiväunien aika - tänään päiväunet eivät meinaa maistuakaan! Saan käydä tuon tuosta komentamassa esikoisen takaisin sänkyynsä. Noin viisitoista minuuttia myöhemmin tyttö on kuitenkin unten mailla. Molemmat lapset nukkuvat, joten minä keitän pari kupillista kahvia, siivoan keittiön lounaan jäljiltä ja ripustan pyykit kuivumaan sekä laitan uuden koneellisen likapyykkiä koneeseen ajatellen samalla: "Eikö tämä pyykkiralli lopu koskaan?"

13:00 Parvekkeelta kuuluu ääntelyä, pikkuveli taitaa heräillä vähitellen. Ulkovaatteet riisuttuani siirryn taas sohvalle pitämään maitobaaria - katson samalla Weeds nimistä TV -sarjaa Netflixistä. Puoli tuntia myöhemmin myös esikoinen herää päiväuniltaan. Kun olemme käyneet potalla ja vaihtaneet vaipan pikkuhousuihin, alamme paistamaan välipalaksi banaanilettuja, mitä syömme marjojen kanssa. Itse nappaan vielä muutaman riisikakun kyytipojaksi.

14:15 Pikkuveli makaa sitterissä lastenhuoneen lattialla minun ja esikoisen tehdessä palapelejä. Välillä käyn laittamassa pyykit taas kuivumaan ja imetän lastenhuoneen lattialla istuen, mikä kostautuu myöhemmin päänsärkynä.

16:00 "Isi, isi, isi tuli", huutaa esikoinen, kun ulko-ovi käy ja mies saapuu töistä kotiin. Tänään on minun vuoroni mennä treenaamaan, joten pakkaan kiireen vilkkaa treenilaukkuni.

#nolifewithoutcoffee
16:30 Heitän treenilaukun olalleni ja lähden BJJ -treeneihin miehen jäädessä kotiin lasten kanssa ja valmistamaan päivällistä. Talla pohjaan ja autoradiosta poppi täysille, sillä nyt on luvassa parin tunnin verran sitä kuuluisaa omaa aikaa!

18:30 Treenit ovat päättyneet hetki sitten ja minä istun saunan lauteilla hörppien samalla palautusjuomaani. Saunan kuumuus tuntuu hyvältä, vaikka olen vasta muutamia päiviä sitten kironnut paahtavan kuumia hellepäiviä.

19:15 saavun takaisin kotiin, missä esikoinen valmistautuu iltapuuhiinsa ja pikkuveli on juuri lopettanut syömisen. Mies on valmistanut ruokaa ja tuntuu sanoinkuvaamattoman hyvältä istua valmiiseen ruokapöytään - kyllä toisen valmistama ruoka maistuu aina paremmalta!

19:45 avaan jälleen maitobaarin ja linnottaudun sohvan nurkkaan. Esikoinen syö iltapaa ja mies hoitaa hänen iltatoimensa aloittaen lastenhuoneen siivouksesta, mistä 2 -vuotias esikoinen on joka ilta eri mieltä meidän kanssamme. Lyhyen keskustelun jälkeen lelut kuitenkin löytävät oikeat paikkansa eikä asiasta tarvitse varsinaisesti vääntää - esikoisen mielestä on varmaan vaan kiva sanoa joka asiaan "Ei"!

21:00 olen saanut iltapalarahkan syötyä, minkä jälkeen teen pikkuveljelle iltapesun, vaihdan puhtaan vaipan ja puen yöpuvun hänen ylleen. Vielä pikku tankkaus ennen kuin vien hänet pinnasänkyynsä nukkumaan noin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Täytän vielä maistraattiin ilmoitettavien tietojen lomaketta pikkuveljen tulevien kummien osalta, sillä kastepappi on tulossa seuraavana päivänä käymään sopiaksemme tulevan sunnuntain ristiästen kulusta. Saan myös viimeinkin täyttää kohdan, missä kysytään lapsen etunimiä - olemme päässeet miehen kanssa yhteisymmärrykseen! Siivoan keittiön ja laitan vielä astianpesukoneen päälle. Seuraava päivä on huomattavasti mukavampi aloittaa, kun on siistiä ja tavarat omilla paikoillaan.

22:00 Hammaspesun jälkeen menen vielä muutamaksi minuutiksi miehen kainaloon sohvalle. Uni alkaa painaa silmiä kiinni, joten siirryn makuuhuoneen puolelle, missä pikkuveli tuhiseekin jo tyytyväisenä. Olin laittanut lakanat pesuun aikaisemmin päivällä, joten vielä on haettava puhtaat lakanat vaatehuoneesta ja laitettava ne sänkyyn ennen kuin pääsen vällyjen väliin - nukahdan noin kahdessa sekuntissa!

Sotkemisen, tai leikkimisen, meidän tyttö osaa ainakin

02:00 Pikkuveli herää ensimmäisen kerran syömään nukuttuaan n. 5 tuntia. Imetän vartttitunnin, minkä jälkeen pikku herra on taas tyytyväinen ja nukahtaa jälleen.

04:30 Silmät ristissä nostan pikkuveljen pinnasängystään ja aloitamme taas syöntipuuhat. Olen nukahtaa istualtani, mutta lopulta pikkuvelikin on tyytyväinen ja nukahtaa uudestaan.

06:15 Mies on nostanut pikkuveljen pinnasängystään meidän väliimme. Olen ilmeisesti imettänyt makuuasennossa havahtuessani siihen, että vauvan ja minun välissä on märkä maitotahra. Jatkan torkahtelua siihen asti, kunnes miehen herätyskello taas soi.

19. elokuuta 2014

Kamppailu-urheilua kellon ympäri

Lauantaina 16. elokuuta otimme osaa Jyväskylän Fight Clubin lanseeraamaan sparrimaratoniin. Maratonin tarkoituksena oli paitsi pitää hauskaa kamppailu-urheilun (brasilialainen jujutsu, lukkopaini, vapaaottelu) merkeissä niin kerätä rahaa Keski-Suomen keskussairaalan lastenosaston hyväksi.

Sparrimaratoniin osallistuakseen vaadittiin (vähintään) 10 euron osallistumismaksu sekä lajikokemusta jostakin maratonin kolmesta eri lajista. Osallistumismaksu sekä muut tapahtuman tulot lahjoitetaan lyhentämättömänä suoraan hyväntekeväisyyskohteeseen. Kamppailukansan tuella on tarkoitus jatkaa sairaalaklovnitoimintaa - jokainen meistä kaipaa elämäänsä naurua!

Tapahtuman aikana 10-22:00 Jyväskylän Fight Clubilla oli avoimet ovet sekä uuden salin avajaiset. Päivä alkoi avajaispuheella ja ensimmäiset sparrit lähtivät käyntiin tasan kymmeneltä. Sekä 12 että 15:00 salilla nähtiin lajinäytökset päivän lajeista, jolloin lajeihin ensikosketuksen saaneet saivat paremman käsityksen, mistä kussakin lajissa on kyse.

Me saavuimme paikalle ystäväpariskuntamme Emilian ja Santerin kanssa iltapäivällä noin tuntia ennen toisen lajinäytöksen alkua. Mukana oli myös perheemme kuopus, koska hänen ruokavarastonsa kulkee minussa kiinni minne ikinä menemmekin. Esikoinen oli mennyt mummolaan hoitoon, vaikka kokenut salillakävijä onkin - ensikosketus tatamiin 8 päivän ikäisenä! Sparrasimme mieheni kanssa vuorotellen, kaksi erää yhtäjaksoisesti ja tauko meiningillä. Välillä pidimme pidempiä taukoja, jolloin söimme eväitä ja minä avasin pojalle maitobaarin. Ahkerimmille sparraajille oli luvassa palkintoja, mutta meille tämä päivä oli mukavaa yhdessäoloa ripauksella liikunnan riemua - hyväntekeväisyyspointtia unohtamatta!

Vauvanhoitovuorossa - turvakaukalon kahva näkyy!

Itseteossa

Minulle riitti 20 viiden minuutin erää näin reilun kuukauden päivät treenattuani synnytyksen jälkeen. Olen tyytyväinen suoritukseeni! Oli mukava päästä painimaan eri tyyppien kanssa mitä omissa treeneissä. Omalla salilla kun aktiivisemmin pyörivät vain tietyt henkilöt eikä sparrikavereihin saa juurikaan vaihtelua - etenkään tyttöjen keskuudessa! Toivottavasti tällaisia tapahtumia järjestettäisiin tulevaisuudessakin.

Tapahtuman aikana saatiin kerättyä hyväntekeväisyyskohteeseen n. 4000€. Osallistumismaksujen lisäksi rahaa saatiin mm. erillisinä lahjoituksina ja paikan päällä olleen kahvilan tuotoista. Lopullinen summa varmistunee varmaan tämän viikon aikana.

Kuvat © Hanna Hirvonen

15. elokuuta 2014

Kun keittiövaaka lensi roskakoriin

Viime viikolla painoni nousi n. puoli kiloa, mutta luulen tuon johtuneen vain voimaharjoittelun aloittamisesta, koska pysyin ruokavaliossani eivätkä herkut maistuneet kuin yhtenä päivänä - juuri niin kuin pitikin! En kiellä itseltäni mitään, mutta kohtuus kaikessa.

Tällä viikolla paino otti noin kilon harppauksen alaspäin, minkä lisäksi vyötärönympärys rinnan alta mitattuna on kaventunut hurjat 4 senttimetriä - muut ympärysmitat ovat pysyneet tiukasti samoissa lukemissa! Housuista alkaa mennä napit kiinni, mutta mieluiten valitsen vielä vaatteita, mitkä joustavat mahdollisimman paljon. Epämukavissa vaatteissa kun on epämukava olla - kolminkertainen "Hurraa" -huuto leggareille ja trikoisille imetyspaidoille!

Pizzaa Monkeyfoodin reseptillä

Muistuttaisin vielä, että ruokavaliossani en laske kaloreita tai punnitse ruokiani. Keittiövaaka lensi roskakoriin kuukauden päivät sitten! En ole laskenut kaloreita tai punninnut syömiäni ruokia yli vuoteen, mutta keittiövaa'an näkeminen pisti suomeksi sanottuna vi**ttamaan.

Haluan oppia syömään ilman stressiä, ja sitä kaikki punnitseminen yms. säätäminen aiheuttaisi. Haluan oppia syömään niin, että kehoni toimii optimaalisesti ja pystyn treenaamaan täysillä tankeilla sekä tekemään kropallani erilaisia asioita, kuten punnertamaan, vetämään leukoja, kyykkäämään raskailla painoilla, you name it! Optimal Performancen ravintovalmennuksessa olen oppinut paljon uusia asioita ja perusasiat ovatkin hanskassa. Nyt työstän sitä, etten stressaisi syömisestä, vaikka tiedän syöväni varsin terveellisesti.

Ylirasituksen aikana tuli mietittyä useaan otteeseen minkä vuoksi suhteeni ruokaan ei ole täysin kunnossa. Vuosien saatossa olen saanut aikaan pysyvän elämäntapamuutoksen, osaan syödä terveellisesti ja olen muuttunut täydellisestä sohvaperunasta liikunnan aktiiviharrastajaksi. Näistä upeista asioista huolimatta (ruoka)stressi on seuranani lähestulkoon päivittäin. Elämäntapamuutokseni hyrähti käyntiin vuonna 2006 eivätkä muutoksen tuulet ole vieläkään laantuneet - päivittäin opin uusia asioita niin ruoasta kuin minusta itsestänikin!

Toivoisin saavani elämäntapamuutosprosessin päätepisteeseen näiden vuosien jälkeen, mutta se vaatii sen, että todenteolla opettelen syömään ilman stressiä. Se vaatii paljon työtä, mutta on varmasti sen arvoista!

Iltapäiväsumppi kera marjasmoothien

Se ei ole kenenkään muun syy, etten kykene vieläkään suhtautumaan ruokaan luonnollisesti, mutta kyllä se pistää väkisinkin miettimään olisiko asiat toisin, jos minua ei olisi lapsuudessa/ varhaisteini-iässä syrjitty ja haukuttu ylipainoni vuoksi. Olisivatko asiat toisin, jos...

Niin tai näin, vain minä saan aikaan toivomani muutoksen!

14. elokuuta 2014

Pehmeä lasku kotiäitiyteen

Täällä ollaan taas, Bloggerissa nimittäin! Tuntuu hyvältä palata takaisin blogin alkuperäiselle alustalle, missä voin halutessani kertoa muistakin elämääni koskettavista asioista kuin liikunnasta tai hyvinvoinnista ylipäänsä - treeniblogiportaalin alaisuudessa ollessa sellaiset merkinnät eivät mielestäni kuulu aihealueeseen. Nyt blogini ei myöskään tule hukkumaan kymmenien fitnessblogien alle vaan on täällä ns. omana itsenäisenä yksikkönään!

Tällä viikolla mies palasi takaisin työelämään seitsemän viikon loman päättyessä (kolmen viikon isyysloma + kuukauden kesäloma). Päivät ovat kuluneet totuttautuessa uuteen elämäntilanteeseen kahden lapsen äitinä ilman auttavaa käsiparia! Onnekseni ystävämme ovat mahdollistaneet minulle varsin pehmeän laskun täysipäiväisenä kotiäitinä olemiseen tulemalla yhtenä päivänä vahtimaan molempia lapsia, jotta minä pääsen treenaamaan ja toisena päivänä he ottivat 2 -vuotiaan esikoistytön hoitoon muutamaksi tunniksi. Kun olin treenaamassa, olin pumpannut rintamaitoani varastoon, mikäli kuopukselle iskee nälkä kesken kaiken. Ennen lähtöä olin vielä imettänyt molemmista rinnoista kertaalleen. Samoin olen toiminut, jos mies on jäänyt kotiin lapsien kanssa.

J-lihaa, kurkkua, tomaattia sekä mandariini kyytipoikana

Viikko sitten minut graduoitiin siniselle vyölle enkä oikein vieläkään ole täysin sisäistänyt koko asiaa. Sinisen vyön saaminen voi kuulostaa pieneltä/ mitättömältä asialta, mutta minulle se on todella merkittävä tapahtuma. Olen onnistunut kehittymään askeleen eteenpäin BJJ -harrastajana, vaikka olen tuore kahden lapsen äiti eikä aikaa pitäisi olla liikuntaan - ainakaan mitä on uskominen aihe vapaa -keskustelufoorumeihin!

En koe olevani itsekäs lähtiessäni harrastamaan liikuntaa, koska liikuntaharrastuksien seurauksena pystyn antamaan itsestäni enemmän äitinä. Ilman liikuntaharrastuksia olisin varmasti sekä masentuneempi että kiukkuisempi, koska samanaikaisesti tuo treenaamiseen käyttämäni aika on minun "omaa aikaani". Positiivisena sivuvaikutuksena viimeisetkin raskauskilot ovat alkaneet tippua pois kyydistä, mutta vielä pari kiloa keikkuu lanteillani (ja poskissani muahahhahhaa :D )!

Lahden kupeessa olevassa
American Style Diner Pika Kievarissa lounas-salaatilla

Lauantaina matkustamme Jyväskylään, missä Jyväskylän Fight Club järjestää sparrimaratonin, minkä aikana (10-22:00) paitsi painitaan niin kerätään rahaa Keski-Suomen keskussairaalan lastenosaston hyväksi. Osallistumismaksu on 10€, mikä menee lyhentämättömänä suoraan hyväntekeväisyyskohteeseen! Matolle ja pois pääsee mihin aikaan vaan, ja lajeina ovat JFC:n valikoimissa olevan brasilialaisen jujutsun lisäksi sekä lukkopaini että vapaaottelu. Lue lisää tapahtumasta täältä!

Kuluvalle viikolle kertyy sekä kaksi voima- että lajiharjoitusta, joiden lisäksi osallistuminen sparrimaratoniin. Saa nähdä kuinka kauan kykenemme matolla möyrimään - onneksi tauot ovat mahdollisia, JOPA PAKOLLISIA!

12. elokuuta 2014

Voimaharjoittelu BJJ:n tukena

Brasilialaisessa jujutsussa tarvitaan tekniikan lisäksi sekä voimaa että räjähtävyyttä. Jujutsussa ei kuitenkaan pitkälle pötkitä pelkällä voimalla vaan kyseessä on ennen kaikkea tekniikkalaji. Niin sanotulla voimapainilla saatat pärjätä sparrissa sinua kokemattomampien kanssa, mutta et enää ylempiä vyöarvoja vastaan.

Niinsanotulla voimapainilla saatta päästä tiettyyn pisteeseen asti, mutta ei enää korkeammilla vyöarvoilla tai etenkään kokeneempien kanssa sparratessa.  ;-)

Olen ollut Optimal Performancen Jonin opissa syyskuusta 2012 lähtien. Jonin kanssa veimme voimaharjoitteluni täysin uudelle levelille, mutta raskaus pisti vähän kapuloita rattaisiin. Sain kuitenkin osaavaa valmennusta myös kuopuksen raskausaikana, mikä teki odotusajastani huomattavasti helpomman mitä se oli ensimmäisellä kierroksella.  :-)

Kuopuksen syntymästä tulee tällä viikolla kuluneeksi kahdeksan viikkoa. Toissaviikolla tein paluun voimaharjoittelun pariin. Jonin laatima treeniohjelma on treenattu pariin kertaan läpi enkä voi muuta kuin myhäillä tyytyväisenä - jälleen kerran!  ;-) Ohjelmassani on kaksi erilaista treeniä, joissa tehdään 2-4 sarjaa toistomäärien ollessa kuudesta kymmeneen.

Liikkeet suoritetaan pareittain tai kolmen liikkeen ryhmissä tähän tapaan:
Liike A1 - 20 sek tauko - Liike A2 - 20 sek tauko - Liike A3 - 120 sek tauko

Tykkään tehdä näitä koko kehoa kuormittavia treenejä, missä keskitytään isoihin perusliikkeisiin eikä hinkata esim. hauista kolmella erilaisella liikkeellä. BJJ:n kannalta sillä ei edes ole mitään merkitystä kuinka massiivinen hauis sinulla on vaan, esimerkiksi kuinka pääset mahdollisimman vaivatta sekä nopeasti pakoon "paskasta paikasta".

Joni oli puhunut minulle jo toissatalvena painonnostokenkien hankkimisesta, mutta en vielä tuolloin vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta. Aloittaessani jälleen voimaharjoittelun painonnostokengät palasivat mieleeni. Hetken googleteltuani sekä pari konsultaatiopuhelua tehtyäni päädyin tilaamaan nettikaupasta Adidaksen Powerlift 2.0 painonnostokengät varsin mukavasti alennettuun hintaan.



Ensimmäisen treenin tein ilman Adidaksia, mutta seuraavaan treeniin mennessä painonnostokengät olivat menossa mukana eikä maastaveto tuntunut enää samalta kuin ennen. En tiedä kuvittelinko vain, mutta maastaveto todella tuntui helpommalta/ kevyemmältä tehdä mitä aikaisemmin. Liikerata tuntuu huomattavasti mukavammalta kuin tavanomaisilla kengillä tehdessä - olisi tehnyt mieli vain lisätä rautaa tankoon mielin määrin!  :-D

Saman viikon aikana, kun aloitin treenaamisen kuntosalilla painoni nousi n. 500 grammaa, mutta tuskinpa tuo varsinaista lihomista on, kun farkutkin kerta istuvat paremmin ja vyötäröltäkin on kadonnut sentti jos toinenkin! Tuntuu, että olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon tässä loppuelämäni kunnon saavuttamisessa, koska mulla ei ole enää kiire mihinkään - mun ei tarvitse saada mitään NYT, HETI PAIKALLA! Uskon, että mitä hitaammin paino tippuu tai keho kiinteytyy niin sitä pysyvämpiä muutokset ovat ja, mikä tärkeintä, mä todella hyväksyn tämän faktan.  8-)
Kiitos Optimal Performance, kiitos Joni ja Sanna - ilman teitä en olisi nyt tässä! 

8. elokuuta 2014

BJJ Bluebelt

Eilen lähdin BJJ -treeneihin, kuten muihinkin treeneihin: positiivisella asenteella, valmiina oppimaan uutta! En uskonut, että saattaisin tirauttaa pari kyyneltä treenien ensi minuuteilla.

Kun seuramme kolme päävetäjää, mustavöiset Raimo Posti ja Severi Nenonen sekä ruskeavöinen Santeri Lilius, seisoivat edessämme, he pyysivät vielä eteen ystäväni/ valkkuni purppuravöisen Emilia Tuukkasen, koska hän osaisi kertoa heidän asiansa kaikista parhaiten.
 "Täällä on yksi tyttö, joka ansaitsee uuden vyön --
-- tuutko Ellu tähän eteen."

Muuta en Emilian sanoista muistakaan ja voin kertoa, että minun piti todenteolla pidätellä kyyneleitä kävellessäni heidän eteensä. Vanha vyökään ei meinannut millään aueta, kun käteni tärisivät niin. :-D  Emilian saadessa solmittua sinisen vyön lanteilleni treenit alkoivat enkä pystynyt käsittämään, mitä hetki sitten oli tapahtunut. Tätä en ollut osannut odottaa - en sitten yhtään! Käydessäni välillä syöttämässä perheemme kuopusta piti tirauttaa pienet onnenkyyneleet tatamin laidalla.  :oops:   :-D



[caption id="" align="aligncenter" width="640"] Pikku pose henkilökohtaisen valkkuni kainalossa <3[/caption]

4. elokuuta 2014

Uudenlainen arki

Poika syntyi kuusi viikkoa sitten, mikä tuntuu ikuisuudelta - aivan kuin poika olisi ollut elämässämme aina! Minkälaista arki oli yhden lapsen kanssa? En muista.  8-O

[caption id="attachment_1200" align="aligncenter" width="533"]Pikku varpaat Pikku varpaat[/caption]

Perheemme kuopus on ollut ns. helppo vauva eikä meistä kukaan ole vielä hermoromahduksen partaalla. Täysimetän, mikä luo haastetta arkeen ainoastaan silloin, kun suunnitellaan sitä milloin kukin on harrastamassa mitäkin. Tämä alkava viikko on järjestyksessään neljäs viikko, kun pääsen treenaamaan säännöllisesti. :-)  Minun lähtiessä treenaamaan mies on kotona vauvan sekä esikoisen kanssa. Imetän ennen lähtöäni, minkä lisäksi olen pumpannut varastoon omaa maitoani varmuuden vuoksi. Välillä miehen on tarvinut syöttää poikaa tuttipullolla, mutta toisinaan taas ei.

Poika herää yöllä 2-3 kertaa syömään, minkä jälkeen nukahtaa samantien omaan pinnasänkyynsä. Pari ensimmäistä viikkoa nukuimme perhepedissä, mutta oman vointini parantuessa siirsimme vauvan omaan sänkyyn kaikkien unenlaadun parantamiseksi - tämä toimii meillä! Vauvan ensimmäinen unipätkä yöaikaan on kestoltaan 4-5 tuntia, mutta sen jälkeen herätään tankkaamaan evästä parin tunnin-tunnin välein. Aamupäivällä sekä alkuillasta hän on hereillä pidempään eikä mikään muu kuin syli tunnu kelpaavan. Tämän vuoksi ostinkin nettikaupasta (käytettynä) kantoliinan, jotta saan omat käteni tarpeen tullen vapaaksi ja vauva pysyy tyytyväisenä.

Olen taas huomannut, että terveellisesti sekä ennen kaikkea riittävästi syöminen ovat vaikuttaneet yleiseen mielialaani eivätkä yöherätykset tai univelka tunnu maailman inhottavimmilta asioilta. Myös se, että pääsen säännöllisesti tuulettamaan päätäni liikunnan parissa eikä ole ketään vahdittavana piristää ihmeen kaupalla. Kun yleinen virkeystaso on hyvällä mallilla ei tee myöskään mieli syödä epäterveellisesti - ei ole tarvittu ainuttakaan suklaalevyä tuomaan hyvää oloa, koska vauva-arki olisi niin vaikeaa tai, koska olen sen ansainnut.

[caption id="attachment_1199" align="aligncenter" width="800"]Salaattia, perunaa sekä broileria - yksinkertaista! Salaattia, perunaa sekä broileria - yksinkertaista![/caption]

[caption id="attachment_1201" align="aligncenter" width="533"]Kookos-mustikkapiirakkaa päiväkahvin kaverina Kookos-mustikkapiirakkaa päiväkahvin kaverina[/caption]

Olen myös nauttinut herkuista, mutta kohtuudella! Yhtenä tämän hetken tavoitteistani onkin oppia nauttimaan syömistäni herkuista sekä oppia syömään niitä kohtuudella entisen on-/ off -mallin sijaan. Toissa viikolla sain nauttia palan äitini leipomaa mansikkatäytekakkua, viime viikolla kookos-mustikkapiirakkaa, kun kummitäti tuli kylään ja pari päivää myöhemmin irtokarkkeja, kun olimme grillaamassa ystävieni kanssa.

Mies on vielä tämän viikon ansaitulla kesälomallaan, mutta ensi viikosta lähtien minä olen päivisin kahden lapsen kanssa kotona. Pelon sekaisin tuntein odotan ensi viikkoa - katsotaan kuinka meikäläisen käy!  :roll: Loppupeleissä uskon kuitenkin kaiken menevän ihan yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Monet asiat ovat vain omasta asenteesta kiinni!  ;-)