23. elokuuta 2014

Kapuloita rattaissa ja haaroista revenneet housut

Tämä viikko ei ole mennyt treenamisen kannalta niin kuin suunnittelin, mutta en anna sen häiritä. Mies lähti kahden päivän varoitusajalla työmatkalle Ruotsiin, mikä laittoi omalta osaltaan kapuloita rattaisiin.

Ennen miehen työmatkaa ennätin kerran BJJ -treeneihin, mutta muutoin olen saanut vain hyötyliikuntaa mm. työntämällä sisarusrattaita paikasta A) paikkaan B) sekä lapioimalla taloyhtiömme pihalla olevan lasten hiekkalaatikon hiekat ylösalaisin kuluneen viikon aikana. Hiekkalaatikon myllääminen sai kyllä oikeasti hikikarpalot otsalle ja alaselän varsin murjotun tuntuiseksi, mutta onneksi putkirullaus toi helpotusta alaselkäkipuun.

Heiluessa lapion kanssa kuusi vuotta minua erinomaisesti palvelleet tuulihousut ratkesivat. Haarasauman kohdalta kuului rasahdus, kun kyykistyin antamaan esikoiselle ämpäriä, mikä pisti kieltämättä naurattamaan, kun huomasin mitä olikaan tapahtunut. Pakko hommata uusi tuulipuku tai ainakin ne -housut, koska se kuuluu jokaisen kotiäidin carderobiin - vai mitä?

Pyhänä saamme juhlia perheemme nuorimmaisen kastejuhlaa hänen isovanhempiensa luona Valkealassa. Lasten ja mieheni juhlavaatteet odottavat omissa henkareissaan tulevaa sunnuntaita, mutta minulla ei ole mitään päällepantavaa, tai onhan tuolla vaatehuoneessa kolttu jos toinenkin, mutta mikään ei (vielä) istu ylleni tarpeeksi hyvin, kun en ihan ole omissa mitoissani tällä hetkellä - voi turhamaisuus!

. . .

Keskiviikko-iltapäivänä sain yllättäen lapsenvahdin muutamaksi tunniksi. Mietin kuntosalille lähtemistä, mutta päätinkin laittaa lilaa luomiin ja lähteä kaupungille notkumaan. Ensimmäisenä suuntasin kahvilaan, missä tilasin isoimman latten, mitä putiikissa myytiin. Kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, ei vaan juotu vaan myös nautittu kahvi, on parasta!

Yllätyksekseni selvisin hyvin lasten kanssa, kun mies oli työmatkalla. Totta kai päiviin mahtui vastoinkäymisiä 2 -vuotiaan uhmaikäisen kanssa, mutta en osaa ottaa niistä sen suurempaa stressiä. Treenaamaan en päässyt, mutta tässä elämäntilanteessa mennään lasten ehdoilla. Jos ei pääse harrastamaan liikuntaa, voi kuitenkin syödä terveellisesti! Tämän nyrkkisäännön muistamalla tämän viikon pienemmät treenimäärät eivät saa ainakaan minua masentumaan, ja toki lepokin tekee hyvää, etenkin, kun yhtäjaksoisen unen määrä ei päätä huimaa.

Tänään mennään kuitenkin koko perhe ystävämme Emilian läksiäispaineihin iltapäivällä kunhan esikoinen on nukkunut päiväunensa! Läksiäispaineissa olisi tarkoitus antaa Emilialle selkään, mutta taitaapi meikäläisen kohdalla olla tilanne täysin päinvastainen, no ehkä vielä joku kaunis päivä - in my sweetest dreams! :D

4 kommenttia:

  1. Kyllä tuulihousut kuuluu carderobiin vaikkei lapsia olekaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! :-) Mun silmissä näkyy vain "kauhukuva" siitä kuinka istun tuulipuvussani hiekkalaatikon reunalla, nuutuneena, ja olen unohtanut oman itseni, mutta onneksi tuo on tosiaan vain "kauhukuva" eikä todellisuutta. :-D

      Poista
    2. Jotenkin olen saanut sellaisen kuvan, että en uskoisi sua tuohon "kauhukuvaan"

      Poista
    3. Se onkin mulle ennemminkin sellainen tilanne, mihin en haluaisi päätyä, vaikka äiti -status minulla nykyään onkin! Sen tilanteen ennaltaehkäisemiseksi pidän kiinni mm. harrastuksistani ja otan tarvittaessa sitä omaa aikaa laittamalla lapset hoitoon tmv. ;-)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.