13. huhtikuuta 2015

Long time no see!

Apua, mistä sitä edes aloittaisi, kun edellisestä merkinnästäni on pieni ikuisuus.

Vatsataudin päätyttyä perheeseemme rantautui kuume, mikä aiheutti katkonaisia öitä niin lapsille kuin meille vanhemmillekin. Riittämätön uni vaikutti olennaisesti sekä fyysiseen että henkiseen kestävyyteen - oli parempi nukkua päiväunia miehen saapuessa töistä kotiin kuin sännätä treenaamaan (,vaikka mieli olisi toki tehnyt). Optimal Performancen valmennuksessa olen kuitenkin oppinut punnitsemaan, mikä on milloinkin fiksuinta enkä edes yritä suorittaa 24/ 7.

Kuopuksen kuumen syyksi selvisi kolme uutta ylähammasta eikä mennyt kuin alle vuorokausi niin yläikenissä pilkotti vielä neljäskin. Ei ollut siis mikään ihme, että pikku herra on ollut "hieman" huonolla tuulella eikä ruoka ole maistunut.

Kuopus otti myös ensimmäiset askeleensa tukea vasten 9½ kuukauden ikäisenä. Olin kuorimassa perunoita, kun lattiatasosta alkaa kuulua puhinaa. Kääntäessä katseeni äänen suuntaan, huomaan kuinka poika työntää edellään lasten muovituolia - mihin minun vauvani on kadonnut?

Ei dieettiä vaan aina terveelliset elämäntavat

Marjasmoothie ja tummapaahtoinen kahvi

Viimeinen viikko ei ole ollut menestystarina unen suhteen, mutta parempaan suuntaan ollaan selkeästi menossa. Olen myös päässyt treenaamaan tulevana lauantaina olevia BJJ Finnish Openeita silmällä pitäen. Olen ilmoittautunut +69 kiloistein painoluokkaan. Digitaalivaa'an lukema on pyörinyt 67-68 kilon tuntumassa päivästä riippuen, eli käytännössä olisi mahtunut alempaankin painoluokkaan, mutta tällä hetkellä en yksinkertaisesti jaksa vaa'alla ramppaamista, vaikka kyse onkin vain muutamista sadoista grammoista (punnitus gi yllä, gi:n paino vyön kanssa n. 1,5kg). Mitä vähemmän stressiä sen parempi, ja nimenomaan painosta stressaamisesta haluan päästä eroon.

Hiuksetkin lyhenivät kaiken sairastamisen lomassa

Mieheni palaa tänään takaisin kotiin BJJ/ No-Gi European Openeistä Roomasta. Molemmissa kilpailuissa hän lähti tavoittelemaan yhtä voittoa, minkä hän BJJ:ssa onnistui lunastamaankin. No-Gissa tehtiin suomalaishistoriaa, kun samassa mustavöisten painoluokassa (-67,5 kiloa) oli kaksi suomalaista mitaleilla, mieheni saadessa pronssia. Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä miehestäni! Pienten lasten isältä, joka laittaa lapset omien treeniensä edelle, aivan huikea suoritus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.