2. syyskuuta 2014

Ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta treeni auttaa

Kasvava univelka on vaikuttanut minuun siinä määrin viime aikoina, että hermoni ovat olleet tavanomaista kireämmällä kuin yleensä. 2 -vuotias esikoinen kokeilee päivittäin saako tahtonsa läpi erinäisissä asioissa, mutta toistaiseksi minä olen ollut kovempi vastus.

Loppuviikosta esikoinen yritti teilata kuopuksen kruisailemalla tämän yli potkumopolla hänen leikkiessään leikkimatolla. Hermot ovat kireällä myös sen vuoksi, että esikoinen tekee aina, keskusteluistamme huolimatta, isomman hädän housuun. Kerroimme, että hän saisi kaksi ksylitolipastillia, mikäli toimitus tulisi pottaan. Aluksi tämä onnistuikin pari kertaa, mutta ei enää moneen viikkoon! Neiti tulee vain ilmoittamaan, että nyt pitäisi vaihtaa housut ja toteaa: "Ei saa pastillia." Hän kyllä kertoo reippaasti minne toimitus pitäisi toimittaa, mutta aina saan olla housupyykillä. Myös ruokapöydässä koetellaan kuinka pitkälle vanhempien pinna kestää: ei suostuta syömään vaan pelleillään mm. heittelemällä ruokaa pitkin poikin.

Onneksi perheemme kuopus on pääsääntöisesti lungi tyyppi eikä aiheuta samanlailla harmaita hiuksia kuin isosiskonsa.

Viime viikolle tuli vain kaksi treeniä, mutta parempi sekin on kuin ei mitään. Tällä hetkellä viikottaiset treenimäärät vaihtelevat yhdestä neljään. Vauvan ehdoilla elettäessä liian tarkka viikko-ohjelma on lähestulkoon mahdoton toteuttaa, mutta silloin, kun on pienikin mahdollisuus treeniin ja omat energiatasot ovat kohdallaan, treenataan.

Tämä viikko alkoi voimaharjoituksella uudella kuntosalillani. Irtisanoin vanhan sopimukseni, kun paikka ei enää miellyttänyt (lue: liian vähän vapaita painoja, tankoja yms.) Suututti, kun levypainojakin oli sen verran vähän, että ruuhkahuippuina niitä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Äitiyslomalaisena myös kuukausimaksu oli sen verran suolainen, että päätös paikan vaihtamisen suhteen oli varsin helppo. Nyt säästän useamman kympin kuukausimaksussa, mutta pääsen treenaamaan paljon paremmissa puitteissa.

Hermot koetuksella, mutta kyllä se pieni hymykin irtoaa

Pitkästä aikaa voisin kertoa minkälainen treeni sitä tulikaan tehtyä, eli pidemmittä puheitta itse asiaan:

A1 Maastaveto 3 x 8 60kg
A2 Askelkyykkykävely 3 x 8 (toistot per jalka) 10kg:n käsipainoilla
B1 Matala vinopenkki käsipainoilla 1 x 8, 7, 8 12kg
B2 Hiihtoliike taljassa, narulla 3 x 8 15kg
C1 Hammer -hauiskääntö käsipainoilla 3 x 8 8kg
C2 Ojentajapunnerrus, mutkatangolla, pään takaa, seisten 3 x 8 12,5kg
C3 Facepull taljassa, narulla 3 x 8 20kg

Liikkeet tehdään liikepattereina, esim. ensin liike A1 - tauko 20 sek/ siirtyminen seuraavaan liikkeeseen - liike A2 - palautusaika 2 min = 1 SARJA

Tein melko kevyen treenin, mutta voin kertoa, että kropassa tuntuu, että jotain on tehty siitäkin huolimatta. Eilen tein vain lyhyet venytykset koko kropalle heti treenin jälkeen, mutta tänään on pidemmän venyttely-/ putkirullaus-session vuoro. Treeni sai aikaan paremman mielen eikä esikoisen uhmakiukku tunnu ihan yhtä raivostuttavalta kuin ennen sitä. En edes uskalla ajatella minkälaiset fiilikseni olisivat ellen pääsisi välillä nauttimaan liikunnasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.