28. heinäkuuta 2015

Lastenhuone kuin karkki

Yhteistyössä Bedit





Nyt äitiys-/ hoitovapaalla minulla on ollut enemmän aikaa sekä mielenkiintoa keskittyä mm. lastenhuoneen sisustamiseen. Sain Beditiltä testattavaksi aikaisemminkin kehumani Zipit -päiväpeitot lastenhuoneen kerrossänkyyn. Olin aikaisemmin hankkinut lastenhuoneeseen Vallilan Kettukarkki -verhot, mistä inspiroituneena sain vielä Beditiltä kaksi kaunista sisustustyynyä ja erittäin kätevän lattiatyynyn, mikä piilottaa sisäänsä ylimääräiset vuodevaatteet. Lattiatyynyn päällä on mukava istua ja sukeltaa satukirjojen ihmeelliseen maailmaan.

Irtopatjaan tulevassa Zipit-päiväpeitossa peiton pohjalla on ohut kangas, jonka päälle patja asetellaan. Patja ja petivaatteet jäävät peiton sisälle pussiin ja peitto pysyy taatusti paikallaan koko päivän.

Päiväpeitto todella pysy paikoillaan koko päivän, vaikka sängyssä käytäisiin välillä leikkimässä tai huilaamassa muuten vaan. Jopa sängyn petaaminen on 3 -vuotiaan esikoisemme mielestä kivaa puhaa - kuvitelkaa!

Lähde: Bedit.fi

 Päiväpeitot, sisustustyynyt ja lattiatyyny saatu yhteistyönä Beditin kanssa.

15. heinäkuuta 2015

Miniloma mökillä




Mennyt viikonloppu kului mitä parhaimmassa seurassani ystäväni perheen mökillä. Otimme koko viikonlopun todella rennosti: syötiin hyvin, nautittiin punkkua lasillinen tai ehkä kaksikin, saunoimme puulämmitteisessä saunassa, kävimme pitkällä kävelylenkillä. Nukuimme myös päiväunet nurmikolla auringonpaisteessa.

Erittäin rentouttava miniloma! Oli aika siistiä saada syödä lämmintä ruokaa tai käydä vaikka vessassa ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa - katkeamattomista yöunista puhumattakaan!

10. heinäkuuta 2015

Äidin viikonloppuvapaa




Treenilaukkuun on pakattu lenkkareiden lisäksi myös rentoa vaatetta sekä roppakaupalla hyvää mieltä. Lähden tänään KOKO VIIKONLOPUKSI mökkeilemään kahden ihanan naisen kanssa. Irtiotto arjesta tulee tähän kohtaan enemmän kuin tarpeeseen! Hetken kuluttua karistan kaupungin tomut jaloistani ja suuntaan maaseudun rauhaan.

Satoi tai paistoi, mun fiilistä ei pilaa nyt mikään!

Ihanaa viikonloppua teillekin. 

8. heinäkuuta 2015

Nahkahääpäivä

Kolme vuotta sitten meidät vihittiin mieheni kanssa tyttäremme ristiäisten yhteydessä. Yhteisestä sopimuksesta olimme päättäneet avioitua vain muutama viikko aikaisemmin eikä kukaan vieraista tiennyt aikeistamme ennen h-hetkeä.

17 -vuotiaana löysin elämääni ihmisen kenen kanssa haluan elää päivieni loppuun asti. Yhteinen matkamme ei ole ollut helppo ja välillä on ollut pakottava tarve pysähtyä miettimään jatkammeko yhdessä vai erikseen. Vaikeista elämäntilanteista huolimatta, olemme pystyneet pitämään yhtä, vaikka tilanne on näyttänyt toivottomalta.

Olemme pystyneet pitämään yhtä, koska me olemme uskoneet meihin. Yhteinen tulevaisuus ei ole aina näyttänyt mahdolliselta, mutta uskomalla ja tekemällä töitä tämän kaiken eteen, me olemme nyt tässä.

Kolme vuotta sitten

Tavatessamme olin keskenkasvuinen teini enkä tiennyt mihin suuntaan haluaisin lähteä tai kenen kanssa. Reilussa kahdeksassa vuodessa olen kasvanut teinitytöstä nuoreksi aikuiseksi, mutta ennen kaikkea olen kasvanut henkisesti. Samanaikaisesti myös mieheni on kasvanut kanssani yhteisten elämänmuutoksien myötä, hän ei ole enää se sama naapurinpoika, kenen kyydissä lähdimme "ajelemaan" kylille kaverini kanssa tai, joka haki meille siideriä meidän ollessamme vielä alaikäisiä, vaan jotain vielä enemmän.

Yhteisen matkamme aikana tiellemme on tullut suuria, ylitsepääsemättömiltä tuntuneita, esteitä. Näiden esteiden edessä olisi ollut huomattavasti helpompaa antaa olla ja yksinkertaisesti luovuttaa kuin edes yrittää jatkaa. Emme ole aina toimineet oikein, minkä vuoksi meidän olisi ollut helpompaa miettiä epäonnistumisiamme kuin uskoa vakaasti yhteiseen tulevaisuuteen. Mutta se usko on pitänyt meidät yhdessä, auttanut näkemään ihmisen tapahtuneiden asioiden takana.

Esikoisen ollessa kuuden kuukauden ikäinen, sairastuin vakavaan masennukseen. Voin rehellisesti sanoa, etten juurikaan muista mitä tapahtui useiden kuukausien aikana, kun olin masentunut. En voi edes kuvitella, miltä miehestäni on mahtanut tuntua, kun rakastamansa ihminen ei näe edessään valoa, pelkkää pimeää - moni muu olisi lähtenyt kävelemään.

Mieheni on opettanut minua puhumaan tunteistani pelkäämättä. Hän on onnistunut luomaan minuun itsevarmuutta, kykyä olla rohkeasti oma itseni, koska minä kelpaan täysin tällaisena kuin olen.

Hänen kanssaan tunnen olevani kokonainen.

7. heinäkuuta 2015

Kun treeni & blogi ovat toisarvoisia

Taitaa olla aika päivittää blogia, kun Facekin muistutteli, etten ole aikoihin käynyt siellä (blogini sivulla siis).

Treenikuviakin varmaan saisi helpommin, jos treenaisi enemmän

Viimeiset kaksi viikkoa olen kärsinyt todella pahasta jujutsumasennuksesta. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu, mutta osasyynä saattaa olla selkäni tämän hetkinen kunto. Selkä on ollut pidemmän aikaa todella tukossa, mihin olen yrittänyt löytää apua niin omatoimisesta kehonhuollosta kuin hieronnasta, kiropraktiikasta sekä nyt uusimpana juttuna fysioterapiasta.

Luottokiropraktikkoni sai selkäni hetkellisesti parempaan kuntoon, mutta luulen, että selkäni tarvitsi säännöllisen hoitojakson tullakseen oikeasti kuntoon. Hieronnassa olen käynyt kerran viikossa, minkä lisäksi sain pari viikkoa sitten apua fysioterapiasta, kun kävin Tampereella Sanna -valkulla BioSignature -mittauksessa.

Optimal Performancen Sanna on myös ammattitaitoinen fysioterapeutti. Kesken mittauksen Sanna huomasi kuinka lähestulkoon koko yläkroppani on kiristynyt äärimmilleen, mikä vetää mm. olkapäitäni eteenpäin eikä ryhdissäkään todellakaan ollut kehumista. Kokeilimme erilaisia fysioterapiaan perustuvia kuntoutusliikkeitä, ja sain myös nipun kotiläksyjä iltojeni iloksi.

Selän ongelmat tulevat enimmäkseen esiin jujutsutreeneissä ja/ tai lastenrattaita työntäessäni. Jujutsussa kehon asennot eivät aina ole välttämättä kovin optimaaliset selkärangalle, minkä vuoksi se vetääkin siitä herneet nenään samantien. Hengittäminen vaikeutuu enkä pysty keskittymään treenaamiseen. Hengitys muuttuu haukkovaksi, ja tuntuu, etten saa keuhkoja täyteen ilmaa. Samanaikaisesti keskiselän sekä lapaluiden alueella tuntuu kiristävää painetta, tulee fiilis: "Ajaisipa joku rekalla yli!"

BioSignaturessa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia. Takareiden piste oli syystä tai toisesta noussut melkein 10mm, mutta tuosta ei ole syytä olla huolissaan. Kuulemani mukaan takareiden piste reagoi todella helposti mm. unen puutteeseen, kuukautiskierron eri vaiheisiin tai sitten se saattaa nousta syyttä suotta useammaksi kuukaudeksi ja palaa taas entiselleen jossain kohtaa.

Paino on pysynyt useamman kuukauden 67-68 kilon tuntumassa, mikä sopii minulle oikein hyvin - etenkin, kun lean mass oli noussut ja rasvaprosentti laskenut.

Välillä vähän rennompaa syömistä

Hengähdystauko landella

Tämä on viimeinen kuukausi ennen kuin palaan takaisin työelämään äitiys-/ hoitovapaaltani, minkä vuoksi olen keskittynyt entistäkin enemmän perheeseeni - treenit tai tämä blogi ovat olleet täysin toisarvoisia! Samanaikaisesti odotan töiden alkamista, mutta haikeana mietin, mitä hankintoja on tehtävä lapsille päiväkotia varten, ja onko kuopuksenikin jo niin iso poika, että hänkin aloittaa hoidon.