23. helmikuuta 2015

Elämästä nauttiminen minun tapaani


Viime viikkoon mahtui pari kolmet BJJ -treenit, voimaharjoittelua sekä juoksua. Treeniviikko ei ollut täysin sellainen kuin olisin toivonut, mutta pääpiirteittäin olen tyytyväinen. Liikuntasuorituksia tuli kuitenkin n. 6h, mikä on kahden alle 3-vuotiaan lapsen äidille varsin kelpo määrä.

Usein kysytään miten minulla on aikaa harrastaa liikuntaa. Meillä kaikilla on vuorokaudessa 24 tuntia, viikossa seitsemän päivää - kaikilla sama määrä. BJJ -treenit vievät hereillä olostani 90 minuuttia. Päivittäin olen hereillä keskimäärin 16 tuntia, eli 960 minuuttia. 90 minuuttia on hyvin pieni aika tuosta. Voimaharjoitteluun tai juoksulenkkiin kuluu vielä lyhyempi aika. "Ei minulla ole aikaa", on maailmankaikkeuden huonoin tekosyy olla harrastamatta liikuntaa.

On myös itsekästä olla äiti, joka pitää itsestään huolta liikunnan avulla sekä syömällä terveellisesti. Huomattavasti hyväksyttävämpää olisi palkita itsensä irtokarkkipussilla raskaan päivän päätteeksi kuin ottaa hetki omaa aikaa liikuntaharrastuksen parissa pitääkseen itsestään huolta fyysisesti (tosin henkinenkin hyvinvointi paranee liikunnan myötä). Minua suoraan sanottuna ottaa päähän kuinka minustakin leimataan huonoa vanhempaa lapsilleni, koska haluan pitää itsestäni huolta. Tekeekö se minusta todella huonomman vanhemman lapsilleni, koska haluan voida hyvin? En usko.

"Ota hei rennommin kuule!"

"Etkö säkin voisi vaan nauttia elämästä!"

Minä nautin elämästäni. Minä todella nautin! Rakastan sitä tunnetta, kun saan herätä aamulla virkeänä (viime viikkoina tämä on ollut mahdollista kuopuksen nukkuessa yönsä paremmin) ja saan aloittaa uuden päivän lapsieni kanssa. Päivisin minulla on energiaa ulkoilla lasten kanssa, tehdä maittavaa ruokaa koko perheelle, leikkiä lasten kanssa, tavata ystäviä. Iltaisin käymme miehen kanssa tahoillamme treenaamassa tai välillä saatamme olla tatamilla koko perheen voimin, kuten teimme viime perjantaina, kun mies päätti lähteä töistä tavanomaista aikaisemmin. Nautin, kun mieheni opetti minulle lukkopainia, mitä en ole juurikaan harrastanut. Lapset leikkivät tatamin reunalla: esikoinen kiipeili traktorin renkaiden päällä ja teki satujumpassa oppimiaan temppuja.

Alkuillasta saunottiin ja kyseltiin esikoiselta minkälainen viikko meillä on ollut ja, mitä viikonloppuna tehdään, kun isimiehellä on vapaata. Lasten mentyä nukkumaan oli vielä hetki aikaa rentoutua siellä sohvan nurkassa kahden kesken ennen kuin oli lähdettävä Nukkumatin matkaan.

Kyllä. Minä nautin elämästäni.

2 kommenttia:

  1. Mä en ole koskaan ollut mikään blogien lukija, mutta tää sun blogi on niin ihanan pirtsakka, et täytyy välillä tulla kurkkaamaan mitä oot kirjoitellut :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tämä piristi aamuani todenteolla. :-) Yritän jatkossa kirjoittaa useammin kunhan saan uuden läppärin vanhan ja hitaan tilalle!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.