23. syyskuuta 2014

Kumpi voittaa, arki vai hurvittelu?

Sunnuntaina pääsin työpaikkani puolesta seikkailemaan Flowparkkiin Vierumäelle, mistä kerroin teille aikaisemmassa merkinnässäni. Flowparkin radoista osa oli todella haastavia enkä minä edes uskaltanut lähteä kokeilemaan kaikista vaikeinta, mustalla värikoodilla merkittyä rataa. Olen aina luullut, ettei minulla olisi korkeanpaikankammoa, mutta voi kuinka väärässä olinkaan - ei ole helppoa suorittaa rataa kymmenien metrien korkeudessa liikkuvalla alustalla!

Myöhemmin illalla tuli otettua pitkästä aikaa ilolientä, mikä oli sinänsä ihan kivaa, mutta ei tuo oikein säväyttänyt. Vähän väliä tuli mietittyä lapsia eikä valvominen yli puolenyön sovi tälle keholle tässä elämäntilanteessa - tavallisesti kun käyn nukkumaan viimeistään 22 aikoihin! Tuntuu paremmalta olla kotona perheen kanssa kuin hurvitella, vaikka oli aivan älyttömän mukava nähdä työkavereita pitkästä aikaa.

Onni löytyy arjesta.

Tänä aamuna koko pesue heräsi pienimuotoisen flunssan kourissa. Herätessäni imettämään aamuyön pikkutunneilla, huomasin, että kurkkuun sattuu aivan älyttömästi. Kuopuksella vuosi nenä siihen malliin, ettei hän saanut hengitettyä nenän kautta. Samanaikaisesti pitäisi kuitenkin imeä tuttia niin arvaahan sen ottaako moinen kupoliin. Esikoinen heräsi yskimään aamuseitsemän aikoihin, minkä lisäksi nenä vuotaa hänelläkin. On niin sydäntä riipivää, kun lapset sairastavat.

Aamupäivällä kävimme kuopuksen 3 kuukauden neuvolassa, missä hänelle annettiin kolme rokotusta. Yksi piikinpisto kumpaankin kankkuun sekä kolmas rokote nestemäisenä suun kautta annosteltuna. Rokotteiden pistäminen sai äidinkin alahuulen väpättämään, vaikka kuinka yrittää skarpata. Toistaiseksi rokotuksista ei ole tullut sivuvaikutuksia vaan poika nukkuu tyytyväisenä vaunuissa parvekkeella.

Pienin potilas

Neuvolantäti oli myös huolissaan minusta, koska näytin hänen silmissään laihtuneelta eikä kasvoillani ollut väriä. Näytän kieltämättä kalpealta, mutta olen aloittanut syksyisen rautakuurin, mikä toivottavasti toimii tälläkin kerralla. Yhteistyökumppanini Solgar Nordicin Gentle Iron -rautavalmiste oli minulla säännöllisessä käytössä myös ylirasitustilasta toipuessani. Paino ei ole laskenut enää kiloakaan uudelle kymmenluvulle päästessäni, mutta salitreenin positiiviset vaikutukset alkavat näkyä, kun vaatteet alkavat istua entistä paremmin.

Eilen illalla anoppi toi tullessaan pari litraa ternimaitoa, eli tänään meillä on hellitty flunssapotilaita uunituoreella pannukakulla sekä isomummon itsetehdyllä omenasoseella.

Itselleni taidan keittää tässä vaiheessa päivää kymmenennen kupin teetä.

Clipperin teet ovat suosikkejani

2 kommenttia:

  1. Arki on kyllä parasta, kaipaan ainoastaan enemmän rentoilua elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Tähän tulokseen minäkin olen tullut. :-)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.