10. joulukuuta 2014

Lahti - Benalmádena - Lahti

Maanantai-iltana palasimme takaisin kotiin, vaikka mielelläni olisin viipynyt vielä hetken ystäviemme riesana. Emme suunnitelleet matkaa etukäteen vaan nautimme olostamme päivä kerrallaan. Matkan päätarkoituksena oli kuitenkin viettää aikaa ystäviemme seurassa. Kuten edellisessä merkinnässäni saatoin manita, tutustuimme mm. kauniiseen Mijaksen kaupunkiin, kävimme eläintarhassa (Bioparc) Fuengirolassa sekä parin tunnin automatkan päässä Gibraltarilla, missä yli-innokas apina vei kuopuksemme tutin suoraan hänen suustaan - tutti oli kiinni tuttinauhassa, mutta niin vain tutti päätyi apinan omaan suuhun! Onneksi tuttinauha sentään säilyi, sillä se oli hyvän ystäväni itsevalmistama.

Kroko

Mie

Yhtenä iltana kävimme mieheni kanssa treffeillä Fuengirolan keskustassa. Söimme erinomaiset pihvit argentiinalaisessa ravintolassa nimeltä Poncho's. Saattoi siinä yksi punaviinipullokin imeytyä ikeniin hyvän pihvin kaverina, hupsss! Jälkiruoaksi ostimme suussasulavat crêpesit kadulla olevasta pikkukioskista. Itselleni valikoitui crêpesin täytteeksi Kinder Nutellaa sekä valkosuklaata, mikä vei kielen mennessään, mutta oli aikamoinen kaloripommi. Muutenkin tuli syötyä ohi ruokavalion, minkä vuoksi oli kiva palata takaisin kotiin tuttuihin kuvioihin niin ruokailuiden kuin lastenhoidonkin suhteen.

Gibraltar

Sodanaikaiset linnoitukset Gibraltarilla

Kolmisen kertaa kävin myös BJJ -treeneissä RGA Malagan salilla, missä ystävämme Santeri & Emilia treenaavat sekä valmentavat (molempien vyöarvo: BJJ brown belt). Viimeisimmällä treenikerralla sain mahdollisuuden osallistua Clark Gracien (mm. Pan American champion 2013) seminaarille. Treenien teemana oli puolustautuminen/ alasviennit, eli olimme täysin minun epämukavuusalueellani - no nykyään kyllä tuntuu, että kaikki tekniikat ovat epämukavuusaluettani! Tekniikat olivat kuitenkin varteenotettavia, vaikka epätoivo olikin iskeä kesken treenin.

Kaiken kaikkiaan oli hienoa päästä painimaan ulkomaalaisten naisjujutsukoiden kanssa, mutta vielä hienompaa oli huomata, että minusta oli heille vastusta, vaikka nykyisen elämäntilanteeni treenimäärät ovat varsin mitäänsanomattomia.

Kovassa seurassa:
Pablo "Paleta" Cabo, minä, Clark Gracie & Emilia Tuukkanen

Rakkaat ystävämme myös passittivat meidät yhdeksi yöksi hotelliin lepäämään (ilman lapsia of course)! Kymmenen tunnin katkeamattomat yöunet tekivät hyvää, mutta ilman herätyskelloa olisimme takuuvarmasti missanneet niin brekun kuin huoneen luovutuksenkin - ai, mikä vauvavuoden univelka? Tuntuu todella hyvältä, kun ympärillämme on ystäviä, jotka haluavat auttaa/ helpottaa arkeamme puhtaasti auttamisen ilosta. Taas yksi asia, mistä olla kiitollinen.

Lentokoneen noustessa ilmaan Málagan lentokentällä, en enää pystynyt pidättämään kyyneleitä. Onneksi minulla oli ikkunapaikka niin pystyin kääntämään katseeni poispäin muista ihmisistä. Ikävä ystäviämme kohtaan iski samantien, kun lentokoneen pyörät irtosivat kiitoradasta - onneksi tämä ystävyys kestää pitkästä välimatkasta huolimatta!

2 kommenttia:

  1. Tämä on sitä oikeaa ja aitoa ystävyyttä. Ps. ei tuota postauksen loppua pystynyt lukemaan ilman kyyneliä, snif...

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.