27. syyskuuta 2014

Kaktus kurkussa teetä hörppien

Viime viikolla en treenannut muuta kuin kaksi kertaa kuntosalilla, koska ylimääräinen sosiaalinen kanssakäyminen ei huvittanut. Salilla, kun voin vain työntä nappikuulokkeet korviini ja olla puhumatta kenellekään - toista se on BJJ -treeneissä, kun vetäjää olisi ainakin kuunneltava!

Sunnuntai-iltana olimme mieheni kanssa ottaneet perhekalenterimme esiin miettiäksemme milloin kukakin harrastaa. Kerrankin, kun minulla olisi ollut mahdollisuus erinomaiseen treeniviikkoon niin minä herään seuraavana aamuna kaktus kurkussa. Kurkkukipu otti onneksi laantuakseen parin päivän tehokkaalla tulehduskipulääkekuurilla! Kuluneen viikon aikana olen litkinyt litroittain teetä. Perinteisten teelaatujen lisäksi myös pakuriteetä on tullut keitettyä useampi litra, mitä olen käyttänyt smoothiessa nesteenä pelkän veden sijaan.

Pakuritee maistuu myös sellaisenaan

Torstaina anoppi tuli hoitamaan lapsia siksi aikaa, kun minä olin hammaslääkärissä. Vihaan hammaslääkärissä käymistä yli kaiken enkä sen vuoksi ollut käynyt vastaanotolla n. kuuteen vuoteen ennen tätä päivää. Reikiä minulla ei ole koskaan ollut, kuten ei ollut tälläkään kerralla, mutta hammaskiveä oli kertynyt - onneksi sen sai poistettua melko vaivattomasti! En vaan pidä siitä, että suutani ronkitaan, mieluummin vaikka synnytän (synnytykseni ovat kestäneet 37 sekä 24 tuntia). Saa nähdä milloin menen seuraavan kerran, tuskin vähään aikaan.

Appelsiinilla maustettua valkoista teetä

Torstai-iltana olin tunnin selkä/ niska-hartiaseudun hieronnassa pitkästä aikaa - edellisestä kerrasta oli yli kuukausi! Vasemmanpuolimmainen lapani oli aivan juntturassa, se oli jopa hieman koholla ilmeisesti lievän tulehdustilan vuoksi. Tunnin hieronta tuntui taivaalliselta ja olo helpottui todella paljon. Imetys ei tee hyvää niska-hartiaseudulleni, vaikka ostin imetystyynynkin, jotta hartiat pysyisivät mahdollisimman rentoina. Ensi viikolla otan pidemmän, 90 minuutin hieronnan, minkä aikana käsittelemme myös jalat.

24. syyskuuta 2014

Ihan tavallista ruokaa

Olen muutamaan otteeseen miettinyt syökö meidän perhe normaalia ruokaa - mikä on normaalia ruokaa? Meidän taloudessa normaali tai tavallinen ruoka tarkoittaa vihersalaattia tai muuta kasvislisuketta, lihaa proteiininlähteenä sekä "pelottavia" hiilareita, kuten bataattia, perunaa tai riisiä. Joskus pastaa, kun ollaan oikein villillä tuulella!

10 minuutin possuwokki

Yksinkertaisimmillaan ruokalautasiltamme saattaa löytyä yksinkertainen vihersalaatti, keitettyä bataattia sekä pannulla ruskistettua naudan jauhelihaa. Tämä maistuu kaikille eikä vie kauan aikaa valmistaa!

Pidän tärkeänä, että ruoka on terveellistä, mutta ennen kaikkea maistuu hyvältä. Toinen tärkeä pointti ruoanvalmistuksessa on se, ettei sen tekemiseen tuhraannu puolta tuntia kauempaa - uunissa kypsytettävät laatikot, kuten bataatti- tai kesäkurpitsalasagne, ovat asia erikseen.

Vadelmarahka, mikä maistui myös 2 -vuotiaalle

Pidän tärkeänä sitä, että koko perhe voi syödä samaa ruokaa - oli sitten kisadieetillä tai ei! Viime kuukausina vain mieheni on pudottanut painoaan kisoihin, mutta ymmärtänette pointtini. Myös esikoisemme on syönyt kanssamme täysin samaa ruokaa n. 1 -vuotiaasta lähtien. Mausteita käytämme ruoassa reilusti, mutta chiliä tai muita tulisia mausteita käytämme varoen. Esikoinen syö hyvällä ruokahalulla kaikkia kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Ainoastaan avokaado ei neidille juurikaan maistu, mutta se johtuu varmaan vain sen "limaisesta" koostumuksesta - tasaisin väliajoin sitä kuitenkin hänelle tarjotaan. Aina on maistettava, mutta lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi.

Salaattia, täysjyväriisiä ja naudan jauhelihaa

Karkkipäivä meillä on kerran viikossa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ostamme esikoisellemme yhden täytelakun tai sitten pienen pussillisen karkkia, mistä myös me vanhemmat syömme. Juhlissa otetaan pala kakkua, ehkä toinenkin, mutta arkena ruokavaliomme on mielestäni erittäin terveellinen - terveelliset elämäntavat opitaan kotoa!

Meillä ei koskaan osteta mitään ns. vierasvaraksi, koska kaikki kodista löytyvä ruoka tullaan syömään ennemmin tai myöhemmin. Näin ollen onkin parempi täyttää kaapit terveellisellä ruoalla sekä välipaloilla! Meille kylään tulevat tietävätkin, että kahvia kyllä keitetään, mutta pullaa on turha odottaa.

23. syyskuuta 2014

Kumpi voittaa, arki vai hurvittelu?

Sunnuntaina pääsin työpaikkani puolesta seikkailemaan Flowparkkiin Vierumäelle, mistä kerroin teille aikaisemmassa merkinnässäni. Flowparkin radoista osa oli todella haastavia enkä minä edes uskaltanut lähteä kokeilemaan kaikista vaikeinta, mustalla värikoodilla merkittyä rataa. Olen aina luullut, ettei minulla olisi korkeanpaikankammoa, mutta voi kuinka väärässä olinkaan - ei ole helppoa suorittaa rataa kymmenien metrien korkeudessa liikkuvalla alustalla!

Myöhemmin illalla tuli otettua pitkästä aikaa ilolientä, mikä oli sinänsä ihan kivaa, mutta ei tuo oikein säväyttänyt. Vähän väliä tuli mietittyä lapsia eikä valvominen yli puolenyön sovi tälle keholle tässä elämäntilanteessa - tavallisesti kun käyn nukkumaan viimeistään 22 aikoihin! Tuntuu paremmalta olla kotona perheen kanssa kuin hurvitella, vaikka oli aivan älyttömän mukava nähdä työkavereita pitkästä aikaa.

Onni löytyy arjesta.

Tänä aamuna koko pesue heräsi pienimuotoisen flunssan kourissa. Herätessäni imettämään aamuyön pikkutunneilla, huomasin, että kurkkuun sattuu aivan älyttömästi. Kuopuksella vuosi nenä siihen malliin, ettei hän saanut hengitettyä nenän kautta. Samanaikaisesti pitäisi kuitenkin imeä tuttia niin arvaahan sen ottaako moinen kupoliin. Esikoinen heräsi yskimään aamuseitsemän aikoihin, minkä lisäksi nenä vuotaa hänelläkin. On niin sydäntä riipivää, kun lapset sairastavat.

Aamupäivällä kävimme kuopuksen 3 kuukauden neuvolassa, missä hänelle annettiin kolme rokotusta. Yksi piikinpisto kumpaankin kankkuun sekä kolmas rokote nestemäisenä suun kautta annosteltuna. Rokotteiden pistäminen sai äidinkin alahuulen väpättämään, vaikka kuinka yrittää skarpata. Toistaiseksi rokotuksista ei ole tullut sivuvaikutuksia vaan poika nukkuu tyytyväisenä vaunuissa parvekkeella.

Pienin potilas

Neuvolantäti oli myös huolissaan minusta, koska näytin hänen silmissään laihtuneelta eikä kasvoillani ollut väriä. Näytän kieltämättä kalpealta, mutta olen aloittanut syksyisen rautakuurin, mikä toivottavasti toimii tälläkin kerralla. Yhteistyökumppanini Solgar Nordicin Gentle Iron -rautavalmiste oli minulla säännöllisessä käytössä myös ylirasitustilasta toipuessani. Paino ei ole laskenut enää kiloakaan uudelle kymmenluvulle päästessäni, mutta salitreenin positiiviset vaikutukset alkavat näkyä, kun vaatteet alkavat istua entistä paremmin.

Eilen illalla anoppi toi tullessaan pari litraa ternimaitoa, eli tänään meillä on hellitty flunssapotilaita uunituoreella pannukakulla sekä isomummon itsetehdyllä omenasoseella.

Itselleni taidan keittää tässä vaiheessa päivää kymmenennen kupin teetä.

Clipperin teet ovat suosikkejani

20. syyskuuta 2014

Indiedays Inspiration

Kuten olette saattaneet huomata, blogistani on tullut osa Indiedays Inspiration -blogiportaalia. Jo hetken aikaa blogiani on voinut seurata myös Indiedays Inspiration -sivuston kautta, mikä kokoaa lukijalle uusimmat postaukset Suomen kiinnostavimmista blogeista. Mukana on 300 bloggaajaa!

Minun blogini löydät täältä.

Vastoin oppimaani

Tämä viikko on ollut liikunnan harrastamisen suhteen erittäin huono. Viikko sitten tapahtuneiden asioiden vuoksi minua ei huvittanut poistua omien seinien ulkopuolelle, ellei ollut aivan pakko, eikä ruoka maistunut. Esimerkkinä keskiviikko, jolloin join kaksi pannullista kahvia ja söin yhden keitetyn kananmunan sekä palan kakkua - ei se Sanna tainnut näin opettaa!

Smoothiestakin saa kelpo aterian

Loppuviikosta ruoka alkoi onneksi taas maistumaan lähes entiseen tyyliin, minkä vuoksi hipsinkin perjantai-iltana kuntosalin hämärään. BJJ -treenit eivät vielä toistaiseksi kiinnostaneet, koska siellä olisi kuitenkin puhuttava treenikavereiden kanssa eikä ylimääräinen small talk kiinnosta tässä mielentilassa.

Kun ruoka alkoi maistua, mielialanikin kohosi vähitellen. Tässä huomaamme (taas) kuinka sillä ruokavaliolla on merkitystä myös henkiseen hyvinvointiin.

Salilla oli yllättävän paljon väkeä perjantai-iltanakin, mutta sain tehtyä hyvän treenin. Maastavetoonkin sain lisättyä taas painoa - 70 kilolla meni viisi toistoa! Hitaasti, mutta sitäkin varmemmin täältä noustaan taas kerran.

Huomenna on työpaikkani virkistys-/ palkintopäivä, mihin minäkin aion osallistua. Ohjelmassa on muun muassa seikkailua Flowparkissa Vierumäellä. Flowparkin kerrotaan olevan ekologinen seikkailuhuvipuisto, missä pääsemme testaamaan kuinka kanttimme kestää. Seikkailuradat on rakenettu eläviin puihin ja lukuisat erilaiset tehtävät pääsee suorittamaan useiden metrien korkeudella. Tehtävät sisältävät mm. heiluvia polkuja, liaanihyppyjä, keinuja sekä vaijeriliukuja. Haastetta löytyy niin tavalliselle tallaajalle kuin kokeneelle eräjormallekin! (Vierumäki 2014.)

Liikunta-aktiviteetit suoritettuamme siirrymme saunatiloihin, missä on sekä ruokaa että ilolientä tyrkyllä. Saunassa pääsee lämmittelemään, mutta löylyjen polttaessa liikaa voi pulahtaa uima-altaseen - aika kiva päivä siis tiedossa!

19. syyskuuta 2014

Kynttilöiden valoa pimeisiin hetkiin

Tämä viikko on ollut minulle henkisesti todella raskas. Viime viikolla hyvä ystävämme nukkui yllättäen pois eikä minun ole tehnyt mieli poistua omien seinien sisältä ulkomaailmaan - olen vain haahuillut ympäriinsä! Onneksi lapset pitävät tiukasti kiinni rutiineissa, koska muutoin makaisin vain sohvan tai sängyn pohjalla tekemättä yhtään mitään.

Olin sopinut pitäväni PartyLite -kynttiläkutsut n. kuukausi sitten. Aluksi suunnittelin peruvani koko hem**tin kutsut, mutta muutin mieleni, koska oli varmasti hyvä saada hetkeksi muuta "päänvaivaa" kuin viikontakaiset ikävät tapahtumat.

Minivaahtokarkit symmetria -trion koristeina

Keskiviikkoiltana saimmekin sitten ihastella kauniita somisteita sekä tuoksutella uusia kynttilöitä. Suosikkituoksuni on ehdottomasti vaahtokarkki & piparminttu, mutta näin syksyn tullen tuoksut nimeltä syksyn hohto ja rubiinimarja veivät sydämeni mennessään. Syksyisin minut valtaa aina kynttilähulluus, ei ole varmasti yhtään iltaa, ettei kodissamme saisi nauttia kynttilöiden valosta.

Koko viikon olen yrittänyt keksiä runsaasti tekemistä, etten vaan pysähtyisi miettimään liikaa. Tottakai suru on käsiteltävä, mutta sille ei saa antaa valtaa.

Pientä herkuttelua

Kutsuille leivoin myös valkosuklaa-daimtäytteisen juustokakun, mikä onnistui oikein hyvin, vaikka en olekaan mikään leipuri Hiiva. Kakku oli vain hieman liian makea minun makuuni eikä sitä pystynyt syömään yhtä palaa enempää - ehkä hyvä niin! ;)

16. syyskuuta 2014

Sosetehdas on käynnistynyt

Sain viikonloppuna ystäväni itsekasvattamaa kurpitsaa, mistä innostuneena päätin tehdä ensimmäiset kasvissoseet kuopukselle. Kaivoin esikoisen vauva-aikana ostamani Vauvan ja taaperon keittokirjan esiin, mistä palauttelin mieleeni kuinka niitä soseita tehtiinkään.

Ensimmäisenä laitoin uunin lämpiämään n. 190 asteeseen.

Kasvissoseiden valmistaminen on helppoa ja nopeaa

Ei ollut mikään pieni kurpitsa

Ystäväni oli leikannut minulle kokonaisesta kurpitsasta valmiita lohkoja, jolloin minulle jäi vain verkkomaisen sisustan ja siemenien poisto. Tässä hommassa tavallinen ruokalusikka oli oiva työväline! Kun kaikki ylimääräiset oli poistettu, asettelin lohkot uunipellille. Paahdoin kurpitsoita uunin alatasolla 60 minuuttia, minkä jälkeen annoin niiden jäähtyä.

Kurpitsalohkot jäähtymässä ennen soseutusta

Tehosekoittimella soseeksi

Kun lohkot eivät enää polttaneet sormia, lusikoin "hedelmälihan" tehosekoittimeen. Soseutin paahdetut kurpitsat tehosekoittimessa, minkä jälkeen laitoin valmista sosetta silikonisiin jääpalamuotteihin. Muoteista on helppo ottaa pieni määrä sosetta sulamaan, kun on aika aloittaa kiinteiden maistattaminen. Tällä hetkellä täysimetän, mutta todennäköisesti alamme maistelemaan kiinteitä tuossa reilun kuukauden päästä, 4 kuukauden ikäisenä. Kasvissoseet säilyvät pakastimessa 3 kuukautta.

Sose jääpalamuotteihin ja muotit pakkaseen

15. syyskuuta 2014

Nuku rauhassa ystävä hyvä

Ajoissa lähdit mukana tuulen, 
vaan kun silmäni suljen, sun naurusi kuulen. 
Iloinen katse, suu hymyssä päin, 
vastahan sinut sellaisena näin. 
Nyt matkaat maahan ikuisuuden, 
sieltä löydät rauhan ja onnen suuren. 
Kuiskaan viestin, sen lähetän sinun mukaan, 
"Nuku rauhassa ystävä hyvä, ei sua unohda kukaan!"




Rakas ystävämme on nukkunut pois.

Kuvat © Jonna Greijula

10. syyskuuta 2014

Äidin ja tyttären satujumpat

Esikoisemme aloitti maanantaina ensimmäisen ikioman harrastuksensa, satujumpan. Jumpan järjestää paikallinen naisvoimisteluseura ja se pidetään kerran viikossa 45 minuuttia kerrallaan. Tyttäremme täytti toukokuussa 2 vuotta, minkä vuoksi jouduin hieman miettimään mikä ryhmä olisi hänelle sopivin. Tarjolla on nimittäin aikuinen-lapsi -jumppa 1-2 -vuotiaille ja tämä satujumppa 3 vuotta täyttäneille.

Ketturepussa juomapullo ja jumppatossut

Pienimuotoisem tiedustelun jälkeen päätimme kokeilla satujumppaa, mikä osottautui täysin oikeaksi valinnaksi. Tyttö on ollut päiväkodissa/ hoidossa kodin ulkopuolella eikä vierasta ketään ja on motorisesti hyvin kehittynyt ikäisekseen, minkä vuoksi 3 -vuotiaiden ryhmä onkin meille sopiva. Uskon, että tytöstä on kasvanut reipas pikku neiti nimenomaan sen vuoksi, että hän aloitti päivähoidon n. 9 kuukauden ikäisenä, minkä lisäksi hän on ollut myös isovanhemmillaan hoidossa pienestä pitäen ja kulkenut meidän vanhempien mukana mm. treeneissä.

Tämä viikko on miehelläni kilpailuviikko, sillä lauantaina hän kilpailee lukkopainin SM -kisoissa Helsingissä. Olemme sopineet, että hän käy tekemässä viimeistelytreeninsä viikon ensimmäisinä päivinä, koska muutama päivä ennen kilpailua on levättävä/ keskityttävä kehonhuoltoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minä pääsen BJJ -treeneihin vasta loppuviikosta sekä viikonloppuna.

Kuntosalille pääsin kuitenkin tiistai-iltana n. 20:30, kun mies oli tullut vetämistään lukkopainitreeneistä. Mietin pitkään lähtisinkö enää treenaamaan tuohon aikaan päivästä, mutta treenatessani sain huomata, että kyllä kannatti. Treeni kulki hyvin eivätkä yöunet kärsineet myöhäisestä treenistä tippaakaan. Lapsetkin olin laittanut ennen lähtöäni nukkumaan, jolloin he eivät edes tieneet, että mamma oli käynyt nostamassa rautaa heidän nukkuessaan. Treenikuviakin suunnittelin ottavani, mutta salilla olikin yllätävän paljon väkeä vielä myöhään illallakin (en sitten kehdannut alkaa säätämään kameran kanssa kaiken kansan edessä). Tänä aamuna heräsin virkeämpänä kuin yleensä enkä tarvinut kuin muutaman mukillisen kahvia silmieni avaamiseen, kun tavanomaisesti siihen tarvitaan pannullinen.

Treeni alkoi maastavedolla, mikä on yksi suosikkiliikkeistäni kautta aikain.

A1 Maastaveto
A2 Askelkyykkykävely
B1 Matala vinopenkkipunnerrus käsipainoilla
B2 Hiihtoliike taljassa
C1 Hammer -hauiskääntö käsipainoilla
C2 Ojentajapunnerrus mutkatangolla, pään takaa
C3 Facepull taljassa

Näin sekä äiti että tytär pääsivät tekemään satujumppansa. Pikkuveikka saa vielä toistaiseksi luvan keskittää energiansa maitobaarissa notkumiseen.

6. syyskuuta 2014

Minun kymmenlukuni

Tänään saavutin painossani kymmenluvun, missä minun on hyvä olla. Aamulla vaa'alla käydessä tuntui samalta kuin palaisi kotiin pitkältä matkalta! Tuntuu sanoinkuvaamattoman hyvältä, että olen päässyt tänne asti ilman kuuriluontoista dieettiä tai kaloreiden laskemista - minä opin! Ja näistä opeista saan kiittää Optimal Performancen Sannaa. Yhteinen matkani Sannan kanssa on kestänyt pian kaksi vuotta, minkä aikana olen oppinut ravinnosta sekä ennen kaikkea itsestäni. Toistaiseksi nämä kahden kuluneen vuoden aikana oppimani asiat riittävät tähän elämäntilanteeseen vallan mainiosti. Kunnolla palaamme Sannan kanssa sorvin ääreen vasta sitten, kun imetys on loppunut. Nyt pyrin nauttimaan vauva-ajasta täysin siemauksin, koska pian saan kuitenkin huomata, että aika on mennyt yhdessä silmänräpäyksessä!

Kahdessa viikossa painoni on laskenut n. 2,5 kiloa, vaikka olen syönyt aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mihin on sisältynyt yksi cheat day per viikko. Lantiolta on kadonnut sentti, samoin rinnan alapuolelta. Vyötäröltä on taas kadonnut kolmisen senttiä, mitä en ainakaan itse huomaa peiliin katsoessani, mutta pukiessani farkut tänä aamuna, kolmen sentin puuttuminen oli selkeästi havaittavissa.

Itsetehtyä raakasuklaata voi syödä pienen palan, vaikka päivittäin

Tällä viikolla minulta kysyttiin treeneissä aionko kilpailla tulevissa SM -kilpailuissa. En ole tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia tulevaisuuden kilpailuista enkä tosiaan tiedä, mitä aion näiden kilpailuiden kanssa tehdä. Kipinä kilpailemista kohtaan kytee edelleen, mutta mitä todennäköisimmin pysyn vielä nämä kilpailut katsomon puolella. Kun treenimäärät eivät päätä huimaa on parempi pysyä vielä hetki sivussa, koska en halua lähteä alisuoriutumaan, koska tiedän pystyväni myöhemmin parempiin tuloksiin. Olen myös vasta saanut sinisen vyön, mikä omalta osaltaan tulee vaikuttamaan lopulliseen päätökseeni. Kuvittelen, että ensi kevään kilpailut olisivat minulle se kaikista parhain vaihtoehto, koska kevääseen mennessä olen ehtinyt treenaamaan säännöllisesti useamman kuukauden.

Hyvällä mielellä kohti syksyä

Päivästä riippuen väsyttää enemmän tai vähemmän, mutta siitä huolimatta mieleni on virkeä. Näyttää vihdoinkin siltä, että olen löytänyt tietynlaisen tasapainon elämässäni. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan loppuelämäni kuntoa niin henkisesti kuin fyysisesti.

3. syyskuuta 2014

Resepti: 10 minuutin wokki

Säikähdin vähän ennen keskipäivää vatsani megalomaaniseen murinaan imettäessäni kuopusta. Esikoiselle olin syöttänyt hetkeä aikaisemmin samaa ruokaa, mitä olimme syöneet eilen päivällisellä, mutta minulle ei olisi jääkaapissa mitään muuta kuin valo. Nälkä kasvoi eikä kuopus näyttänyt merkkiäkään siitä, että olisi lopettamassa syömistä.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin olin saanut molemmat lapset päiväunille. Spurtti keittiöön katsomaan, mitä kaapeista löytyisi ... punasipuli, eilen paistettu porsaan fileepihvi, puolikas vihreä paprika, pala kesäkurpitsaa, tomaatti. Kuiva-ainekaapista löytyy vielä riisinuudeleita. Täydellinen possuwokki valmistuu vain 10 minuutissa!

Terveellisen ruoan valmistaminen ei vie kauan aikaa

... ja katoaa parempiin suihin alle 10 minuutissa.

2. syyskuuta 2014

Ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta treeni auttaa

Kasvava univelka on vaikuttanut minuun siinä määrin viime aikoina, että hermoni ovat olleet tavanomaista kireämmällä kuin yleensä. 2 -vuotias esikoinen kokeilee päivittäin saako tahtonsa läpi erinäisissä asioissa, mutta toistaiseksi minä olen ollut kovempi vastus.

Loppuviikosta esikoinen yritti teilata kuopuksen kruisailemalla tämän yli potkumopolla hänen leikkiessään leikkimatolla. Hermot ovat kireällä myös sen vuoksi, että esikoinen tekee aina, keskusteluistamme huolimatta, isomman hädän housuun. Kerroimme, että hän saisi kaksi ksylitolipastillia, mikäli toimitus tulisi pottaan. Aluksi tämä onnistuikin pari kertaa, mutta ei enää moneen viikkoon! Neiti tulee vain ilmoittamaan, että nyt pitäisi vaihtaa housut ja toteaa: "Ei saa pastillia." Hän kyllä kertoo reippaasti minne toimitus pitäisi toimittaa, mutta aina saan olla housupyykillä. Myös ruokapöydässä koetellaan kuinka pitkälle vanhempien pinna kestää: ei suostuta syömään vaan pelleillään mm. heittelemällä ruokaa pitkin poikin.

Onneksi perheemme kuopus on pääsääntöisesti lungi tyyppi eikä aiheuta samanlailla harmaita hiuksia kuin isosiskonsa.

Viime viikolle tuli vain kaksi treeniä, mutta parempi sekin on kuin ei mitään. Tällä hetkellä viikottaiset treenimäärät vaihtelevat yhdestä neljään. Vauvan ehdoilla elettäessä liian tarkka viikko-ohjelma on lähestulkoon mahdoton toteuttaa, mutta silloin, kun on pienikin mahdollisuus treeniin ja omat energiatasot ovat kohdallaan, treenataan.

Tämä viikko alkoi voimaharjoituksella uudella kuntosalillani. Irtisanoin vanhan sopimukseni, kun paikka ei enää miellyttänyt (lue: liian vähän vapaita painoja, tankoja yms.) Suututti, kun levypainojakin oli sen verran vähän, että ruuhkahuippuina niitä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Äitiyslomalaisena myös kuukausimaksu oli sen verran suolainen, että päätös paikan vaihtamisen suhteen oli varsin helppo. Nyt säästän useamman kympin kuukausimaksussa, mutta pääsen treenaamaan paljon paremmissa puitteissa.

Hermot koetuksella, mutta kyllä se pieni hymykin irtoaa

Pitkästä aikaa voisin kertoa minkälainen treeni sitä tulikaan tehtyä, eli pidemmittä puheitta itse asiaan:

A1 Maastaveto 3 x 8 60kg
A2 Askelkyykkykävely 3 x 8 (toistot per jalka) 10kg:n käsipainoilla
B1 Matala vinopenkki käsipainoilla 1 x 8, 7, 8 12kg
B2 Hiihtoliike taljassa, narulla 3 x 8 15kg
C1 Hammer -hauiskääntö käsipainoilla 3 x 8 8kg
C2 Ojentajapunnerrus, mutkatangolla, pään takaa, seisten 3 x 8 12,5kg
C3 Facepull taljassa, narulla 3 x 8 20kg

Liikkeet tehdään liikepattereina, esim. ensin liike A1 - tauko 20 sek/ siirtyminen seuraavaan liikkeeseen - liike A2 - palautusaika 2 min = 1 SARJA

Tein melko kevyen treenin, mutta voin kertoa, että kropassa tuntuu, että jotain on tehty siitäkin huolimatta. Eilen tein vain lyhyet venytykset koko kropalle heti treenin jälkeen, mutta tänään on pidemmän venyttely-/ putkirullaus-session vuoro. Treeni sai aikaan paremman mielen eikä esikoisen uhmakiukku tunnu ihan yhtä raivostuttavalta kuin ennen sitä. En edes uskalla ajatella minkälaiset fiilikseni olisivat ellen pääsisi välillä nauttimaan liikunnasta.